Kertokaa mistä asioista teille on tullut pahimmat ahdistustilat?
Ja nyt en tarkoita esim. läheisen kuolemaa, se on itsestäänselvää vaan muita asioita ja miten selvisitte?
Kommentit (19)
Coronaviruksesta. En jaksa kirjoittaa enenpää.
Yksinäiset illat, yksin nukkumaan meno.
Panikoin, että vanhempieni ja siskoni kuolemaa. En tiedä miten selviäisin esim ilman äitiäni. Hän on minulle tuki ja turva. Olen niin yksin muuten.
N26
No korona on mulle ei mitään. Paljon isompia juttuja löytyy.
Pahin ahdistus on minulle tullut kotoa löytyneistä tuholaisista. Tämä tapahtuiviime vuonna,enkä ole toipunut. Nyt kuitenkin olen joutunut olemaan koronasta johtuen paljon kotona ja uusikin ahdistus on päällä.
Helvettiin meno, mikrosiru, narsistiset ihmiset, kännykkä riippuvuus
Vierailija kirjoitti:
Panikoin kuolemaa ja Helvettiä ja pimeässä haudassa makaamista, madot minua syöden. Kukaan ei kuule huutoani.
No se on vain ruumis, sinä olet muualla.
Ivgkc kirjoitti:
Helvettiin meno, mikrosiru, narsistiset ihmiset, kännykkä riippuvuus
...yhdys sanat...
Vierailija kirjoitti:
Pahin ahdistus on minulle tullut kotoa löytyneistä tuholaisista. Tämä tapahtuiviime vuonna,enkä ole toipunut. Nyt kuitenkin olen joutunut olemaan koronasta johtuen paljon kotona ja uusikin ahdistus on päällä.
Sama mulla. Olen avuton tän asian kanssa. Pahinta jos on enemmän kuin yksi stressiasiaa yhtäaikaa päällä.
Siitä, kun äitini juoruaa kaikki asiani siskolleni ja sitten minullepäin oksejnetaan kaikki se potaska mitä sieltä päin sanotaan, kun ei mene jakeluun, ettei ketään kiinnosta muiden elämä.
Koulukiusaaminen.
Parikymppisenä se että tajusin olevani opiskelemassa minulle täysin sopimatonta alaa mutten tiennyt yhtään mikä voisi olla parempaa.
Parikymppisenä myös se että pelkäsin että tulee vielä yksi kirje Kelalta, se joka lopettaa kaikki mahdollisuuteni itsenäiseen elämään.
Nyt viime aikoina se että voi olla että työnantaja menee konkkaan, enkä saa asuntoani kaupaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ivgkc kirjoitti:
Helvettiin meno, mikrosiru, narsistiset ihmiset, kännykkä riippuvuus
...yhdys sanat...
Sanotko myös änkyttävälle ihmiselle että "älä änkytä"?
av-mammojen typeryydestä. Joskus vielä ajattelin, että voisin ikään kuin valistushengessä levittää täällä järjen valoa, mutta vauvapalstan kollektiivinen tyhmyys on kuin musta aukko jokaa imee kaiken ja vain kasvaa siitä!
Läheisen sairastumisen ja kuoleman pelko on ylivoimaisesti pahin ahdistuksen aiheuttaja, pelkään sekoavani joskus sen takia lopullisesti. Myös yksinäisyyden, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne ahdistaa.
Mulle on tullu lapsen käytöksestä todella kauhea olo, koska se muistuttaa mua lapsuuden painajaisista.
Lisäksi jaksamattomuudesta tullut paha olo, ei rahaa eli se on jatkuva stressi ja jos mitään ei tapahdu että pyörin vaan näiden asioiden kanssa, niin ahdistus on painavaa.
Tuossa välissä ne painajaismaiset olot jotka piinaa mua.
Ihmiset ahdistavat minua. Minua on paljon kiusattu ja ne samat ihmiset olleet elämässäni todella pitkään. Vieläkin näen heistä joskus unia ja ne kokemukset ahdistavat edelleen paljon. Samalla tästä on jäänyt se pelko sitten muuhunkin elämään liittyen ja ihmisiin tutustuminen vaikeaa ja en osaa olla rento muiden seurassa, joten ne sosiaaliset tilanteet ahdistavat muutenkin. Samalla yksinäisyyskin silti ahdistaa välillä ja kaipaan toisten seuraa, kun minulla ei ole juurikaan läheisiä. Yleensäkin elämässä pärjääminen, epäonnistumiset, se etten pääse eteenpäin ja pärjää sekä muutenkin se tilanne, että olen vähän hukassa elämäni kanssa ahdistaa.
Se ahdistaa etten ole saavuttanut mitään ja pystynyt toteuttamaan edes niitä harvoja unelmia mitä minulla on. Työttömyys, yksinäisyys ja tylsä eristäytynyt elämä ahdistaa ja toisaalta mietin miten enää pärjään "tavallisessa" elämässä näiden vuosien jälkeen ja kestääkö edes pää tätä elämää kunnolla, kun ollut nuorempana vaikeita aikoja ja en ole ihan kunnossa enää muutenkaan. Myös se ahdistaa, kun kukaan ei ymmärrä ja en saa tukea keneltäkään koskaan ja niitä vikoja on mieluummin haettu minusta. Yöt varmasti pahempia ja jos oikein paha tilanne valvon monia öitä ilman, että voisin nukkua. Toisaalta nyt ollut ehkä parempia hetkiä, mutta elämä tuntuu tyhjältä ja epätodellinen olo tuttua. Sori, tämä valitus, mutta oikeastaan voisi sanoa, että mikä minua ei ahdistaisi. Toisaalta en jaksa aina stressata kaikkea, mutta paljon on pieniäkin juttuja jotka vaikuttavat elämään.
Narsistit valta-asemissa ja päättäjinä, sairaat työyhteisöt. Auta armias jos joudut tällaisen kanssa tekemisiin joko asiakkaana tai työntekijänä. Kaikki logiikka ja oikeudentaju lentää ikkunasta ulos, ihmisiä kiusataan, töitä sabotoidaan, ihan kuin haluttaisiin että kaikki menee mahdollisimman huonosti eikä ikinä mikään onnistu. Narsisti itse toki kukoistaa kaaoksessa ja kun muut voivat pahoin. Hrrr, puistattaa vieläkin.
Mulla pahentaa oloa tämä sisällä kerrostalossa olo.
Mä sovin laajempiin ympyröihin.
Ikuinen ristiriita siitä mitä elämän haluaisin olevan ja sitten se kun ei sitä ole.
Osaksi olen saavuttanut ihanne-elämääni kuitenkin, tai edes.
Panikoin kuolemaa ja Helvettiä ja pimeässä haudassa makaamista, madot minua syöden. Kukaan ei kuule huutoani.