Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijan vauvakuume
13.04.2020 |
Olen 22-vuotias yliopisto-opiskelija. Valmistun kesällä kauppatieteiden kandiksi. Viimeisen vuoden aikana minulle on iskenyt kammottavan kova vauvakuume. En voi enää ajatella muuta, näen lenkillä vain vaunuja työntäviä äitejä, käytän kaiken aikani vain vauvan nimien pohtimiseen jne..
Olen ollut yhdessä kihlattuni kanssa jo kohta viisi vuotta, meillä on mukava vuokra-asunto ja mies määräaikaisessa työssä. Jos olisin töissä enkä opiskelisi, kokisin tilanteen olevan otollinen vauvalle.
Opiskelijana minun ei varmaan ole kuitenkaan kovin järkevää edes haaveilla vauvasta taloudellisen tilanteen vuoksi. Juuri valmistuneena työnhakijana ei myöskään ole hyvä aika vauvalle, tuskin saisin maha pitkällä töitä.
En tiedä, miten jaksan odottaa vielä vähintään viisi vuotta, joten päätin harkita vauvaa jo opiskeluaikana, koska tuskin mitään täydellistä tilannetta ikinä vauvalle tulisi.
Haluaisinkin kysyä teiltä apua pohdintojeni tueksi:
Onko kukaan teistä tehnyt opiskeluaikana vauvaa? Kuinka opinnot sujuivat? Tulitteko taloudellisesti miten toimeen? Saitko helposti töitä vasta valmistuneena pienen lapsen äitinä?
Kommentit (18)
Hakeudu päiväkodiin töihin, hoida muiden lapsia 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu päiväkodiin töihin, hoida muiden lapsia 24/7.
En ole ap, mutta näin korona-aikaan ei ole monet päiväkodit auki, joten sinne ei nyt niin vain hakeuduta
t. tarhatäti
ps. Lapsentekohommiin vain, ei se välttämättä ole niin helppoa ja voi joutua vuodenkin odottelemaan!
Voi, samaistun niin kirjoitukseesi ☺. Me aloitimme yrittämisen, kun olimme menneet naimisiin ja minulla oli yksi vuosi opintoja jäljellä. Mieheni on työelämässä ja ajattelin, että mieluummin haluan lapsen/lapset nyt, jos se ei olekaan myöhemmin enää ihan vain vaikka ikääntymisen takia mahdollista. Ajattelin, että töitä kerkeän kyllä tekemään varmasti elämäni aikana kuitenkin ihan tarpeeksi.
Valitettavasti yrittämistä on kulunutkin sitten nyt jo vuosi eikä raskautta kuulu. Olen alle 25-vuotias, joten en tiedä, mistä sitten kiikastaa. Tällä hetkellä kun mihinkään tutkimuksiin ja/tai hoitoihinkaan ei ainakaan julkiselle puolelle pääsisi...
En siis oikein osaa auttaa enkä vastata kysymyksiisi, mutta samaistuin vaan kovasti tekstiisi! Me ajattelimme, että koska tulemme pienellä toimeen eikä meillä ole suuria menoja, että pärjäisimme kyllä. Lisäksi tukiverkosto olisi tarpeen tullen auttamassa. Valmistun naisvaltaiselle ja hyvin työllistävälle alalle, joten en uskonut enkä usko, että ainakaan tällaisella alalla äitiys työllisyysmahdollisuuksiin vaikuttaisi.
Tsemppiä teille, mihinkä ratkaisuun sitten päädyttekään! :)
sama vaiva täällä. Tosin olen sinkku yli kolmekymppinen nainen. Ei kohta ole enää vuosia tehdä vauvoja, kun ei miestäkään näy.
tee siis muksu kun se on mahdollista nyt. Et voi tietää tilannetta viiden vuoden päästä. Ehkä eroat etkä löydäkään enää sopivaa miestä muksulles
Odottakaa se korona-aika yli. Miehesi voi menettää työn ja olette sitten työttömiä peinen lapsen kanssa. Itse olen onnellinen että tein lapsen vasta silloin kun sain vakituisen työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan et voi tietää, mitä elämä eteen tuo. Lykkääminen voi kostautua. Nimimerkillä kokemusta löytyy.
Mulla sama. Opiskelut ohi ja alkaa olla okt jo maksettu. Nyt vois pyorayttaa pari naperoa.
M49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kaikki kolme lastani opintojen aikana. Opinnot luonnollisestikin venyivät "ihanneaikaa" pidemmiksi, mutta en koe että se oli ongelma. Taloudellisesti oli tiukkaa (mitä muuta voi odottaa jos toinen on opiskelija), mutta silti pärjäsimme oikein hyvin. Mies oli vakituisessa työssä ja elätti meidät kaikki. Työllistymiseen lapset eivät vaikuttaneet. Tosin valmistuin alalle, jolla oli erittäin hyvä työtilanne. Käytännössä kaikki työllistyivät. En silti nytkään lykkäisi lapsentekoa vain siksi, että ehkä mahdollisesti en viiden vuoden päästä heti saakaan töitä.
Nyt korona--aikaan en kyllä uskaltaisi missään nimessä yrittää vauvaa. Kannattaa odottaa tämä korona ensin ettei raskaana tule mitään hämminkiä vauvalle eikä äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa se korona-aika yli. Miehesi voi menettää työn ja olette sitten työttömiä peinen lapsen kanssa. Itse olen onnellinen että tein lapsen vasta silloin kun sain vakituisen työn.
Minä puolestani olen onnellinen, että tein lapset nuorena enkä odotellut siihen, että olisi ollut "kaikki palikat kohdallaan". Sairastuin kolmekymppisenä vakavasti ja sairaus vei mahdollisuudet saada lapsia. Jos olisin odotellut vakityötä jne. en koskaan olisi saanut omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt korona--aikaan en kyllä uskaltaisi missään nimessä yrittää vauvaa. Kannattaa odottaa tämä korona ensin ettei raskaana tule mitään hämminkiä vauvalle eikä äidille.
Koronasta ei ole havaittu olevan suurempaa riskiä sikiölle tai raskaana olevalle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain kaikki kolme lastani opintojen aikana. Opinnot luonnollisestikin venyivät "ihanneaikaa" pidemmiksi, mutta en koe että se oli ongelma. Taloudellisesti oli tiukkaa (mitä muuta voi odottaa jos toinen on opiskelija), mutta silti pärjäsimme oikein hyvin. Mies oli vakituisessa työssä ja elätti meidät kaikki. Työllistymiseen lapset eivät vaikuttaneet. Tosin valmistuin alalle, jolla oli erittäin hyvä työtilanne. Käytännössä kaikki työllistyivät. En silti nytkään lykkäisi lapsentekoa vain siksi, että ehkä mahdollisesti en viiden vuoden päästä heti saakaan töitä.
Meillä muuten sama tarina, paitsi lapsia "vain" kaksi opiskeluaikana.
Minä tein kaksi lasta yliopisto-opiskelujen aikana. Olin molempien kohdalla yhden lukukauden äitiyslomalla pois opiskeluista. Lapset menivät päiväkotiin ja hoidin opintoasiat päivällä. Plussat ja miinukset:
+ Opiskelu on vapaampaa kuin työelämä. Lapselle tulee lyhemmät päivät päiväkodissa.
+ Päiväkotimaksut ovat opiskelijalla hyvin pienet.
´+ Pieni lapsi ei kuluta paljoa rahaa, etenkin jos hankkii käytettynä tarvikkeet. Kun lapsi meni kouluun, olinkin aloittanut jo työelämässä, joten rahaa oli enemmän. Koululainen kuluttaa enemmän, koska tarvitsee kännykkää, harrastuksia, bussilippua, vaatteet pitää olla siistejä... Meidän perheelle ei siis tullut taloushuolia vauvasta.
+ Jotkut pystyvät viemään opintoja eteenpäin vauvavuonnakin. Itselleni se ei ollut mahdollista, koska oli paljon läsnäolo-opetusta. Riippuu alasta ja lapsen unenlahjoista!
+ Opiskelu oli paljon tehokkaampaa kuin ennen lasta, kun tiesi että päiväkotipäivän aikana oli hoidettava kaikki tarpeellinen. Aikaa ei kulunut haahuiluun ja tehtävien välttelyyn niin kuin joskus aiemmin.
+ Työelämään mennessä oli ihanaa keskittyä pitkäjänteisesti töihin eikä tarvinnut enää pähkäillä sopivaa lastentekohetkeä. Ketään työnantajaa ei ole kiinnostanut se, että valmistuin 2 v myöhemmin, mutta paljon vaikeampi olisi jäädä kesken työuran pois töistä kotiin. Toisaalta täysin sopivaa lastensaantihetkeä ei varmasti ikinä tule kenellekään vastaan, kyllä niitä vauvoja työelämässäolijatki pystyy tekemään.
- En käynyt opiskelijabileissä kuin pari kertaa lasten saannin jälkeen. (Toisaalta parista muusta perheellisistä opiskelijoista sain hyviä kavereita)
- Jos on epävarma työllistyminen, miettisin ehkä tarkemmin lapsenhankintaa. Oma alani on sellainen, ettei tarvinnut työllistymistä hätäillä.
- Jos lapsi syntyy kesken lukukauden eikä kesällä kuten omani, saattaa joutua säätämään enemmän kurssien kanssa. (Toisaalta useimmat opettajat olivat todella joustavia tässä kohtaa, kun varmuuden vuoksi asiaa selvitin.)
Mun esikoinen syntyi viikko sen jälkeen kun valmistuin maisteriksi. Tämän jälkeen hain jatko-opinto-oikeutta väitelläkseni tohtoriksi.
Voin kertoa, ettÄ ne ikävät kuvat molempien vanhempien työttömyydestä ja köyhyydestä toteutuivat kyllä. Eivät heti, mutta lapsen lapsuusaikana. Oltiin myös sen verran nuoria, että ihan kaikkea ei ymmärretty lapsen kasvattamisestakaan (olisi esimerkiksi pitänyt aikaisemmin tajuta, että lapsen puheessa oli selviä viitteitä tulevaan lukivaikeuteen). Oli monta vaikeaa hetkeä ja pitkiå monella tapaa vaikeita kausia. Oli myös ihmisiä, jotka suhtautuivat meihin selvästi alentuvasti ja säälivästi, olettaen, että vahinkolapsi sen täytyy olla kun on saanut alkunsa kesken opintojen. Että lähes white trash ollaan.
Ja silti siitä selvittiin. Monet niistä vaikeuksista olisivat tulleet joka tapauksessa, vaikka olisi odotettu kauemminkin.
Lapsentekoon ei pidä hypätä kuvitellen että se on helppoa ja ihanaa. Ei ole. Se on vaikeaa, hankalaa, surullista ja myös köyhää. Todennäköisesti kaiken ikäisenä Mutta siitä selviää. Ja on siinä hyviäkin hetkiä, paljon.
Kun lapsemme syntyi, olimme molemmat opiskelijoita. Rahaa ei ollut yhtään. Köyhiä vuosia elettiin pelkästään opintotuilla ja kotihoidon tuella ja osa-aikatöillä, mutta ne jäivät aikanaan taakse.
Ei Suomessa ketään nälkään tapeta. Kyllä te pärjäätte.
Moni katuu katkerasti lapsen teon lykkäämistä. On paljon naisia, joiden hedelmällisyys on selvästi alentunut jo 30-vuotiaana, kun vihdoin on se vakivirka jne.
Ihmiset katuvat eniten asioita, jotka jättivät tekemättä. Jos olette yhtä mieltä miehesi kanssa, go for it!
No pyöräytä vaan pentu, sillähän tuosta selviää!