Hyvätuloisuus ei tarkoita varakasta elämää
Tein erilaisia laskelmia ja minkään lopputuloksen mukaan en päädy elämään varakasta elämää, vaikka koen olevani hyvätuloinen.
Esimerkiksi: Aiemmin luulin, että ylempi keskiluokka pystyisi ottamaan pankkilainan miljoonataloon Espoon Westendissä tai Helsingin paremmilla asuinalueilla, mutta tämä onkin täysi mahdottomuus. Tulisi olla iso perintö tai sitten pystynyt luomaan ison omaisuuden esimerkiksi yrityksen perustamisella ja sen myymisellä. Palkansaaja ei tällaista tuloa kuitenkaan pysty saavuttamaan. Ei, vaikka tulot olisivat selvästi keskimääräistä isommat.
Olen aviomieheni kanssa korkeakoulutettuja ja meillä on hyvät asemat ja vakituiset työsuhteet. Nettotulomme on yhteensä 7000 euroa. Se on mielestäni todella paljon ja kuulumme tulotasoltamme heittämällä väestön 10% parhaiten tienaavan joukkoon. Olemme etuoikeutettuja tulojemme tähden. Asuntomme arvo on noin 350 000 euroa ja maksamme siitä pankkilainaa vielä 7 vuotta. Lisäksi meillä on kolme sijoitusasuntoa, joiden vuokratulo maksaa lähes kokonaan niiden pankkilainan, ylläpidon ja verot. Nämä asunnot ovat maksettu 15 vuoden päästä.
Kuulostaa siltä, että talousasiamme ovat hyvin. Ja niinhän ne ovatkin. Elämme silti säästeliäästi, mutta toisaalta matkustamme paljon. Se on ylellinen ilomme. Mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin emme ole rikkaita, eikä meistä tule rikkaita. Mikäli tulotasomme pysyisi ennallaan, niin säästämällä ja sijoittamalla pääsisimme hypoteettiseen miljoonaomaisuuteen kiinni vasta kun olisimme reilusti yli 70-vuotiaita.
Aiemmin mietin, että tuollaisen omaisuuden pystyy ansaitsemaan kovalla työllä. Meitä on kaksi hyvätuloista palkansaajaa, mutta taloudellinen riippumattomuus ei ole realismia muutamaan kymmeneen vuoteen, jos koskaan.
En valita, mutta olen aidosti yllättynyt. Asutko ns. miljoonatalossa tai onko sinulla muulla tavoilla miljoonaomaisuus (käytän asuntoa esimerkkinä, koska suomalaisten omaisuus on yleensä kiinni asumisessa)? Miten päässyt tällaiseen elämään kiinni ja oletko laittanut huomattavan osan tuloistasi kiinni pankkilainan takaisinmaksuun? Jos olet, niin miksi teit niin ja miten selviät?
Kommentit (27)
Olettehan te rikkaita. Ette vain osaa arvostaa sitä.
Eli mikä teidän nettovaralliuus on tällä hetkellä?
350 000 asunto+3 muuta asuntoa. Sijoitusasuntojen arvosta riippuen tuossa on melko lailla puolet miljoona-asunnosta ellei jopa ylikin.
Suomessa verottaja pitää huolta siitä, että isoillakaan tuloilla ei juhlimaan pääse.
Ei ongelmana ole tulot vaan menot. Sinä et nähtävästi ymmärrä sitä, että samaa kakkua ei voi syödä ja säästää eli et voi matkustella ja käyttää siihen rahojasi JA samaan aikaan laittaa samoja rahoja sijoituksiin.
Velkarahalla sijoittaminen asuntoihin ei välttämättä ole fiksua, koska joudutte joka tapauksessa maksamaan sijoituskämppien tuotosta verot ennen lainanlyhennystä. Vuokrat ovat aika hurjat, jos niillä pystyy kattamaan korot, lainanlyhennykset ja vastikkeet sekä vielä verotkin.
Jos meidän perhe saisi kuukaudessa nettona 7000 e, siitä jäisi sijoitettavaksi 5000 e/kk eli 60 000 e/v. Jotta saisi miljoonan kasaan, niin aikaa kuluu vain 17 vuotta. Ei tarvitse odotella seitsemänkymppiseksi.
Olet oivaltanut jotain tärkeää, mitä suurin osa ihmisistä ei tunnu tajuavan. Elämme aikaa, jolloin työväenluokka elää kuin keskiluokka ja keskiluokka yrittää elää kuin rikkaat.
Olen itse ammattikoulutettu duunari rapiat parintonnin palkalla. Olen vuosia seurannut työkavereitani, jotka kuvittelevat olevansa ikään kuin keskiluokkaa: ostetaan valtavia älytelevisioita, kalliita kännyköitä, LV-laukkuja ja merkkivaatteita. Työväenluokka siis yrittää epätoivoisesti olla keskiluokkaa, eikä ymmärrä elää tulojensa mukaan.
Samalla näillä ihmisillä ei ole puskurirahastoa, ei sijoituksia, ei varaa äkillisiin hätätilanteisiin esim. jos joku kallis kodinkone menee yhtäkkiä rikki tai joutuisi lomautetuksi, ei varaa hoidattaa hampaitaan.
Tuntemani hyvätuloiset ovat samassa ansassa: kuvittelevat olevansa rikkaita ja luulevat että heidän täytyy tulojensa vuoksi elää hulppeaa elämää, jossa rahasta ei tarvitse välittää. Elämäntapainflaatio vaatii veronsa ja samassa kusessa ovat kuin pienituloisetkin kulutusluottojensa kanssa.
Ylipäätänsä kukaan ei tunnu tajuavan, etteivät ole niin rahakkaita kuin luulevat olevansa eikä varaa nykyiseen elintasoon todellisuudessa ole.
Nuukailu, säästäminen ja sijoittaminen ja rahan arvon ymmärtäminen tekisi hyvää meille kaikille.
Ostin asp:lla ensiasuntoni 90-luvun laman loppumetreillä, kun ne oli vielä halpoja. Kun meni avovaimon kanssa sukset ristiin, ostin hänet ulos ja otin pimeän alivuokralaisen, että pystyin maksamaan lainaa.
Kun sitä oli maksettu muutama vuosi, vakuudet riittivät sijoitusasunnon ostamiseen. Viisi vuotta myöhemmin oli varaa ostaa toinen sijoitusasunto lainalla. Viisi vuotta sitten ensimmäinen sijoitusasunto oli maksettu, joten otin asunnon verran lainaa ja ostin indeksirahastoa.
Nyt omaisuuden arvo velattomana on noin 650.000€. Nykyinen vaimo sai aikoinaan perintöä 250.000€ ja sijoitti sen, joten senkin arvo on nyt noin 650.000€. Yhteensä omaisuutta on siis noin 1,3M€.
Omalta osaltani homma on siis vaatinut kohtuulliset tulot, pienet menot ja velkavivulla sijoittamista neljännesvuosisadan. Olisi tietysti voinut vaihtaa autoa useammin ja matkustella enemmän, mutta ehtii sitä vielä nytkin.
Vierailija kirjoitti:
350 000 asunto+3 muuta asuntoa. Sijoitusasuntojen arvosta riippuen tuossa on melko lailla puolet miljoona-asunnosta ellei jopa ylikin.
Tämä omaisuus on harhaanjohtavaa siinä mielessä, että se on maksettu takaisin vasta reilun 15 vuoden päästä. Jos kaikki "omistamamme" asunnot realisoitaisiin nyt ja niistä vähennettäisiin lainat, meillä olisi ehkä 250 000 - 300 000 euroa käteisvaroja (mutta ei kotia).
Jos haluaa kerryttää omaisuutta, ei ole millään muotoa järkevää ostella asuntoja ja matkustella. Asunto on tuotoltaan huono sijoituskohde ja vielä huonomman siitä tekee, jos asunto on ostettu velkarahalla. Teillä on siis klassinen "tulot eivät riitä, koska tuhlaamme liikaa"-ongelma. Olisitte hyvinkin varakkaita, jos sijoittaisitte rahanne järkevämmin.
Myös me tienataan pariskuntana lähes sama kuin Ap miehineen. En tiedä, kuulutaanko ylimpään 10 %:iin, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Olemme velattomia nykyään, joten säästöön ja sijoittamiseen jää jonkin verran pakollisten menojen jälkeen.
Mutta: mitään varakkaita emme mielestämme todellakaan ole, eikä meistä sellaisia työnteolla tai pääomatuloillakaan tule. Ns miljoona-asunnot ovat kaaaukana tavoittamattomissa (onneksi ei sellaisista edes haaveilla) ja muukin pröystäily statuksineen. Ihan tavallisessa, jopa halvassa omakotitalossa asumme ja perusautolla ajamme, ulkomailla max. kerran vuodessa, jos silloinkaan.
Suomessa vaan on niin halvatan kallista. Jos meinaisi johonkin tosissaan panostaa, pitäisi normiarjesta vyötä kiristää oikein kunnolla, sitten rahaa jäisi enemmän "yli" . Mutta ei riitä itsellä motivaatio siirtyä takaisin opiskelijabudjetille, kun ei ole mitään mihin sillä tähtää. Lainoilla ei kiinnosta itselle kulisseja tai puitteita kasata...
No, vastasin vaikka en kuulunut kohderyhmään.
Vierailija kirjoitti:
Olet oivaltanut jotain tärkeää, mitä suurin osa ihmisistä ei tunnu tajuavan. Elämme aikaa, jolloin työväenluokka elää kuin keskiluokka ja keskiluokka yrittää elää kuin rikkaat.
Olen itse ammattikoulutettu duunari rapiat parintonnin palkalla. Olen vuosia seurannut työkavereitani, jotka kuvittelevat olevansa ikään kuin keskiluokkaa: ostetaan valtavia älytelevisioita, kalliita kännyköitä, LV-laukkuja ja merkkivaatteita. Työväenluokka siis yrittää epätoivoisesti olla keskiluokkaa, eikä ymmärrä elää tulojensa mukaan.
Samalla näillä ihmisillä ei ole puskurirahastoa, ei sijoituksia, ei varaa äkillisiin hätätilanteisiin esim. jos joku kallis kodinkone menee yhtäkkiä rikki tai joutuisi lomautetuksi, ei varaa hoidattaa hampaitaan.
Tuntemani hyvätuloiset ovat samassa ansassa: kuvittelevat olevansa rikkaita ja luulevat että heidän täytyy tulojensa vuo8ksi elää hulppeaa elämää, jossa rahasta ei tarvitse välittää. Elämäntapainflaatio vaatii veronsa ja samassa kusessa ovat kuin pienituloisetkin kulutusluottojensa kanssa.
Ylipäätänsä kukaan ei tunnu tajuavan, etteivät ole niin rahakkaita kuin luulevat olevansa eikä varaa nykyiseen elintasoon todellisuudessa ole.
Nuukailu, säästäminen ja sijoittaminen ja rahan arvon ymmärtäminen tekisi hyvää meille kaikille.
Näin se menee. Sitten huono osaisilta, kun saataisiin kalja pois eli juominen pois niin heilläkin olisi muutaman kuukauden päästä silmälasirahat kasassa.
Olen 45 ja olen lähtenyt nollasta sijoittamaan heti opiskelujen jälkeen. En ottanut opintolainaa. Hieman säästäväisesti eläen olen kerran ottanut asuntolainan ja maksanut pois. Autolainaa tai muita luottoja en ole ikinä ottanut. Nyt on omakotitalo 500 000, kesähuvila 35 min päässä Kampista 600 000 (tänne voi muuttaa kun lapset lähtevät), opiskelijaboksit lapsille keskustassa ja 400 000 sijoitussalkku. Nettotulomme ovat noin 4500 ja kaksi lasta.
Harrastan sijoittamista (= onko tämä työtä?) ja olen mielestäni onnistunut siinä. Jos et vielä ole aloittanut, niin aloita, mutta älä rahastoista.
No, pääkaupunkiseudulla asuminen jo pelkästään on ihan kohtuuttoman kallista. Ja olisin tosi varovainen sijoitusasuntojen kanssa nyt seuraavat viisi vuotta.
Lapseton pariskunta saa helposti seitsemän tonnin nettotuloista sijoituksiin kolme tonnia kuukaudessa ilman, että tarvitsee vielä mitenkään kitsastella. Viiden prosentin reaalituotolla se kasvaa miljoonaksi 18 vuodessa.
Mutta mitä sä sillä miljoonalla sitten oikein tekisit? Tulisitko sitten jotenkin onnellisemmaksi?
Meillä on pienemmät tulot kuin teillä, 5200 e nettona. Silti koen, että meidän elämä on ihan onnellista näin. En kaipaa sijoitusasuntojen tuomaa stressiä rikastuttaakseni itseäni. En tarvitse hienoa statusautoa. Tyydyn ihan mielelläni vähempään.
Meillä netto-omaisuutta tällä hetkellä 200 te. Minusta se on ihan riittävästi. En edes haaveile mistään miljoonista.
Oletko tottunut pitämään palkkatyötä ensisijaisena keinona kartuttaa omaisuutta ja yleistänyt ajatuksen koskemaan jokaista vastaantulijaa?
Myykää kaikki ja ostakaa pikkukaupungista omakotitalo 100 000 eurolla. Teillä jää puoli miljoonaa käyttörahaa eli ihan huolettomasti voi elää ilman työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 ja olen lähtenyt nollasta sijoittamaan heti opiskelujen jälkeen. En ottanut opintolainaa. Hieman säästäväisesti eläen olen kerran ottanut asuntolainan ja maksanut pois. Autolainaa tai muita luottoja en ole ikinä ottanut. Nyt on omakotitalo 500 000, kesähuvila 35 min päässä Kampista 600 000 (tänne voi muuttaa kun lapset lähtevät), opiskelijaboksit lapsille keskustassa ja 400 000 sijoitussalkku. Nettotulomme ovat noin 4500 ja kaksi lasta.
Harrastan sijoittamista (= onko tämä työtä?) ja olen mielestäni onnistunut siinä. Jos et vielä ole aloittanut, niin aloita, mutta älä rahastoista.
No nyt on jo pikkusen liian paksua tekstiä.
Kuulostaa ap että elätte yrittäen saada kiinni jotakin, koko ajan karkaa sormenpäistä... Uuvuttavaa.
Fiksulla sijoittamisella ei tarvitse kovinkaan hyviä tuloja vaurastuakseen. Lisäksi toki se, mihin rahansa muutenkin käyttää vaikuttaa asiaan. Jos tuhlaa kaiken heti, ei ihme jos varallisuus ei kerry.