Lue keskustelun säännöt.
Hyvätuloisuus ei tarkoita varakasta elämää
13.04.2020 |
Tein erilaisia laskelmia ja minkään lopputuloksen mukaan en päädy elämään varakasta elämää, vaikka koen olevani hyvätuloinen.
Esimerkiksi: Aiemmin luulin, että ylempi keskiluokka pystyisi ottamaan pankkilainan miljoonataloon Espoon Westendissä tai Helsingin paremmilla asuinalueilla, mutta tämä onkin täysi mahdottomuus. Tulisi olla iso perintö tai sitten pystynyt luomaan ison omaisuuden esimerkiksi yrityksen perustamisella ja sen myymisellä. Palkansaaja ei tällaista tuloa kuitenkaan pysty saavuttamaan. Ei, vaikka tulot olisivat selvästi keskimääräistä isommat.
Olen aviomieheni kanssa korkeakoulutettuja ja meillä on hyvät asemat ja vakituiset työsuhteet. Nettotulomme on yhteensä 7000 euroa. Se on mielestäni todella paljon ja kuulumme tulotasoltamme heittämällä väestön 10% parhaiten tienaavan joukkoon. Olemme etuoikeutettuja tulojemme tähden. Asuntomme arvo on noin 350 000 euroa ja maksamme siitä pankkilainaa vielä 7 vuotta. Lisäksi meillä on kolme sijoitusasuntoa, joiden vuokratulo maksaa lähes kokonaan niiden pankkilainan, ylläpidon ja verot. Nämä asunnot ovat maksettu 15 vuoden päästä.
Kuulostaa siltä, että talousasiamme ovat hyvin. Ja niinhän ne ovatkin. Elämme silti säästeliäästi, mutta toisaalta matkustamme paljon. Se on ylellinen ilomme. Mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin emme ole rikkaita, eikä meistä tule rikkaita. Mikäli tulotasomme pysyisi ennallaan, niin säästämällä ja sijoittamalla pääsisimme hypoteettiseen miljoonaomaisuuteen kiinni vasta kun olisimme reilusti yli 70-vuotiaita.
Aiemmin mietin, että tuollaisen omaisuuden pystyy ansaitsemaan kovalla työllä. Meitä on kaksi hyvätuloista palkansaajaa, mutta taloudellinen riippumattomuus ei ole realismia muutamaan kymmeneen vuoteen, jos koskaan.
En valita, mutta olen aidosti yllättynyt. Asutko ns. miljoonatalossa tai onko sinulla muulla tavoilla miljoonaomaisuus (käytän asuntoa esimerkkinä, koska suomalaisten omaisuus on yleensä kiinni asumisessa)? Miten päässyt tällaiseen elämään kiinni ja oletko laittanut huomattavan osan tuloistasi kiinni pankkilainan takaisinmaksuun? Jos olet, niin miksi teit niin ja miten selviät?
Kommentit (27)
Ensinnäkin teidän tuloihin nähden asutte aika edullisessa asunnossa. Jos lainaa on jäljellä enää 7v. niin ilmeisesti olette jo lyhennelleet sitä 18vuotta?
Myykää se nykyinen kämppä ja ottakaa 650k lisää lainaa 25vuodeksi, niin problem solved, teillä on 1mil. eur kämppä.
Lisäksi olette koulutetuiksi kaupunkilaisiksi aika keskituloisia. Minä ja mun puolisolla on nettotulot yhteensä n. 6400e, meillä 1 yksi 130k sijoituskämppä , ja oma kämppä n. 430k. Rahaa menee aika paljon kaikkeen, auton lyhennykset 800e/kk, asunnon lyhennykset 1300e/kk, opintolainan lyh. 160e/kk, kuntosalit 60e/kk, Personal trainer 150e/kk, yms. yms.
Mun tuttavapiirissä on paljon ihmisiä jotka tienaa (brutto) 150-300k. Aika tavanomaista elämää nekin elää. Joku ajaa kesällä porschea ja toinen lentää monesti bisneksessä.
Ne ihmiset jotka asuu niissä TODELLA kalliissa asunnoissa on mun kokemukseni mukaan sellaisia pariskuntia joissa on joko yksi on menestynyt yrittäjä tai sitten ovat akateemisia jotka ovat hyvän aseman kautta saaneet merkittäviä bonuksia tai sitten ovat saaneet jollain tavalla osakkuuksia niissä firmoissa joissa työskentelee.
Summa summarum....teidän tuloilla olette siis ehkä suomessa jossain korkeimmassa kymmenyksessä, mutta helsingissä akateemisten bisnesihmisten piirissä olette suht normituloisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös me tienataan pariskuntana lähes sama kuin Ap miehineen. En tiedä, kuulutaanko ylimpään 10 %:iin, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Olemme velattomia nykyään, joten säästöön ja sijoittamiseen jää jonkin verran pakollisten menojen jälkeen.
Mutta: mitään varakkaita emme mielestämme todellakaan ole, eikä meistä sellaisia työnteolla tai pääomatuloillakaan tule. Ns miljoona-asunnot ovat kaaaukana tavoittamattomissa (onneksi ei sellaisista edes haaveilla) ja muukin pröystäily statuksineen. Ihan tavallisessa, jopa halvassa omakotitalossa asumme ja perusautolla ajamme, ulkomailla max. kerran vuodessa, jos silloinkaan.
Suomessa vaan on niin halvatan kallista. Jos meinaisi johonkin tosissaan panostaa, pitäisi normiarjesta vyötä kiristää oikein kunnolla, sitten rahaa jäisi enemmän "yli" . Mutta ei riitä itsellä motivaatio siirtyä takaisin opiskelijabudjetille, kun ei ole mitään mihin sillä tähtää. Lainoilla ei kiinnosta itselle kulisseja tai puitteita kasata...
No, vastasin vaikka en kuulunut kohderyhmään.
Ihan mielenkiinnosta: mihin teidän rahanne menevät? Meillä on suunnilleen samanlaiset nettotulot, ja joka kuukausi jää yli kaksi tonnia sijoituksiin ilman, että yritämne elää mitenkään säästeliäästi. Viime vuonna teimme kolme ulkomaanmatkaa ja lisäksi hiihtolomamatkan Lappiin. Ostamme kaupasta ruokaa ajattelematta, mitä se maksaa.
Nojaa. Mulla on tällä hetkellä velatonta omaisuutta noin 1200000. Velkaakin on parisataa tuhatta, mutta se on siis jo vähennetty tuosta. Tämä omaisuus on kerätty viimeisen 15 vuoden aikana. Sen alussa meidän tulot oli huomattavasti vähäisemmät kuin aapeen - nettotulot jäivät paljon alle ja aika pitkään ne oli jonkun verran tuota alempana. Nytkin ne on alle kymppitonnin kuussa, koska mies on lopettanut palkkatyön.
Tässä ei ole mukana kuin yksi pieni perintö 60 000 euroa. Mutta yhtään merkkilaukkua, merkkivaatetta, uutta autoa tms ei ostettu, ei tehty ulkomaanmatkoja, ei syöty ravintoloissa, jne. Kaikki välttämätön meillä on aina ollut, mutta ei mitään ylimääräistä. Ennen kuin nyt. Lisäksi tähän on pantu paljon omaa työtä, siis sen normaalin palkkatyön päälle.
Eli kyllä se ON mahdollista vaurastua ihan keskituloisenakin - mutta sen edellytyksenä on että on keskituloinen, mutta elää kuin pienituloinen 1980-luvulla. Moni ei halua sitä tehdä, koska kokee, että tarvitsee mukavampaa elämää nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös me tienataan pariskuntana lähes sama kuin Ap miehineen. En tiedä, kuulutaanko ylimpään 10 %:iin, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Olemme velattomia nykyään, joten säästöön ja sijoittamiseen jää jonkin verran pakollisten menojen jälkeen.
Mutta: mitään varakkaita emme mielestämme todellakaan ole, eikä meistä sellaisia työnteolla tai pääomatuloillakaan tule. Ns miljoona-asunnot ovat kaaaukana tavoittamattomissa (onneksi ei sellaisista edes haaveilla) ja muukin pröystäily statuksineen. Ihan tavallisessa, jopa halvassa omakotitalossa asumme ja perusautolla ajamme, ulkomailla max. kerran vuodessa, jos silloinkaan.
Suomessa vaan on niin halvatan kallista. Jos meinaisi johonkin tosissaan panostaa, pitäisi normiarjesta vyötä kiristää oikein kunnolla, sitten rahaa jäisi enemmän "yli" . Mutta ei riitä itsellä motivaatio siirtyä takaisin opiskelijabudjetille, kun ei ole mitään mihin sillä tähtää. Lainoilla ei kiinnosta itselle kulisseja tai puitteita kasata...
No, vastasin vaikka en kuulunut kohderyhmään.
Ihan mielenkiinnosta: mihin teidän rahanne menevät? Meillä on suunnilleen samanlaiset nettotulot, ja joka kuukausi jää yli kaksi tonnia sijoituksiin ilman, että yritämne elää mitenkään säästeliäästi. Viime vuonna teimme kolme ulkomaanmatkaa ja lisäksi hiihtolomamatkan Lappiin. Ostamme kaupasta ruokaa ajattelematta, mitä se maksaa.
Taisin tuossa tekstissäni kyllä mainita, että säästöön ja sijoittamiseen jää jonkin verran - käytännössä kuukaudesta riippuen jää n. 2000-3000 €. Meitä ei matkustelu niin kiinnosta, siksi ei pörrätä ympäriinsä ja ruokaa ostetaan lappuja katsomatta. Lapsilla varmaan kalliit harrastukset, niihin menee ehkä liikaa, mutta miksi ei, kun on mahdollista.
Säästää ja sijoittaa täytyy, sillä eläkkeet eivät tule olemaan kummoiset. Mielessä se, että siinä vaiheessa kun on aikaa, on aika tylsää jos ei ole varaa tehdä mitään. Samalla keräillään lapsille pesämunaa helpottamaan tulevia opiskeluja jne.
Kuten joku jo kurjoittikin, täytyy elää kuin pienituloinen vaikka on keskituloinen.
Toinen asia on, että verotus pitää keskiluokan köyhempänä kuin mitä se muuten olisi. Huomasin sen itse kun muutin Suomesta nollaveron maahan. Vaikka sairausvakuutus ja muut täytyy maksa itse, se on silti vain kymmenesosa mitä veroihin meni Suomessa.
Lähdin 5 vuotta sitten 700 000 taskussa. Nyt on omaisuutta 1,4 miljoonaa. Tänä vuonna on tavoite saada 70 000 sijoitustulot vuodessa ja kahden vuoden päästä 300 000/v. Sitten voi jo hengähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös me tienataan pariskuntana lähes sama kuin Ap miehineen. En tiedä, kuulutaanko ylimpään 10 %:iin, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystä. Olemme velattomia nykyään, joten säästöön ja sijoittamiseen jää jonkin verran pakollisten menojen jälkeen.
Mutta: mitään varakkaita emme mielestämme todellakaan ole, eikä meistä sellaisia työnteolla tai pääomatuloillakaan tule. Ns miljoona-asunnot ovat kaaaukana tavoittamattomissa (onneksi ei sellaisista edes haaveilla) ja muukin pröystäily statuksineen. Ihan tavallisessa, jopa halvassa omakotitalossa asumme ja perusautolla ajamme, ulkomailla max. kerran vuodessa, jos silloinkaan.
Suomessa vaan on niin halvatan kallista. Jos meinaisi johonkin tosissaan panostaa, pitäisi normiarjesta vyötä kiristää oikein kunnolla, sitten rahaa jäisi enemmän "yli" . Mutta ei riitä itsellä motivaatio siirtyä takaisin opiskelijabudjetille, kun ei ole mitään mihin sillä tähtää. Lainoilla ei kiinnosta itselle kulisseja tai puitteita kasata...
No, vastasin vaikka en kuulunut kohderyhmään.
Kiitos! Asia on mielestäni juuri näin.
-AP
Ja minä murehdin miten ehdin maksaa 60 000 euron asuntolainani 15 vuodessa... :D