Lue keskustelun säännöt.
Oletko lahjakas (tai fiksu), mutta laiska?
12.04.2020 |
Minua on usein sanottu älykkääksi ja lahjakkaaksi, mutta valitettavasti en vaan jaksa hyödyntää koko potentiaaliani. Olen tosi laiska ja yliopisto-opinnoissakin aloitan tehtävät / tenttiin ihan liian myöhässä. Kuitenkin selviän opinnoissa tosi hyvin, mutta ärsyttää oma saamattomuus. Luultavasti en tule elämässä saavuttamaan mitään erityisen suurta tämän takia, toisaalta se ei haittaakkaan.
Kommentit (25)
Ei menestyminen ole kaikille yhtä tärkeää.
Hyvä, että pääsit yliopistoon. Minä en jaksanut lukea pääsykokeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Olen 30v nainen, syrjäytynyt mutta kuulemma todella älykäs, skarppi, fiksu. En vaa sovi mihinkään ja minua joko kiusataan tai ei haluta mukana.
Paras kommentti mitä yks sanoi oli että mun pitäisi lähteä politiikoksi tai maailmanpelastajaksi, kun kuulemma olen selkeä ja ymmärrän kaiken askan läpi.
Olen. Olen suorittanut tohtorintutkinnon koskaan oikeastaan opiskelematta. Aina väitettiin, että se jossain vaiheessa kostautuu, jos ei opi tekemään työtä asioiden eteen, mutta eipä niin ole vielä keski-ikään mennessä käynyt. Ehkä sitten joskus. Mutta tyhmä paljon työtä tekee, sano.
Ei. Olin fiksu, mutta mielenterveysongelmainen. Onneksi sain sätkyteltyä paperit ulos yliopistosta. Nyt 15 vuotta myöhemmin menee kaikin puolin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minä! Olen 30v nainen, syrjäytynyt mutta kuulemma todella älykäs, skarppi, fiksu. En vaa sovi mihinkään ja minua joko kiusataan tai ei haluta mukana.
Paras kommentti mitä yks sanoi oli että mun pitäisi lähteä politiikoksi tai maailmanpelastajaksi, kun kuulemma olen selkeä ja ymmärrän kaiken askan läpi.
Tämä on valitettavan monien lahjakkaiden ja fiksujen ihmisten ongelma, että ympäristö suhtautuu alentuvasti tai vihamielisesti. Minuakin on moni kuvaillut näkemykselliseksi ja fiksuksi moniosaajaksi, mutta niitä ominaisuuksia on vaikeaa hyödyntää, koska iso osa ihmisistä provosoituu niistä. Varsinkin naisena on joskus turhauttavaa olla ns. fiksu, koska helposti yritetään muiden taholta työntää siihen muottiin, että muita kiinnostuksenkohteita ja tavoitteita ei saisi olla kuin mies, lapset ja ulkonäkö. Tämä on hätkähdyttävän yleistä vielä nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Arvostan vapaa-aikaa ja laiskottelua paljon enemmän kuin rahaa. Toki töitä kannattaa sen verran tehdä, että saavuttaa itselleen sopivan elintason, mutta en ymmärrä esimerkiksi amerikkalaista kulttuuria, jossa keskiluokka painaa hiki hatussa töitä kellon ja vuoden ympäri voidakseen nauttia valtavasta omaisuudestaan niinä muutamana vapaapäivänä vuodessa. Mitä sillä rahalla tekee jos sitä ei ehdi edes tuhlata kun on koko ajan töissä?
Mulla on matemaattisia lahjoja, mutta minullakin kaikki jää viime tinkaan. En päässyt yliopistoon, koska en jaksanut lukea pääsykokeisiin. Kaksiosaisesta kokeesta sain toisesta täydet pisteet, mutta toinen meni pieleen ja huonon yo-todistuksen takia en päässyt. Yo-todistus on huono, koska luin lukiossa niin vähän mitään ja en lukenut kirjoituksiin lainkaan. Töissä olen kyllä superahkera, hoksaan ja saan paljon aikaan. No tekninen ala ja amk sopi minulle hyvin. Joskus päätin lukea kunnolla ja sitten kyllä tuli virheettömiä tenttituloksia. Amk todistus on vähän keskimääräistä parempi, matikassa en tehnyt ikinä yhtäkään virhettä - tosin se oli kyllä vain lukion pitkän matikan kertaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä! Olen 30v nainen, syrjäytynyt mutta kuulemma todella älykäs, skarppi, fiksu. En vaa sovi mihinkään ja minua joko kiusataan tai ei haluta mukana.
Paras kommentti mitä yks sanoi oli että mun pitäisi lähteä politiikoksi tai maailmanpelastajaksi, kun kuulemma olen selkeä ja ymmärrän kaiken askan läpi.
Hei samaistun kuvaukseen, ja myös minulle on sanottu näin! 🙂
Mutta en ole yhtään kunnianhimoinen.
N36
Vierailija kirjoitti:
Joo. Arvostan vapaa-aikaa ja laiskottelua paljon enemmän kuin rahaa. Toki töitä kannattaa sen verran tehdä, että saavuttaa itselleen sopivan elintason, mutta en ymmärrä esimerkiksi amerikkalaista kulttuuria, jossa keskiluokka painaa hiki hatussa töitä kellon ja vuoden ympäri voidakseen nauttia valtavasta omaisuudestaan niinä muutamana vapaapäivänä vuodessa. Mitä sillä rahalla tekee jos sitä ei ehdi edes tuhlata kun on koko ajan töissä?
Jenkeissä rahan merkitys on ihan eri kuin täällä hyvinvointisuomessa. Jos siellä ei ole rahaa kun perheenjäsenesi haluaa mennä opiskelemaan tai joku sairastuu niin synkäksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina ollut tuo viimetinkaominaisuus. Mulla on taipumusta olla täysin ajantajuton, ja vaikka keskityn ja kuvittelen että nyt menee nappiin, kiire tulee.
On mulla olemassa sekin moodi, jossa täytetään deadline minuutilleen, mutta se on niin raskasta, ettei sitä olotilaa siedä jos ei ole pakko.
Suhtaudun erittäin mustasukkaisesti omaan aikaani samalla kun tärvään elämäni kaikenlaisiin esitöihin ja sivuprojekteihin.
Onko sulla ap joku henkinen este, ettet saa onnistua, vai onko ongelma siinä, että haluaisit oikeastaan tehdä jotain muuta, ja siksi sabotoit?
No kyllä.
Luin joskus jonkun artikkelin, että ahkeruus opitaan 1-2 luokilla koulussa ja jos silloin pääsee liian helpolla niin se jää oppimatta. Mulle kävi justiin noin. Sain peruskoulussa hyviä numeroita näkemättä ikinä yhtään vaivaa, lukiossa ja yliopistossa pääsin kursseista läpi näkemättä vaivaa. Siinä vaiheessa se vähän harmitti kun tajusin, että jos viitsisin vähän panostaa niin saisin parempia numeroita. En silti viitsinyt.
Nyt mietin millä omaa lasta saisi haastettua ja motivoitua panostamaan enemmän, ihan samanlaiselta vaikuttaa kuin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen kuin ap! Oma teoriani on, että kun on ollut nuorena sen verran fiksu, että on selvinnyt koulusta ja elämästä tekemättä mitään sen eteen, niin ei koskaan oikein opi ahkeroimaan toisin kuin ne, jotka joutuvat edes vähän tekemään töitä ja ponnistelemaan menestyäkseen. Itsehän en ole kuitenkaan mikään huippuälykäs, joten seinä tuli vastaan yliopiston toisena vuonna. Suoritin lukion ja kirjoitin L:n paperit lukematta yhteenkään kokeeseen. Myös ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukematta läpi 3-4 arvosanoilla. Tokana vuonna aloin huomata, että tässähän pitäis alkaa opiskelemaan :D Ja ai että kun on ollut vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni ja paiskia töitä, kun ei ole koskaan ennen joutunut... Olen harkinnut jopa alanvaihtoa ihan vain sen vuoksi, että selviäisin vähemmällä opiskelulla! Ja kaikki tämä ihan vain siksi, etten viitsi, että minua ärsyttää koska en päässyt kurssista läpi avaamatta tenttikirjaa kertaakaan. Eri asia olisi, jos en oikeasti pystyisi tai opiskelu olisi oikeasti haastavaa.
Älykkäimmät tuntemani ihmiset ovat myös laiskimpia. Tai ehkä on epäreilua kutsua heitä laiskoiksi, koska kyllähän hekin jotain tekevät, eivät vaan niitä yleisesti fiksuna pidettyjä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä.
Luin joskus jonkun artikkelin, että ahkeruus opitaan 1-2 luokilla koulussa ja jos silloin pääsee liian helpolla niin se jää oppimatta. Mulle kävi justiin noin. Sain peruskoulussa hyviä numeroita näkemättä ikinä yhtään vaivaa, lukiossa ja yliopistossa pääsin kursseista läpi näkemättä vaivaa. Siinä vaiheessa se vähän harmitti kun tajusin, että jos viitsisin vähän panostaa niin saisin parempia numeroita. En silti viitsinyt.
Nyt mietin millä omaa lasta saisi haastettua ja motivoitua panostamaan enemmän, ihan samanlaiselta vaikuttaa kuin minäkin.
Ohhoh. Tämähän kuulostaa tutulta, luulen että itsellenikin on käynyt juuri noin. Nyt pelkään oman lapseni puolesta, hän kun osaa nyt 5 vuotiaana lukea, kirjoittaa ja laskea monimutkaisiakin laskuja, että miten käy koulun ensimmäisten luokkien kanssa?? Lapsi on siis vasta menossa eskariin syksyllä. Taitaa jäädä kokonaan vanhempien vastuulle antaa haasteita, että oppisi edes vähän ponnistelemaan ja käyttämään aivojaan? Olen itse nyt jo ihan pulassa tämän kanssa, kun suuttuu jos annan liian helppoja matemaattisia tehtäviä enkä tiedä pitääkö mun alkaa ihan oikeasti opettamaan tuon ikäiselle jotain hitsin yläastematikkaa?
En ole laiska. Teen aina parhaani. Eikä ole tarvinnut jälkeenpäin katua.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Olen suorittanut tohtorintutkinnon koskaan oikeastaan opiskelematta. Aina väitettiin, että se jossain vaiheessa kostautuu, jos ei opi tekemään työtä asioiden eteen, mutta eipä niin ole vielä keski-ikään mennessä käynyt. Ehkä sitten joskus. Mutta tyhmä paljon työtä tekee, sano.
Joo siis mä mietin tätä samaa, että koskahan niitä töitä pitää sitten alkaa tekemään opinnoissa? Tuntuu usein, etten edes opiskele kun tuosta tavoiteopintopistemäärästä per lukuvuosi selviää niin helpolla. On usein tästä vaan niin huono omatunto, kun voisin tehdä enemmän, mutta ei vaan jaksa. Aloittaminen on muutenkin aina vaikeaa, nytkin olen yrittänyt aloittaa yhtä tehtävää 2 viikkoa.
Teillä on outo ajatusmaailma. Kyllähän yliopistokursseista kuka vain pääsee lukematta läpi ja minimi kurssit saa helposti suoritettua. Mua kiinnostaa oppia enemmän ja opiskella kaikkea mielenkiintoista. Lisäksi haluan saada erinomaiset arvosanat. T. Ei laiska, ja aikoja sitten valmistunut, joka opiskelee työn ohella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina ollut tuo viimetinkaominaisuus. Mulla on taipumusta olla täysin ajantajuton, ja vaikka keskityn ja kuvittelen että nyt menee nappiin, kiire tulee.
On mulla olemassa sekin moodi, jossa täytetään deadline minuutilleen, mutta se on niin raskasta, ettei sitä olotilaa siedä jos ei ole pakko.
Suhtaudun erittäin mustasukkaisesti omaan aikaani samalla kun tärvään elämäni kaikenlaisiin esitöihin ja sivuprojekteihin.
Onko sulla ap joku henkinen este, ettet saa onnistua, vai onko ongelma siinä, että haluaisit oikeastaan tehdä jotain muuta, ja siksi sabotoit?
Ap tässä.
Joo kaikki on pakko saada tehdä aina viimetingassa. Tuo oli oivaltava kysymys, luulenpa että kyse on nimenomaan sabotoimisesta. Aikoinaan kun luin pääsykokeisiin, aloitin kaksi viikkoa aineiston julkaisemisen jälkeen. Pääsin kyllä sisään, mutta onhan tuo nyt aivan ihmeellistä tahallaan heikentää omaa suoritustaan.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on outo ajatusmaailma. Kyllähän yliopistokursseista kuka vain pääsee lukematta läpi ja minimi kurssit saa helposti suoritettua. Mua kiinnostaa oppia enemmän ja opiskella kaikkea mielenkiintoista. Lisäksi haluan saada erinomaiset arvosanat. T. Ei laiska, ja aikoja sitten valmistunut, joka opiskelee työn ohella.
No ei se nyt ihan näinkään ole, että kaikista kursseista pääsee lukematta läpi.
* tenttiin lukemisen