Oletko kokenut pelkosektion?

Minuakin jännittää edessä oleva synnytys. Odotan ensimmäistäni, joten kokemusta ei ole kummastakaan tavasta saattaa lapsi maailmaan. Ennen raskauttani minulla ei ollut aavistustakaan, että esim. pelkosektiota haluavaa pidetään yleisesti jotenkin huonompana ihmisenä. Olen ihan ihmeissäni lueskellut näitä mielipidepalstoja.



Itse luultavasti synnytän alateitse, ellei mitään yllättävää tapahdu. Toipuminen kyllä mietityttää. En pidä toipumisena sitä, että on heti jalkeilla vauvaa hoitamassa, vaan mietin mitä vaivoja synnytyksestä jää pidemmäksi aikaa. Alatiesynnytyksessä pelottaa eniten, että pidätyskyky menee. Olen käsittänyt, että virtsankarkailu on ihan tavallista synnytyksen jälkeen, vaikkei siitä puhuta. En pitäisi itseäni toipuneena, vaikka työntelisin vauvaa vaunuissa, jos minulla samalla olisi pissa ja kakka housuissa.



Odotan innolla vauvan syntymää ja yritän olla stressaamatta liikaa. Toivon, että hän syntyy terveenä.



Pelossa ei ole mitään väärää tai hävettävää. Jokainen pelkää jotain. Toivottavasti kaikki menee hyvin, jos päätätte yrittää lasta.

"Pelosektioon on aina painava syy. Pelko on painava syy. Sen kyllä ymmärtää, jos järki juoksee normaaliin tapaan.

[/quote]

"

tosin mulla eka synnytys päätyi kiireelliseen sektioon.



Kaikki meni hyvin ja olin seuraavana päivänä jo virkeänä jalkeilla, ekat 1½ vuorokautta tosin kiinni kipupumpussa, että piti aina pyytää hoitaja irrottamaan se, että pääsin johonkin metriä kauemmas sängystä. Särkylääkkeitä söin reippaasti, eikä kipuja pahemmin tuntunutkaan, tietty arpi aina kiukutteli kun meni istumaan, nousi ylös jne. Kotona ei pystynyt kauheasti kumartelemaan tai nostelemaan mitään painavaa, muuten olin ihan hyvässä kunnossa ja parin viikon päästä ihan täysin kunnossa, kunhan muisti varoa haavaa.



Sektioon päädytttin 2,5vrk:n kivuliaiden supistusten, 12h avautumisvaiheen (joka tyssäsi 7 cm:iin), helvetillisten kipujen, tauottomien supistusten ja lopulta vauvan sydänäänten laskun jälkeen.



Tästä syystä seuraava pelottaa, en oikein uskalla edes yrittää toista lasta. =( Alatiesynnytys hirvittää tuon aikaisemman kokemuksen jälkeen, toisaalta taas sektiokin pelottaa ja ajatus auki leikkaamisestani ällöttää. Olen ajatellut hakeutua pelkopolille jo nyt, ehkä tämä tästä selkityy... Ekasta synnytyksestä siis vuosi.

ja nyt kun ajatuksissa on toisen lapsen hankinta, mietityttää synnytystapa kovasti.



Sektioni sujui hyvin, mutta toipuminen oli hitaampaa ja kivuliaampaa kuin odotin, vaikka varsinaisia komplikaatioita ei ollutkaan. Ensimmäiset päivät kipu oli todella kovaa, särkylääkkeitä söin leikkauksen jälkeen 2 vkoa, haavasta valui eritettä n. kuukauden ja kesti lähes puoli vuotta ennen kuin pystyin tekemään vatsalihastreeniä. Edelleen, runsaan vuoden jälkeen operaatiosta, leikkausarven ympärillä vatsassa on urheillessa tuntemuksia; ei kipua, mutta epämiellyttävää tunnetta.



En yleensä ole mitenkään erityksen kipuherkkä, joten olen kovasti ihmetellyt täällä lukemiani kertomuksia todella nopeista toipumisista. No, ilmeisesti on niin, että ihmiset todella ovat erilaisia tässä(kin) suhteessa. Erilaisesta kudostyypistä vai mistä sitten mahtaa olla kysymys.



Sektiokokemukseni perusteella en siis mitenkään riemusta kiljuen operoitavaksi lähtisi toista kertaa. Toisaalta myös alatiesynnytys pelottaa. Toisen lapsen haluaisin, mutta en sektiota enkä synnytystä...

Itse olin erittäin yllättynyt siitä miten hyvin, kun miettii sitä miten iso leikkaus on. Minut leikattiin alkuillasta, yön vauva oli vauvalassa ja hoitsut toi 3 kertaa syömään. Aamulla ylös sängystä, menin suihkuun itse ja siitä sitten jatkoin normaalin kaavan mukaan elämää, vauva oli siitä lähtien minun kanssa. Epikriisissäkin (? vaimikäseoli) lukee että toipuminen sujui hyvin. Toki haavaa piti varoa ja makuulta ylös pääsy ei ollut helppoa aluksi, mutta eipä se istuminenkaan ollut helppoa huonekaverilla, joka istui koko sen ajan rengastuolissa minkä vietti osastolla. Särkylääkkeitä söin sairaalassaoloajan, eli 5 päivää.

Jos haluat pelkosektion varaudu käymään äitipolilla useita kertoja keskustelemassa asiasta. Usein sovitaan jotain sen suuntaista, että yritetään alakautta, mutta sektioon lähtö kynnys on normaalia matalampi. Tai että leikataan jos menee jonkun tietyn aikarajan yli. Olen nähnyt myös sen työssäni että käynnissä oleva synnytys päätetään sektiolla koska äiti ilmoittaa ettei kerta kaikkiaan kestä eikä halua enää jatkaa alatiesynnytystä. tämä on tosin harvinaisempaa. Sype asiakkaita on moneen junaan ja heistä osa on sellaisia, että se sektio olisi voinut olla järkevää oikeasti sopia suoraan...



Sype-äitejä ei kohdella huonommin tai paremmin, toisilla kätilöillä on enemmän ihmissuhdetaitoja kuin toisilla ja tämä näkyy heidän työssään kaikkien synnyttäjien hoidossa. Kaikkein helpoin sype asiakas kätilön ymmärtää on juuri vaikean synnytyksen läpikäynyt äiti. Sellaiseen pelkoon on helpohko samaistua. Tässä ryhmässä useimmiten toinen synnytys voi olla ratkaisevasti helpompi, korjaava kokemus. Olet kuitenkin yhden lapsen saattanut maailmaan alakautta, se helpottaa toisen synnyttämistä huomattavasti. Kenelläkään ei kuitenkaan ole kristallipalloa miten toinen synnytyksesi tulisi menemään ja kaikesta suunnittelusta huolimatta lopputulos on aina yllätys. Synnytit sitten alakautta tai sektiolla.



On tervettä että osaat huolestua sektion riskeistä. En tiedä yhtään kollegaani, joka toivoisi sektiota synnytystavakseen omalla kohdallaan, jokainen kätilö tietää useamman kuin yhden kauhutarinan johon liittyy sektio tavalla tai toisella. massiiviset vuodot, kohdunpoistot hengen pelastamiseksi ja jälkikomplikaatiot siihen vielä päälle. Toki sektiosta toipuminen on yksilöllistä, toiset ponkaiset punkasta ylös kuin mitään ei olisi tehty, mutta suurin osa on ensimmäisen päivän varsin kipeä ja sänkyyn sidottu. Maidonnousu on yksilöllistä mutta paljon useammin leikatun äidin vauva tarvitsee lisämaitoa osastohoidon aikana.



Pelko on toki painava syy, mutta pelkoakin voidaan hoitaa yhdessä äidin kanssa. Joskus hoitona on se sektio, joskus pelkkä prosessointi ja keskustelu auttaa pitkälle. Toivon että uskaltaudut uudelleen raskaaksi ja että kaikki menee hyvin.



t. kotilo- kätilö rv 35 +

Olen synnyttänyt alateitse kolme 4,5 kiloista vauvaa, esikoinen autettiin imukupilla missä yhteydessä tehtiin II asteen eppari, vauvalla murtui solisluu, istukka ei irronnut ja vuosin melkein kuiviin ja olin aika heikossa hapessa pari päivää, puolitoista vuorokautta ihan sänkypotilas eikähän se ahterikaan ihan heti istumakunnossa ollut.

Toinen lapsi oli myös lujassa, hänelle tuli erbin pareesi, istukka ei irronnut ja taas vuosin 2/3 verestäni..

Kummassakaan synnytyksessä puudutukset eivät auttaneet, olin todella kipeä ja kakkosen syntymän jälkeen olin satavarma, että yhtään lasta ei minusta enää alakautta ulos tule.



Kolmonen kun oli masussa niin tietysti synnytys mietitytti ja pelotti ihan kamalasti mutta lopen se sektio alkoi pelottaa vielä enemmän ja jotain extremekokemusta kai olin vailla kun päätin ryhtyä alatiesynnytykseen=)

Se synnytys meni kyllä sitten hienosti, oli ihana kokemus, todella ihana. Epiduraali onnistui nappiin ja oli oikein kaunis ja ihana kokemus se synnytys. Tosin puskin vauvaa ulos niin kovalla voimalla, että repesin aika pahoin, juuri ja juuri sai kätilö ommeltua vaikka kirurgiakin olivat kutsumassa paikalle, istukkakin revittiin todella kivuliaasti ilman nukutusta..



neljäs lapsi tuli sitten maailmaan sektiolla mikä harmitti minua ihan vietävästi, edellisen synnytyskokemuksen jälkeen olisin niin mielelläni synnyttänyt alateitse.. Mutta ei ollut vaihtoehtoa ison vauvan ja perätilan vuoksi.



Itse sektio meni hyvin, ei komplikaatioita eikä mitään mutta se kipu sektion jälkeen oli jotain niin helvetillistä ettei sitä olisi ikinä uskonut. Kun haavakipuun liittää vielä todella kovat jälkisupparit niin.....sain tehokasta huumaavaa kipulääkettä mutta sekin vei kivulta vain huipun, yhtään en pystynyt vauvaa itse hoitamaan, muistan kun yhden kerran päätin, etä pakkohan se on saada vaippa vaihdettua mutta kyllä siinä hommassa oli mennä taju mennä..

kotonakin olin aika heikossa kunnossa kauan aikaa, oli kolme lasta hoidettavana vauvan lisäksi, kyllä siinä alatiesynnytksen jälkeen olisi ollut mamma paljon teerevämpänä...



En todellakaan suosittele sektiota, ihan kiva jos joku ei ole ollut kipeä sektion jälkeen kuin päivän mutta niin ei välttämättä ole. ja itelläni on verrokkina kaksi rankkaa latiesynnytystä joista en ihan heti ole tolpillani ollut mutta kyllä se sektiosta toipuminen vasta koville otti.

Siitä on pitkästi toista vuotta aikaa enkä vieläkään pysty esim juoksemaan kun haava kipeytyy ja kihelmöi tosi ikävästi.



Suosittelen ap:lle kyllä pelkopolia, siellähän saa varmasti apua normin alatiesynnytyksen suunnitteluunkin, puudutteiden miettimiseen yms.

Kun itse valmistautuu synnytykseen hyvin, harjoittelee rentouttamaan itsensä, hengittämään oikein niin siitä on paljon apua synnytyksen sujumiseen, rentoutunut äiti joka pystyy liikkumaan ja keskittymään on varmasti nopeututus synnytykselle.

Ja tiedän kokemuksesta, esikoista tein synnytyspöydällä silmät kiinni selkä kaarelle kivusta jännittyneenä, kakkosen kanssa meni paremmin ja kolmosen kanssa kaikki sujui jo hienosti.

Kannattaa miettiä ajatuksen kanssa edellisiä synntyksiä ja jos ponnistusvaihe on ollut kivulias niin puudutettakin voi tähdätä niin, että se sattuu sopivasti ponnistukseen.

Ja sitä paitsi, muutama minuutti, puolituntia työntökipua on paljon helpompi kuin sektiohaavan kanssa eläminen. Kaikki on suhteellista.



;utta kukin tavallaan, ymmärrän kyllä, että synnytyksestä voi jäädä ylitsepääsemättömiä traumoja, omistanikin toisenluontoiselle ihmiselle varmasti olisi jäänyt peikkoja mielenpohjalle.

Ja tietenkin jos lapsi on ollut vaarassa yms niin minusta sektio on oikea vaihtoehto.

Mutta jos todella vähänkään tuntuu, että voisi alatietä harkita niin ehdottomasti se on parempi vaihtoehto.



Mitä tulee siihen kiistaan, onko sektio oikea synnytys niin minä en henk. kohtaisesti koe synnyttäneeni neljättä lastani vaan hänet on sektioitu, leikkaamalla otettu masupesästään. Papereissani lukee, että äidistä sektioitu poika vauva, ei äidin sektiolla synnyttämä.....=)

Kyllä se synnyttäminen hiukan erilaista on kuin siinä leikkuupöydällä oleminen..

että synnytystapana sektio. Lääketiede luokittelee synnytystavat seuraavasti: alatie-, keisarileikkaus-, pihti- ja imukuppisynnytykset. Aivan sama, miten yksittäinen av-mamma asian henk. koht. kokee...

Ei kellekään järkevälle ihmiselle ole paskankaan väliä syntyykö niitä lapsia sektiolla vai alateitse. Kunhan vaan pöljät yrittävät leipoa itsestään sankaria mitä ihmeellisimmillä tavoilla, vrt. imetyskeskustelut jne..

pelkosektio kuuluu sarjaan turhat toimenpiteet

yks hoitaja silitti mua koko operaation ajan, joka oli helppo ja nopea. paranin nopeasti, imetys onnistui heti, parin yön päästä kotiin ja reilun vuoden päästä homma uusiksi :) hyvin mennyt!

Tosin huomasin asian vasta jälkeenpäin papereista. Siis että sektio oli pelkosektio nimellä. Yhtään kertaa en käynyt pelkopolilla, vain synnytystapa-arviossa vaikean edellisen synnytyksen takia.

Enkä huomannut kenenkään käytöksessä mitään ihmeellistä...

kyllä alakautta synnyttäneet kaverini ovat ollee tosi paljon kipeämpiä, eivätkä tod lenkkeilleet niin nopeasti kuin minä.

Miksi teidän tapanne toimia on se ainoa ja oikea? Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita ja sitten kun pelko osuu omalle kohdallenne, niin toivon, että saatte yhtä kannustavia sanoja osaksenne kuten ap teiltä sai.



Mielestäni jokainen saa synnyttää juuri niin kuin haluaa tai pystyy. Ja kyllä, itse olen kahden sektion kokenut, eli en siis äiti enkä mikään.



Ap, jos haaveilette toisesta lapsesta niin tietenkin te sitä alatte yrittämään. Eikös se ole aivan sama mitä muut ajattelee? Pääasia on että sinulla säilyy mielenterveys ja saatte toisen haluamanne lapsen. Ja kun pysyt kannassasi niin eihän sinua voi kukaan alatiesynnytykseen pakottaa. Tsemppiä!

Kai te sen tiedätte että ette ole synnyttänyt yhtään lasta??Synnyttäminen ja keisarinleikkaus on ihan eri asia!



-5 lasta synnyttänyt

Oliko sulla alatiesynnytys taustalla, vai jo esikoinen sektiolla? Meinaan lähinnä tuota omaa toipumista, josta aina niin pelotellaan. Mutta ainakin omalla kohdallani ensimmäiset pari viikkoa olivat aika tuskallista kaakertamista ihan alatiesynnytyksenkin jälkeen. Ja ompeleiden arvet tuntuvat joskus edelleen petipuuhissa...



Kiitos asiallisesta vastauksestasi! AP

mulla kanssa meni siis papereihin pelkosektiona vaikka toisen lääkärin mielipide oli että ihan fyysiset syyt löytyy. no aivan sama mulle. leikkaus oli tosi helppo ja olin tosi helpottunut, että sen sain... kyllä äitiys mitataan niinä vuosina kun sitä lasta hoitaa ja kasvattaa, ei sen yhden päivän aikana kun se lapsi tulee ulos mahasta..

käy uudelleen pelkopolilla ja lähde nyt siitä ajatuksesta että haluat välttää sektiota viimeiseen asti, pidä sitä viimeisenä vaihtoehtona, jos tuntuu ettet millään pysty alakautta synnyttämään. sektiossa on todellakin melkoiset riskit (lähinnä äidille, mutta myös vauvalle) verrattuna synnytykseen. ja jos haluat enemmänkin lapsia niin sektio on kohdulle iso rasite ja mitä useampi sektio sitä suuremmat riskit esim. kohdun repeämiselle.



olen myös läpikäynyt vaikean synnytyksen, sektiotakin väläyteltiin vaihtoehtona, imukuppi auttoi onneksi. terve vauva ja oli kiva kun pääsi synnytyksen jälkeen heti omin jaloin suihkuun ja osastolle. en vaihtaisi niitä ensihetkiä vauvan kanssa mihinkään, ja sektiossahan ei näin tapahdu. minusta sektio on ihan ok, kun siihen on lääketieteelliset perusteet, pelkkä pelkosektio on aina turha leikkaus.

Lähinnä kätilöiden suhtautuminen, sillä sillähän voi olla vaikutusta itse synnytystilanteen sujumiseen.



Raskautuminen pelottaa, kun jotenkinhan se lapsi pitää ulos saada ja valittavana on ilmeisesti kaksi pahaa (joista siis yleensä kirjoitusten perusteella se sektio vielä pahempi)...



Esikoisen synnytyksestä en itselleni ole mitään sankarikruunua rakentanut. Aivan ihana lapsi ja yhtä ylpeä hänestä olisin, vaikka sitten haikara hänet olisi iloksemme lennättänyt.



Kiitos taas asiallisista vastauksista!

eikä pelkosektio yleensä ole turha leikkaus, pelkoon on aika usein joku syy, esim pieleen mennyt synnytys.