Oletko kokenut pelkosektion?

Kai te sen tiedätte että ette ole synnyttänyt yhtään lasta??Synnyttäminen ja keisarinleikkaus on ihan eri asia!

-5 lasta synnyttänyt

Muista kuitenkin, että kyse on vain ja ainoastaan sun mielipiteestä. Nolaat vaan itsesi saivartelulla, varsinkin kun oma tekstisi on tuota luokkaa!

Sektio ON lääketieteellisesti yksi synnytystavoista. Molemmat tavat kokeneena on kyllä siinä mielessä totta, että sektio on toimenpiteenä "karumpi ja kylmempi". Itse puhun esikoisen synnytyksestä synnytyksenä ja toisen sektiosta sektiona. Mutta tämä on jokaisen henk.koht. asia miten asian kokee! Karuudesta huolimatta olen tyytyväinen omaan sektiooni, sillä vauva saatiin turvallisesti ulos.

Olen toipunut tosi hyvin. Lapsiluku on nyt täynnä. Minulle sektio on ollut oikea valinta ja olen tyytyväinen. Näistä ei kukaan muu osaa arviota tehdä kuin asianosainen itse.



Pelkopolilla tapaa monenlaisia lääkäreitä. Osa heistä taitaa olla aavee-mammoja.



Kuuntele itseäsi ap. Voi olla että alatie onkin sinulle parempi, tai sitten se on sektio. Lopulta itse tiedät kun asiaa pohdit.



Suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin. Suurin osa sektioista sujuu hyvin. Etukäteen et voi tietää miten asiat tulee menemään. Luota vaistoosi.

Onko päänne jäänyt liian pitkäksi aikaa äitinne römpsään puristuksiin kun ei oikein ajatus kulje?



Ei kukaan lääkäri suostu tekemään turhaa leikkausta. Pelosektioon on aina painava syy. Pelko on painava syy. Sen kyllä ymmärtää, jos järki juoksee normaaliin tapaan.

Toipuminen nopeaa, ei mitään ongelmia siinä tai kenenkään suhtautumisessa (siis livenä). Paitsi täällä vauva-palstalla suhtaudutaan asiaan tosi typerästi, joten suosittelen, että jos päädyt sektioon, et tule tänne vähään aikaan pahoittamaan mieltäsi asialla. Sitten kun lapset on jo kouluiässä niin kuin mulla, ei enää ota noita ihme "et ole synnyttänyt" tai "olet lusmu" juttuja ollenkaan vakavasti, harmittaa vain tuoreiden sektioäitien puolesta ja mietityttää, voiko joku synnytystapa olla jollekin NIIN ihmeellinen juttu, että siitä pitää riehua ja yrittää toisia haukkua, kun ei lääkärit ja hoitajatkaan (jotka asiasta varsinaisesti päättivät) saaneet mitään kohtausta asiasta, kertoivat ihan vain faktoja.

Hyvin meni, ja toivuin selvästi nopeammin kuin näkemäni alateitse synnyttäneet.



Ikävää suhtautumista oli aistittavissa henkilökunnan käytöksessä, mutta se ei mennyt niin pitkälle että olisi jäänyt mitenkään erityisemmin jurppimaan.

tulee näitä juttuja, että toivuin todellakin nopeammin kuin näkemäni normaalisynnyttäjät, no mitähän te olette nähneet ja milloin?? kun minä en ainakaan tallustellessani osastolle teihin sektio äiteihin käytävällä törmännyt (tietenkään)..



tulkaas nyt joku kertomaan juttuja minkälaista sektiosta toipuminen voi myös olla, näistä saa aina sellaisen kuvan, että leikkauspöydältä lähdetään onnellisena hölkkäämään eikä yhtään särkylääkettäkään tarvitse ottaa, totuus lienee toisenlainen ;)



itse seurannut sisarieni toipumista sektioiden jälkeen ja vaikka heillä ei komplikaatioita tullut, oli toipuminen todella hidasta ja kivuliasta..

Sektio 1: nousin samana iltana kävelemään. Söin lääkkeitä n. kolme päivää. Sängystä nouseminen teki kipeää, mutta oli siedettävää. Saatoin kävellä sinua vastaan synnärillä, mutta otsassani ei lukenut, että minulle oli tehty sektio. Mistä arvelit tuntevasi sektioäidin?



Sektio 2: nousin samana päivänä jo kävelemään. En meinannut muistaa lääkkeitä seuraavana päivänä. Edes nouseminen ei tehnyt kipeää.



Kukaan ei lähde leikkauspöydältä hölkkäämään eikä 6 viikkoon toivottavasti vielä kuntosalillekaan.

Osa sektioäideistä on kipeitä, osa ei. Osa alateitse synnyttäneistä on kipeitä ja osa ei. Jotkut alatiesynnyttäjät ovat niin traumatisoituneita että haluavat sektion.

tulee näitä juttuja, että toivuin todellakin nopeammin kuin näkemäni normaalisynnyttäjät, no mitähän te olette nähneet ja milloin?? kun minä en ainakaan tallustellessani osastolle teihin sektio äiteihin käytävällä törmännyt (tietenkään)..

tulkaas nyt joku kertomaan juttuja minkälaista sektiosta toipuminen voi myös olla, näistä saa aina sellaisen kuvan, että leikkauspöydältä lähdetään onnellisena hölkkäämään eikä yhtään särkylääkettäkään tarvitse ottaa, totuus lienee toisenlainen ;)

itse seurannut sisarieni toipumista sektioiden jälkeen ja vaikka heillä ei komplikaatioita tullut, oli toipuminen todella hidasta ja kivuliasta..

Itsekin toivuin sektiosta nopeammin kuin alatiesynnytyksestä, mutta normaaliksi mä en sitä sanoisi... Eikä mulla sektiokaan mennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta silti se oli parempi kokemus ja toipuminen huomattavasti (!) nopeampaa. Käytävällä kävelin kyllä, olet saattanut törmätäkin, mutta kun selässäni ei lukenut, että sektio tehty ;-)

Onneksi ihmisillä on tilannetajua. En mäkään ryntää omasta käynnistetystä synnytyksestäni kertomaan kauhutarinoita niille jotka käynnistykseen ovat menossa...

vapaaehtoista sektiota, olisi hyvä kertoa muutakin kuin näitä "ihmeparantumisia", eli myös sitä puolta että toipuminen ei välttämättä ole kovinkaan nopeaa ja saattaa vaikeuttaa vauvankin hoitamista..



kyllä se leikkaushaava siellä alapäässäkin on kipeä, mutta ei estä yleensä liikkumista ja nousemista samalla tavalla kuin vatsassa oleva haava..

ja tosiaan kävelin ja kävin kahviossa ym touhuilin, hoidin vauvaa. mun huoneessa oli silloin myös 3 alatiesynnyttäjää, synnäri oli tosi täynnä ja kyllä heillä oli tuskia.. pääsin myös pois sairaalasta ekana. samoten kaverini ovat joutuneet olemaan yleensä pitempään synnärillä kun mä jouduin. toki tajuan, ettei kaikki toivu näin nopeasti ja hyvin, varmaan ikäni ym auttoi asiassa, enkä pahemmin särkkäreitäkään tarvinnut... toisessa sektiossa samassa huoneessa oli sitten myös yksi sektioäiti, hän oli neljäkymppinen ja oli kyllä kipeä pari päivää.

sektion jälkeen ollut tosi kipeänä. olen kyllä kuullut sellaisista. mutta oman kokemukseni kautta luulisin, että nykyään on yleisempää toipua hyvin ja nopeasti. haava tehdään mahdollisimman pieneksi ja mahdollisimman hyvään paikkaan, lääkitys on hyvää ja sairaalassa kannustetaan liikkeelle.

kiinnostaisi ammattilaisen näkökulma siihen, että kuinka sektioista yleensä toivutaan ja onko pahat komplikaatiot yleisiä?

tulee näitä juttuja, että toivuin todellakin nopeammin kuin näkemäni normaalisynnyttäjät, no mitähän te olette nähneet ja milloin?? kun minä en ainakaan tallustellessani osastolle teihin sektio äiteihin käytävällä törmännyt (tietenkään)..

tulkaas nyt joku kertomaan juttuja minkälaista sektiosta toipuminen voi myös olla, näistä saa aina sellaisen kuvan, että leikkauspöydältä lähdetään onnellisena hölkkäämään eikä yhtään särkylääkettäkään tarvitse ottaa, totuus lienee toisenlainen ;)

Jos jonkun ainoa oma kokemus on erittäin positiivinen, hänen on vaikea kertoa sektiosta niitä toivomiasi kauhujuttuja. Turha skitsoilla siitä.

sektiomammat söivät omassa huoneessa, kun muut käppäilivät ruokalaan. Ekan kerran synnärillä yksi sektio päätyi äidin kuolemaan (ja syy oli sektion seuraus) ja toisella kertaa taas sektiossa äiti saatiin pelastettua, mutta vakavassa tilassa oli ennen sitä...että en ikinä vapaaehtoisesti lähtisi mihinkään sektioihin...

Minullakin takana kaksi vaikeaa alatiesynnytystä joissa nimenomaan ponnistusvaiheet olleet todella kivuliaita ja vaikeita, molemmat päätyneet imukuppiin. Etenkin kuopuksen synnytyksestä todella pahat traumat. Istukkakaan ei meinannut irrota ym... :´(

Nyt kolmatta odotan ja en todellakaan tiedä mitä teen. Heilun kahden vaiheilla, molemmat vaihtoehdot pelottaa, sekä sektio että alatie, mutta sektiossa tuntuisi olevan se hyvä puoli että itse tietää suurinpiirtein miten homma etenee. Alatiessä kun ei tiedä, miten se ponnistaminen taas sujuu.



Että ymmärrän pelkosi todella hyvin!



Rv 23

tulkaas nyt joku kertomaan juttuja minkälaista sektiosta toipuminen voi myös olla, näistä saa aina sellaisen kuvan, että leikkauspöydältä lähdetään onnellisena hölkkäämään eikä yhtään särkylääkettäkään tarvitse ottaa, totuus lienee toisenlainen ;)

itse seurannut sisarieni toipumista sektioiden jälkeen ja vaikka heillä ei komplikaatioita tullut, oli toipuminen todella hidasta ja kivuliasta..

Ei ollut pelkosektio, vaan vauvan suuren koon (4,5kg ja perätilan) vuoksi tehty suunniteltu sektio, rv 39+2. Sektio tehtiin maanantaina klo 09. Kävelemään pääsin 24h sektiosta. Eli vuorokauden olin petipotilaana. En kokenut jääneeni mistään paitsi sen takia, että olin huisit 24h petipotilaana.

Jo samana iltana kävelin käytävällä ja työntelin vauvaa siinä korissa. Lääkkeitä sain jo ennen kuin ehdin pyytää. Niitä tungettiin alas sekä kurkusta että siitä kanyylista, joka oli kädessä. Kotiin pääsin perjantaina. Yhtään särkylääkettä en kotona joutunut ottamaan, ja kipukynnykseni on aivan uskomattoman matala, aivan todella matala.

Tein kaikkea mitä ennenkin, ajoin autoa, siivosin, kävin kaupassa jne, mutta hitaammalla tahdilla.

Nyt olen kohta synnyttämään menossa, alatie tiettävästi tulossa, enkä uskalla edes toivoa, että toipumiseni olisi nopeampaa kuin sektiosta. Voi olla, että on vaikeita toipumisia sektiosta, mutta omani oli kyllä tosi helppo. Esim hampaan poiston jälkeen olen joutunut syömään kotona pari kolme päivää särkylääkkeitä, nyt en joutunut syömään ainuttakaan.

Esim raskauaspahoinvointi on paljon pahempaa kuin sektiosta toipuminen. En tiedä mitä ihmettä jotkut äidit sektiossa pelkäävät? Mitö sitten jos joutuisi johonkin muuhun leikkaukseen, sappikivi- tms? Jätättekö siihenkin menemättä pelkojenne takia?

Ihan kummallista, itse en ole koskaan pelännyt mitään leikkauksia! Itse jotenkin tosi vaikea uskoa, että joku pelkäisi leikkauspöydälle joutumista. Voisko joku valottaa mitä kamalaa siinä nyt on??? Mulle ei ole vielä valjennut, on sitten kyse sektiosta tai sappikivien poistosta.

näissä ketjuissa ei näköjään saa tuoda esiin kuin sektion helppoutta ja ihanuutta, ja hyvä että se joillekin sitä on, mutta sektiota harkitsevan olisi hyvä osata varautua myös siihen, ettei sektio ole aina "helppo"

näissä ketjuissa ei näköjään saa tuoda esiin kuin sektion helppoutta ja ihanuutta, ja hyvä että se joillekin sitä on, mutta sektiota harkitsevan olisi hyvä osata varautua myös siihen, ettei sektio ole aina "helppo"

Eiköhän alatiesynnytyksissä tule moninverroin enemmän komplikatioita kuin sektioissa.

juuri esim. perätilan tai vauvan koon takia, kuin valita se vapaaehtoisesti..

Kyllä olin kipeämpi sektioasta kuin neljästä aiemmasta luomusta alatiesynnytyksestä. Samana iltapäivänä kyllä jo raahauduin veskiin koska se oli ehtona että pääsin pyörätuolin kyydissä katsomaan vauvaa keskolaan. Yöllä ei meinannut kärsiä kylkeä kääntää.

Seuraavana aamuna kävelin keskolaan ja hikeä puski mutta syötin(imetin) vauvan ja siitäpä alkoikin sujua päiväpäivältä paremmin. Muutaman päivän päästä en enää tarvinnut särkylääkkeitä.Alas mennyt hb teki olon heikoksi kyllä vielä kotonakin. Kaupassa käytyä oli pakko pitkällään tultua kerätä vöhön aikaa voimia

Hyvin paranin omasta mielestäni mutta kyllä todella olin kipeämpi kuin alatiesynnytyksissä vaikka aina tehtiin välilihan leikkaus.