Lue keskustelun säännöt.
Mistä huomaa että psykoterapia auttaa? Kertooko terapeutti itsestään?
09.04.2020 |
Olen käynyt nyt puoli vuotta enkä osaa sanoa onko se auttanut. Uusia työkaluja olen kyllä saanut että ehkä ne on auttanut hieman eteen päin.
Kertooko terapeutti itsestään yleensä?
Kommentit (5)
Terapia toimii jos ensin tulee entistä pahempi olo, suorastaan vihainen. Sen jälkeen surullinen ja alistunut. Sitten kyllästynyt. Ja sitten alkaa vähän kerrallaan löytää niitä ratkaisukeinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia toimii jos ensin tulee entistä pahempi olo, suorastaan vihainen. Sen jälkeen surullinen ja alistunut. Sitten kyllästynyt. Ja sitten alkaa vähän kerrallaan löytää niitä ratkaisukeinoja.
En todellakaan oo mikään asiantuntija mut en usko että kaikkien terapia menee ja toimii samalla kaavalla. Tolla tyylillä, jos mun olo olisi vielä pahentunut entisestä, olisin jo kuollut. Sen sijaan mun terapeutti keskittyy alussa luottamuksen ja turvallisuudentunteen rakentamiseen ja edetään hitaasti. Uskon että tämä riippuu siitä millainen terapeutti on kyseessä ja minkä tyyppisiä ongelmia asiakkaalla on. Mun olotilat vaihtelee paljon, välillä oon vähän toiveikkaampi ja sitte taas mietin etten jaksa enää elää. Vaikeita asioita tuskin päästään käsittelemään vielä pitkään aikaan, oon kyllä kirjoittanut niistä ohimennen että terapeutti on tietoinen mun ongelmista. Siinäkin on eroa kuinka nopeesti asiakas pystyy käsittelemään asioita ja mitä ne vaikeudet on. On vähän eri asia onko joku kohtuullisen luottavainen ja puhelias ihminen joka aloittaa terapian vaikka avioeron takia, vai onko kyseessä lapsesta asti traumatisoitunut ihminen joka ei pysty puhumaan kenellekään tai luottamaan kehenkään (niin kuin mä). Mielestäni ei voi siis sanoa miten terapian pitäisi edetä, ei se oo niin yksinkertaista. Varmasti käydään läpi kaikki tunteet vihasta suruun jne. mut siinä on eroa missä vaiheessa ja missä järjestyksessä ne tunteet tulee. Itse asiassa itelle tuli ensin surullinen olo kun sisäistin kaiken kokemani, vihaa en oo vielä juurikaan tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Terapia toimii jos ensin tulee entistä pahempi olo, suorastaan vihainen. Sen jälkeen surullinen ja alistunut. Sitten kyllästynyt. Ja sitten alkaa vähän kerrallaan löytää niitä ratkaisukeinoja.
Miksi?
Eikse ole epäluonnollista puhua vain itsestä?
Mä oon puhunut terapeutin kanssa nyt 9kk. On se jo jonkin verran auttanut, ennen terapiaa olinkin itsemurhan partaalla joten hengissä oleminenkin on joku saavutus. Mut se on antanut jotain toivoa siitä että ehkä joskus mun olo paranee. Oon myös oppinut vähän ymmärtämään itteeni ja siitä on ollut apua. Kyllä tässä työtä riittää ja usein iskee se sama vanha epätoivo mut eipä me kauaa vielä olla puhuttukaan. Se on ylipäätään ihme että uskallan puhua jollekin.
Mun terapeutti ei paljon kerro itestään mut välillä kyllä mainitsee jotain jos se liittyy asiaan josta puhumme. Esimerkiksi kertoi minkä rotuinen koira niillä oli kun se oli lapsi, mainitsi myös että sillä on poika ja että se on ollut vaihto-oppilaana. Sellaisia pieniä yksityiskohtia. Se on ihan mukavaa, tulee rennompi olo kun tuntee puhuvansa oikeesti ihmiselle.