Eristyksissä olo. Miltä on tuntunut?
Onko hyvää vai pahaa?
Itsellä alun kakistelun jälkeen, on ollut enimmäkseen ihan hyvä. Tulee kyllä välillä turhautumisen aaltoja, ihan siitä, kun kaikki arkipäiväiset asiat on niin monimutkaisia, esim. roskien vieminen, hanskoja, käsien pesua. Mutta ajattelen enimmäkseen niin, että isovanhemmat kokivat sodan, meidän tarttee vaan istua sohvalla ja kaupassa riittää ruokaa.
Kommentit (4)
Aivan mahtavaa. Introvertille misantroopille todellista hermolepoa.
Introvertille ihmiskunnan vihaajalle mielettömän upeaa aikaa.
Ei tarvitse tavata vaimon mottipäisiä lapsia ja lapsenlapsia, ei sukulaisia, eikä ketään muutakaan pitkiin aikoihin.
Vaimon kanssa liikuttu metsissä ja ennenkulkemattomilla poluilla enemmän kuin vuosiin, keitelty luonnossa kahvit ja väsätty retkikeittimellä sapuskaa.
Kunto alkaa olemaan kohdillaan pitkien patikointien seurauksena.
Kotona tullut tehtyä hyvää sapuskaa, katseltu elokuvia ja viihdettä, ehkä jo kyllästymiseen saakka, mutta pihassa odottaa kunnostamista muutamakin kulkuneuvo ja pihahommissa riittää tekemistä muutamiksi viikoiksi.
Jos hommat tyystin loppuvat, voisi aloittaa jonkun talon kunnostuprojektin, joskin peruslaiskana tuskin tulee aloitettua mitään mikä vähääkään haiskahtaa työltä :-)
Vaihdellen. Aluksi meni hyvin ja tuolloin pelkäsi mitä voi tapahtua ja pysyi mielellään sisällä. Nyt rassaa jatkuva ruoanlaitto ja kaipaa töihin ja normaalielämään. Mutta toisina päivinä on jopa iloinen kun saa nukkua niin paljon kun haluaa ja viihtyä itsekseen. Kyllä tätä jaksaa. Lähinnä toivoisi että tietäisi miten jatkossa toimitaan