Olen todella tunnollisesti noudattanut ohjeita ja rajoitteita, mutta alan jo kyllästyä
Mietin jo, voisinko muutaman kaverin/sukulaisen luona vierailla, voisinko käydä veljen luona toisella paikkakunnalla, voisiko shoppailla niissä liikkeissä mitkä on auki, voisinko piipahtaa ruokakaupassa useammin kuin kerran viikossa. Haluaisin myös mennä työpaikalle edes muutamana päivänä viikossa, vaikka 100% etätyön mahdollisuus on.
Mikäli rajoitteet kestää vielä pitkään, niin en tiedä miten maltan pysyä kotona.
Miten tsemppaatte itseänne? Alkaako olla ajatuksia lipsua rajoitteista?
Kommentit (73)
Vähän samaa, että kyllästyttää. Mua ei niinkään kiinnosta ketään tavata, introna viihdyn, mutta alkaa pännii toi kaupassa hiipiminen ja varominen kun muu jengi siellä ihan normisti toimii. Ihanku ei täällä mitään poikkeustilaa tai koronaa olisikaan.
Kaupassa kestää sata vuotta kun odottaa jossain nurkan takana, että muut häipyvät jostain väliköstä, että itse saa sen kaurahiutalepaketin.
Ja sekin vielä, että käyn ihan normisti töissä ja tapaan monia ihmisiä päivässä.
Kyllästyttää.
Meidän perhe tehnyt saman. Eniten ärsyttää ja rasittaa kun on valtava määrä ihmisiä ketkä eivät noudata nyt ohjeistuksia. Naapureissa trampoliinilla melkein enemmän lapsia kuin normaalisti. Todella pettynyt suomalaisiin, oletin meistä enemmän.
Pääsiäisen jälkeen ei kyllästytä koska tahti rupeaa kiihtymään.
Totta. Alkaa tulla turnausväsymys. Olen tosin ruokakaupassa käynyt pari kertaa viikossa, vienyt äidilleni ruokaa. Aikuinen tytärkin käynyt luonani vkonloppuisin. Muut hupikäynnit stopissa.
Mä olen elänyt ihan normaalisti. Töissä käyn joka päivä, kaupassa 2-3krt/vko ja yhtä ystävää tapailen kun huvittaa. Ainoa missä huomaan on, että en voi tavata tyttären perhettä koska asuvat Uudellamaalla ja me ei.
Vierailija kirjoitti:
Pääsiäisen jälkeen ei kyllästytä koska tahti rupeaa kiihtymään.
Tätä menoa se tautihuippu tulee sitten. Kun ihmiset ei jaksa enää varoa.
Toi on kans yksi tekijä, mikä turhauttaa ja tulee välinpitämätön olo, että kun niin iso porukka on täysin piittaamaton. Miksi mun pitää jos muutkaan ei.
Joo, kyllä oikeasti tiedän että pitää itse silti toimia oikein, mutta näitä ajatuksia alkaa tulla.
Ap
Eikö ole riittävän jännittävää?
Etsikää netistä uusia videoita ja kuvia eri maiden teho-osastoilta, niin alkaa taas jännittämään. Vaikka ette olisi omasta puolestanne huolissanne, niin miettikää ansaitseeko jotkut vanhukset muka sellaisen lopun? Sehän on hidasta kuivaa hukkumista.
Nyt estetään epidemiaa ryöpsähtämästä valloilleen. Tällä hetkellä Suomessa sujuu ihmeen hyvin etenkin verrattuna Ruotsiin. Ai niin, jos kaipaatte jännitystä niin raja Ruotsiin taitaa olla vielä auki.
Ei ole kyse mistään jännityksenkaipuusta. Ja tottakai ymmärrän sen, miten kamala tilanne on muualla ja voi olla hetken päästä myös Suomessa. Siksi olen niin tarkka ja tunnollinen ollut ja haluan pysyä jatkossakin.
En koe tätä helpoksi ja siksi haluaisin keskustelua ja ehkä vertaistukea, vinkkejä yms. Tämä on hyvin poikkeuksellista, eikä tästä tarvitse selvitä yksin, kun kaikki muutkin on samassa tilanteessa. Riidanhaastaminen keskustelupalstalla ei ole hyödyksi kenellekään.
Ap
Minä taidan luovuttaa. En pysty enää välttelemään Koronaa ensi viikolla on pakko mennä lääkäriin. Muuten lähtee henki ihan ilman Koronaakin.
Samat fiilikset. Oma perhe nähny vaivaa kovasti järjestääkseen lasten hoidon ja työt ja etäkoulut siihen päälle. Ja kun naapurustoa katselee niin ihan normaalisti tuntuu käyvän vieraita ja autolla liikutaan niin kuin ennenkin. Että aika epäoikeudenmukaista kun samat säännöt eivät tunnu koskevan kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa, että kyllästyttää. Mua ei niinkään kiinnosta ketään tavata, introna viihdyn, mutta alkaa pännii toi kaupassa hiipiminen ja varominen kun muu jengi siellä ihan normisti toimii. Ihanku ei täällä mitään poikkeustilaa tai koronaa olisikaan.
Kaupassa kestää sata vuotta kun odottaa jossain nurkan takana, että muut häipyvät jostain väliköstä, että itse saa sen kaurahiutalepaketin.
Ja sekin vielä, että käyn ihan normisti töissä ja tapaan monia ihmisiä päivässä.
Kyllästyttää.
No miksi ihmeessä hiiviskelet siellä kaupassa? Itse meen etukäteen suunnitellun ostoslistan kanssa ja hoidan asiani niin nopeasti kuin mahdollista, jotta pääsen pois sieltä. Katson että sillä tavalla otan mahdollisimman pienen tartuntariskin sekä itseni että muiden kannalta.
Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.
En osaa sanoa mitään muuta aloittajalle kuin ison kiitoksen!
Meillä ollaan täyseristyksessä, koska perheessä on immuunipuutosta aiheuttavan lääkityksen käyttäjä, arki on hankalaa kun edes kaupassa ei uskalla käydä, lapsilla on tylsää välillä ja etätyöt kuormittaa koska tilanne on lisänny työtaakkaa.
Olen äärettömän kiitollinen jokaiselle, joka toimii ohjeiden mukaan ja eristäytyy mahdollisuuksien mukaan ja omalta osaltaan yrittää auttaa että epidemia laantuisi. Meillä ollaan eristyksessä ties kuinka kauan ja lopulta tilanne voi olla se, että joudutaan palaamaan arkeen, jossa jokainen päivä on hengenvaarallinen ainakin yhdelle, jos korona jää kiertämään ja yhteiskunta palaa toimimaan normaalisti.
Kaikki ap:n toiminnat on ihan sallittuja nykyisen ohjeen mukaan. Noin ihmisten pitääkin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.
Aika harvalle ihmiselle se on helppoa, kun arki yhtäkkiä muuttuu täysin, tulee stressiä omasta ja lähipiirin sairastumisesta, jaksamisesta, jne. Ihan normaalia, että ajatukset ja tunteet vaihtelee. Sanoisin että epänormaalimpaa olisi se, että ei reagoisi mitenkään, vaan koko ajan pysyisi iloisena ja seesteisenä tällaisen poikkeusajan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.
Joudun työssäni tapaamaan ihmisiä koko ajan, joka päivä. Miksi en siis tapaisi ystäviänikin? Työnantajaa ei kiinnosta edes käsidesin hankinta, joten ei tätä nyt niin kuolemanvakavasti voi ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.
Joudun työssäni tapaamaan ihmisiä koko ajan, joka päivä. Miksi en siis tapaisi ystäviänikin? Työnantajaa ei kiinnosta edes käsidesin hankinta, joten ei tätä nyt niin kuolemanvakavasti voi ottaa.
.... Jotta et tartuttaisi niistä koko ajan tapaamisistasi ihmisistä saatuja viruksia ystäviisi?!? Pahempaahan se on tuossa tapauksessa juosta ympäriinsä, kuin jos tapaisit vain yhtä ihmistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.
Joudun työssäni tapaamaan ihmisiä koko ajan, joka päivä. Miksi en siis tapaisi ystäviänikin? Työnantajaa ei kiinnosta edes käsidesin hankinta, joten ei tätä nyt niin kuolemanvakavasti voi ottaa.
Ehkäpä tartutat koronan johonkin ystävääsi joka saakin vakavan tautimuodon ja tulet siten tappaneeksi hänet. Mutta ei kai se nyt niin kuolemanvakavaa ole.
Joo, mietin, että olisiko hirveän paha mennä ystäväperheen kanssa metsäretkelle. Ei olla pariin viikkoon nähty kavereita.