Olen todella tunnollisesti noudattanut ohjeita ja rajoitteita, mutta alan jo kyllästyä

Ymmärrän aloittajaa täysin. Minäkin olen kyllästynyt tekemään töitä kotona, vaikka introvertti olenkin. Viime viikolla oli pakko käydä hakemassa pari paperia työpaikalta, ja oli kyllä todella tervetullutta vaihtelua. Junat olivat tyhjiä, todella hiljaista oli joka paikassa. Kaipaan työkavereitani. Ja työmatkoja (uskomatonta mutta totta).

Samoin tympii nyt käydä kaupassa, kun koko ajan saa miettiä, pitäisikö laittaa muovihanskat vai ei (hiostavat), ja mihin voin koskea ja mihin en ja pitäisiköhän tässä välissä käyttää käsidesiä ja odotella tosiaan sitä, että ihmiset saavat ne ostoksensa sieltä hyllystä noukittua, kun ei siihen ihan viereen halua tunkea. Ei uskalla edes nenäänsä niistää katupölystä, etteivät kaikki luule, että minulla on nyt se virus. Ja kassalla ei tietenkään lähimaksu toimi. Nytkin mietin, uskaltaisinko huomenna käydä kaupassa, vai onkohan se sitten ihan täynnä porukkaa, kun pääsiäinen on tulossa. Onneksi ihmisten pahin hamstrausvaihe on kuitenkin mennyt jo ohitse.

Ymmärrän toki tässä kirjoittaessa näiden murheiden pienuuden sen toisen vaihtoehdon rinnalla. Eikä tämä ole tietenkään kuin väliaikaista. Joten eiköhän vaan sinnitellä edelleen. Tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Aika harvalle ihmiselle se on helppoa, kun arki yhtäkkiä muuttuu täysin, tulee stressiä omasta ja lähipiirin sairastumisesta, jaksamisesta, jne. Ihan normaalia, että ajatukset ja tunteet vaihtelee. Sanoisin että epänormaalimpaa olisi se, että ei reagoisi mitenkään, vaan koko ajan pysyisi iloisena ja seesteisenä tällaisen poikkeusajan läpi.

Eikö sitä stressiä nimenomaan pienennä jos itse toimillaan ehkäisee tartuntoja. Sen sijaan ap haikailee asioita, jotka lisäävät tartuntojen riskiä. Ei siis selitä ollenkaan sitä vaikeuden kokemusta.

Kyllä normaalin aikuisen pitäisi kyetä muuttamaan hetkellisesti rutiinejaan, eikä olla ihan hajalla jo muutaman viikon jälkeen.

Mitään varsinaista asiaa Uudenmaan ulkopuolelle minulla ei ole, mutta nyt tekisi kovasti mieli jostain syystä lähteä.

Olen alkanut myös höllätä hieman omia rajoituksiani pysyä vain kotona, kun porukkaa käy naapurin luona ja tuttavapiirissä kyläillään. Olen kyllä yhä tarkka, että kaupassa käyn vain kun on pakko enkä mene ihmisten lähelle. Yhden pienen vierailun sallin itselleni pääsiäiseksi, sen jälkeen kahden viikon karanteeniin.

Mulle on ihan ok olla kotona ja eristäytyä, mutta se ahdistaa kun pitää käydä kaupassa tai hoitamassa asioita. Jotenkin ihan loppu jo nyt tähän kaikkeen varomiseen sekä muiden ja itsensä suojaamiseen, kun sitten moni köhisijäkin mennä rehvottaa tuolla takki auki ja viis veisaa mistään turvaväleistä. Se jotenkin vetäisee maton alta kaikelta omalta tekemiseltä ja pelottaa että saankin tartunnan kaikesta omasta varovaisuudestani huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Joudun työssäni tapaamaan ihmisiä koko ajan, joka päivä. Miksi en siis tapaisi ystäviänikin? Työnantajaa ei kiinnosta edes käsidesin hankinta, joten ei tätä nyt niin kuolemanvakavasti voi ottaa.

Pese kätesi itse ja ihan oman itsesi vuoksi. Sinun elämäsi on omissa käsissä. Tyhmiä ystäviä sinulla kyllä on, koska he suostuvat tapaamaan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Joudun työssäni tapaamaan ihmisiä koko ajan, joka päivä. Miksi en siis tapaisi ystäviänikin? Työnantajaa ei kiinnosta edes käsidesin hankinta, joten ei tätä nyt niin kuolemanvakavasti voi ottaa.

No juuri siksi, että jos joudut tapaamaan ihmisiä töissäsi, olet todennäköisimpiä henkilöitä saamaan tartunnan JA levittämään sitä eteenpäin. Eli riskeeraat ystäväpiirisi sekä asiakkaasi, koska siirrät töistä tulevan tartunnan ystävillesi tai ystäväpiiristäsi tulevan asiakkaille.

Juuri sinun pitäisi olla varovainen jos kenen. Mun kaverini on töissä terveydenhuollossa ja niillä on "karanteenissa" koko perhe juuri em. syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Joudun työssäni tapaamaan ihmisiä koko ajan, joka päivä. Miksi en siis tapaisi ystäviänikin? Työnantajaa ei kiinnosta edes käsidesin hankinta, joten ei tätä nyt niin kuolemanvakavasti voi ottaa.

nyt kun pitäisi nimenomaan ottaa juuri kuolemanvakavasti ettei käy kuin italiassa

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Varmaan riippuu ihmisestä, mikä kenelle on vaikeaa. Itse kuulun riskiryhmään neurologisen sairauden ja keuhkosairauden vuoksi. Minulle rankinta karanteenissa on kaikkien kuntoutusten laittaminen tauolle, kunnon laskeminen ja sitä kautta mm. toimintakyvyn huononeminen ja kipujem lisääntyminen, lähes täydellinen eristäytyminen kotihoidon henkilökuntaa lukuunottamatta (mm. avustaja ei saa tulla käymään) jne. Sosiaalisella puolella rankinta ollut läheisen ystävän hautajaisten jääminen väliin ja se, etten voi mennä katsomaan toista ystävääni teho-osastolle (on siellä korona + influenssa -yhdistelmän vuoksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Aika harvalle ihmiselle se on helppoa, kun arki yhtäkkiä muuttuu täysin, tulee stressiä omasta ja lähipiirin sairastumisesta, jaksamisesta, jne. Ihan normaalia, että ajatukset ja tunteet vaihtelee. Sanoisin että epänormaalimpaa olisi se, että ei reagoisi mitenkään, vaan koko ajan pysyisi iloisena ja seesteisenä tällaisen poikkeusajan läpi.

Eikö sitä stressiä nimenomaan pienennä jos itse toimillaan ehkäisee tartuntoja. Sen sijaan ap haikailee asioita, jotka lisäävät tartuntojen riskiä. Ei siis selitä ollenkaan sitä vaikeuden kokemusta.

Kyllä normaalin aikuisen pitäisi kyetä muuttamaan hetkellisesti rutiinejaan, eikä olla ihan hajalla jo muutaman viikon jälkeen.

Minä menen joka päivä töihin, paikka vaihtuu joka päivä ja saatan tavata satoja ihmisiä. Kuljen julkisilla, yleensä 4-5 eri välinettä per matka. Minulla on myös sydänsairaus.

Stressaa ihan saakelisti! Vaihdan heti apn kanssa paikaa jos hän ei enää kestä omaa oloaan.

Anteeksi vain, mutta kauanpa ei sinun kärsivällisyys kestänyt.

Mua ei ainakaan kiinnosta, mitä muut tekee/ei tee, huolehdin omista asioistani. Muut päätykööt teholle, jos haluavat.

Ehkä juuri tämän tilanteen ohi menemisen odottelun takia tulee välillä niin malttamaton ja kyllästynyt olo. Odottavan aika on pitkä.

Mua suututtaa ja itkettää että mun työpaikalla varovaisuuden, hyvän käsihygienian, turvavälit ym ym varotoimet ottaa vakavasti ja ohjeiden mukaan vain muutama työkaveri, muut on ihan hälläväliä. Plus vielä se, että somen ja kahvihuonejuttujen perusteella kyläilyt ja kaupoissa hengailut eivät tunnu olevan tauolla.

Tänään vain YKSI minun kanssani asioinut asiakas käyttäytyi fiksusti ja jätti reilun turvavälin. Kymmenet muut tulevat iholle hönkimään. Monet vitsailevat ja vinoilevat tai tuhahtelevat halveksivasti, kun otat etäisyyttä tai muistutat kohteliaasti turvavälistä.

Ahdistaa katsoa nyrkkiin köhiviä, vuotavaa nenää sormilla pyyhkiviä, nenää kaivavia, pitkin hyllyjä kaikkea käsillään näplääviä asiakkaita. Ja tuttujaan tapaavia, jotka pälpättävät ihan estoitta naamatusten ja halaillaan ja taputellaan olkapäälle kun oli niin kiva tavata. Vanhukset ovat liikkeellä enemmän kuin ketkään muut.

Tämä on todella turhauttavaa. Ahdistaa mennä töihin ja työpäivän jälkeen on henkisesti ihan poikki.

Vierailija kirjoitti:

Samat fiilikset. Oma perhe nähny vaivaa kovasti järjestääkseen lasten hoidon ja työt ja etäkoulut siihen päälle. Ja kun naapurustoa katselee niin ihan normaalisti tuntuu käyvän vieraita ja autolla liikutaan niin kuin ennenkin. Että aika epäoikeudenmukaista kun samat säännöt eivät tunnu koskevan kaikkia.

Meidän perhe noudattaa sääntöjä lähtökohtaisesti pysyäksemme terveenä. Ihan sama mitä naapuri tekee, hän voi riskeerata oman terveytensä, mutta meidn ei tarvitse olla niin tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Joudun työssäni tapaamaan ihmisiä koko ajan, joka päivä. Miksi en siis tapaisi ystäviänikin? Työnantajaa ei kiinnosta edes käsidesin hankinta, joten ei tätä nyt niin kuolemanvakavasti voi ottaa.

Et voi olla tosissasi!?!?? 😲

T. Työssään koko ajan ihmisiä tapaava ja todellakin pysyn vapaa-ajalla erossa muista ihmisistä, omaa perhettä lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Varmaan riippuu ihmisestä, mikä kenelle on vaikeaa. Itse kuulun riskiryhmään neurologisen sairauden ja keuhkosairauden vuoksi. Minulle rankinta karanteenissa on kaikkien kuntoutusten laittaminen tauolle, kunnon laskeminen ja sitä kautta mm. toimintakyvyn huononeminen ja kipujem lisääntyminen, lähes täydellinen eristäytyminen kotihoidon henkilökuntaa lukuunottamatta (mm. avustaja ei saa tulla käymään) jne. Sosiaalisella puolella rankinta ollut läheisen ystävän hautajaisten jääminen väliin ja se, etten voi mennä katsomaan toista ystävääni teho-osastolle (on siellä korona + influenssa -yhdistelmän vuoksi).

Voimia sinulle. Tällaiset syyt ymmärrän, mutta en turhasta valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä juuri tämän tilanteen ohi menemisen odottelun takia tulee välillä niin malttamaton ja kyllästynyt olo. Odottavan aika on pitkä.

Jos sitä kärsivällistä odottamista ja ohjeiden noudattamista ei oppinut jo lapsena, kuten kuuluisi, nyt olisi erinomainen tilaisuus se opetella.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis on vaikeaa? Aikuiset ihmiset ette kestä ilman livekyläilyja kuin muutaman viikon?? Kyllä on heikkoa.

Samalla lailla kun tekee mieli suklaata, tupakkaa, ulkoilmaa tai mitä nyt milloinkin tekee mieli. Ei kaikkiin mielitekoihin tarvitse ryhtyä, mutta ei kai sitä tarvitse kieltää, että halu olis kova ja haaveilla kai saa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ihan ok olla kotona ja eristäytyä, mutta se ahdistaa kun pitää käydä kaupassa tai hoitamassa asioita. Jotenkin ihan loppu jo nyt tähän kaikkeen varomiseen sekä muiden ja itsensä suojaamiseen, kun sitten moni köhisijäkin mennä rehvottaa tuolla takki auki ja viis veisaa mistään turvaväleistä. Se jotenkin vetäisee maton alta kaikelta omalta tekemiseltä ja pelottaa että saankin tartunnan kaikesta omasta varovaisuudestani huolimatta.

Tämä. Vaikka kuinka koittaisi itse tehdä kaiken oikein, eristäytyä kotiinsa ja käydä ainoastaan lenkillä ja kaupassa kerran viikossa, muut ihmiset kaukaa kiertäen, niin eiköhän joka kerta kotoa poistuessaan saa pelätä jonkun muun itsekkään käytöksen takia. Viimeksi ulkoillessani jonkun lenkkeilijän oli pakko juosta melkein kylkeä hipoen ohi ja kehtasi vielä niistellä nenäänsä samalla. Kyllä teki mieli huutaa pari valittua sanaa perään...

Muuten tässä ei mitään ongelmaa, voisin hyvin tehdä etätöitä koko loppuelämäni. Jää paljon enemmän aikaa muille, huomattavasti mukavammille asioille. Toki omia sukulaisia olisi jossakin kohtaa kiva nähdä, mutta onneksi puhelimet on keksitty. 

MInuakin kyllästyttää vaikka elämäni on normisti tätä samaa ilman ylihysterisointia hygienia-asioista. En jaksa jatkuvaa syyllistystä ja vihaa. En jaksaisi juosta kaupan läpi Usain Boltin vauhtia vain etten tartuttaisi tietämättäni muita tai itseäni, en pestä käsiä vähän väliä, iho on jo rikki, en varoa ja stressata siitä, tästä ja tuosta. Jatkuvasti muuttuu ohjeet ja oirelista koronasta ja syyllistetään "teitkö nyt tämänkin väärin taas kerran"suomalaiseen tyyliin. Väärin pesty kädet, vääränlainen hengityssuoja/puuttuu kokonaan, ensin  vielä väitettiin Suomessa ei mtn hyötyä suojista, väärin liikuttu, väärin tehty ostokset jne.

Kadulla ja kaupoissa ihmiset ovat tavallistakin kireämmän ja vihaisemman oloisia, jos mitenkään enää mahdollista. Tänäänkin joku ukko haukkui minua pyörällä ohi ajaessan. Kun väistin hetkeksi hänen puolelleen tietä väistääkseni omaan puoltani kävelevää toista kulkijaa. Kaupassa sekä myyjät että etenkin muut asiakkaat katsovat kulmat kurtussa ja hulluimmat saattavat huudella jotain vihaisina/tuuppia ohimenneessään kiireissään ym.mukavaa.

Kaikilla tuntuu olevan hermo niin kireällä etten jaksa enää omien ongelmieni ja ahdistuksen päälle tätä vihamielisyyttä. Enkä kyllä liiku paljon missään siis, pitäisi näköjään vähentää loputkin ja tilata vaan ruuatkin kotiin, jos saisi kuljetusajan tässä sumassa, välttyisi edes noilta mulkuilta liikenteessä.