Lue keskustelun säännöt.
Mun Äiti , lasteni mummo
Juunas
06.04.2020 |
Hei ! Mä oon 31 vuotias mies jolla on 3 ihanaa tyttöä (9 , 7 ja 2) ja avovaimo jonka kanssa ollaan oltu yhdessä kohta 12 vuotta.
Ja sit mennään ns aiheeseen joka liittyy mun omaan Äitiin.
Aloitetaan vaik siitä että mun vanhemmat eros kun olin 6- vuotias ja muutin äidin kanssa kahdestaan asumaan jo ennen virallista eroa.
Mun ois pitänyt tavata mun isää joka viikonloppu mutta milloin mistäkin syystä mun Äiti keksi aina jonkun syyn etten päässyt isän luokse.
Aika äkkiä tän mun vanhempien eron jälkeen meidän elämää astui mun äidin uusi mies.
Joka rehellisesti ei ollut mitenkään isäpuoli materiaalia ainakaan mulle.
Muistan kuinka se useasti otti mun ranteista kiinni niin että ranteet oli punasina ja monesti niissä meni ihan sormen ns jäljet.
Tietenkin menin näyttämään jälkiä mun äidille jonka mielipide oli se ettei hänen mies koskaan kävis kenenkään käsiks eikä siinä nyt näytä olevan mitään erikoista.
Jokunen aika tästä me muutettiin tän miehen omistamaan asuntoon jossa mulle ei ollut omaa huonetta vaan tyhjä huone toimi kuulemma toimistona.
Mun isä , mun isoäidit koitti monesti saada mun äidille kai päähän jotain järkeä ja niiden mielestä mun ois parempi sitten viettää viikonloput mun mummon eli äitini äidin mökillä.
Ei mennyt pitkään kun sain pikkuveljen. Ajattelin että ehkä tää vauva nyt helpottaa meidän elämää mutta sanotaanko näin että mun isäpuolesta tuli tosi komentava mua kohtaan. (Milloin vauva heräs siihen että kävin vessassa , tein läksyjä keittiössä koska en omistanut omaa huonetta jne )
Mun isä jopa teki lasun mutta jotenkin ne sai aina puhuttua mustan valkoiseksi.
Sen jälkeen tuli fiilis ettei mua enään ollut paitsi silloin kuin mun piti vahtia mun veljeä.
Teininä esim vietin paljon aikaa pikkuveljeni kanssa ulkoilessa ja viemällä puistoon.
Sain jopa isäpuoleni armosta kuulma muuttaa veljeni huoneeseen eli tähän tyhjään huoneeseen joka oli ennen veljeäniä toiminut toimistona.
Jatkuu kommenteissa
Kommentit (4)
Lakkaa yrittämästä. Äitisi ei ole kiinnostunut, et voi sille mitään. Uuvutat itsesi taipumalla kaksinkerroin ja tekemällä kaikkesi. Et voi muuttaa äitiäsi.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viestistä , näin sen täytyy olla ! Aina sitä vaan haluais uskoa ihmisestä toista varsinkin omasta äidistä ! Mutta uuvuttavaa tää on ollu , ehkä hän sitten joskus itse tajuaa asiat tai sitten ei.
Juunas kirjoitti:
Kiitos viestistä , näin sen täytyy olla ! Aina sitä vaan haluais uskoa ihmisestä toista varsinkin omasta äidistä ! Mutta uuvuttavaa tää on ollu , ehkä hän sitten joskus itse tajuaa asiat tai sitten ei.
No eipä se kovin empaattiselta äidiltäkään ole vaikuttanut. Unohda koko tyyppi, pidä taukoa muutama kuukausi niin ottaapahan yhteyttä itse. Jos ei ota, kannattaa unohtaa kokonaan. Oli äiti tahi ei.
Mutta mennään sitten ns nykypäivään.
Muutin vaimoni ns perässä 200kilometrin päähän äidistäni.
Nautin todella asua täällä , mulla on hyvä perhe , mukava työ ja harrastan jopa nyrkkeilyä josta nautin. Kaikki siis hyvin muuten mutta ongelma on edelleen mun äiti
Koitan soittaa äidille että puhuis lasten kanssa edes hetken kun ei pystytä joka viikko siellä käymään mutta harvoin se vastaa ja jos vastaa niin on kuulma niin paljon muuta ettei ehdi nyt puhumaan lasten kanssa.
Joskus ei vastaa ollenkaan ja laittaa yöllä viestiä että olit soittanut ja jonku tekosyyn perään. Ja mistä tiedän että kyseessä on tekosyy siitä että usein puhuu mun mummon kanssa joka taas soittelee usein mulle.
Mun äiti ei päässyt lasten ristäisiin edes eikä mun häihin koska on kuulemma niin vaikeeta päästä tänne vaikka molemmat on eläkkeellä (siis äitini keuhkoahtautuman takia ja isäpuoli taas käden takia jonka leikkaus meni pieleen ) omistaa autot ja asuu junaradan vieressä samoin kun me. Oon monesti sanonut että maksan matkat , annan bensarahaa ja jopa kahvirahat että voivat pysähtyä kahvilla matkalla. Kuulen aina että sinun valinta oli muuttaa sinne kauas jne.
No me ollaan sitten pakattu lapset autoon ja ajettu usein se 200kilsaa heidän luokse. Mutta mun äidin asenne lapsia kohtaan on omituinen pyörittää silmiään ja vilkuilee kelloa tyyliin milloin nää nyt lähtee.
Mutta usein kun mennään sukujuhliin niin mun äiti on liian innokas olemaan lasten kanssa ja puhelias ja hyppii ja pomppii niiden kanssa mutta sitten kun lähdetään sieltä kaikki muuttuu taas ns normaaliks.
Oon sanonu tästä suoraan mun äidille että ois kiva jos joskus tulisitte käymään ja soittaisitte mutta asiat menee enemmän ja enemmän solmuun. Sitten se on mun vika ettei hän tunne lapsia koska mun päätös oli muuttaa tänne 200kilsan päähän , mun vika on se ettei hänellä oo mahdollisuutta nähä lapsia jne..
Oon tehty kaikkeni mutta mitä teen enään ?
Oon ehdottanu skypet , videopuhelut jne mutta aina on jotain miks ei onnistu , ei sitten millään... osaako joku antaa jotain neuvoja? -Joonas K