Onko ketään muuta, joka kestää heikosti sitä, että oma lapsi tulee torjutuksi?

Huomaan olevani ihan älyttömän herkkä tässä asiassa. Varmaan otan tilanteet raskaammin kuin lapsi itse.



Itku tulee silmään, kun lapsi menee kysymään reippaasti joiltain muilta lapsilta, josko nämä leikkisivät hänen kanssaan, ja toiset toteavat kylmästi että " ei" .



Monesti saattaa mennä kysymään itseään vanhemmilta lapsilta (Itse on 4,5v), jolloin tiedän jo valmiiksi vastauksen, mutta en voi kieltää kysymästäkään.



Ollaan asiasta keskusteltu kyllä. Miten teillä selitetään pienelle nämä tilanteet ja lievitetään pettymystä?



Ja tiedän; pitäähän sitä oppia kestämään pettymyksiä ja torjutuksi tulemistakin.