Hei, onko muilla helppoja lapsia? Usein kuulee enemmän vain hankalista tapauksista.

Meillä kaksi lasta ja ovat pelkästään loistotyyppejä. Suruja ja murheita on elämässämme kyllä ollut, muttei lasten taholta vielä ainakaan.

Vauvasta asti ultramega helppoja ;) kuopus 5 kk on aina vaan yhtä hymyä, esikoinen 4-v todella sosiaalinen ja järkevä tapaus.

Aika todella kultaa muistot

Esikoinen oli helppo tapaus vauvana. Nukkuin hyvin yönsä ja olit perusterve lapsi. Kuopus oli kova valvottamaan ja poti korvatulehduskierrettä.

Nyt ovat jo isompia. Molemmat ovat suht helppoja muksuja, harvemmin heitä tarvitsee ojentaa lujasti. Iloisia ja terveitä ovat ja koulut sujuu hyvin.



Kaverilla on 2 lasta, terveitä lapsia. Mutta luonteet on molemmilla lapsilla aika vaikeat, en yhtään ihmettele että äitikin on väsynyt ja valittaa lapsistaan. Ne lapset ei usko mitään ja aina ovat pahanteossa tai narisevat.

Meillä on olleet todella rankat vauva-ajat vuoden kestävine koliikkeineen, allergiat ja sairaudet siihen päälle. Mutta lapset ovat luonteeltaan tosi sopuisia ja helppoa on heidän kanssaan ollut, kun on vauva-ajoista hengissä selvitty.

Luonteeltaan perustyytyväinen ja iloinen tyttö. Ei paljon itkeskele turhia, nyt on tulossa omaa tahtoa, mutta ei mitään erityistä. Ihan pikkuvauvana toki herätteli öisin ja välillä sai nukuttaa kolmeen asti, mutta sellaisia valtaosa vauvoista on. Nykyään nukkuu klo 20-08 heräämättä (vajaa vuoden vanha).

hoidoltaan paljon helpompi lapsi on tuonut enemmän huolta, jopa murhetta, koska hänellä on epäilty monia vakavia sairauksia, tutkimukset edelleen kesken. Ei, jos jotain on, onneksi näytä kuitenkaan tuottavan hänelle kipua.

Sen jälkeen vaikea. Nyt kuusi vuotias.

Meillä kaksi lasta ja ovat pelkästään loistotyyppejä. Suruja ja murheita on elämässämme kyllä ollut, muttei lasten taholta vielä ainakaan.

tukahduttavat puoliaan itsestään etteivät kuormittaisi jo valmiiksi kuormittuneita vanhempiaan. Lapset ovat siis varsinaisia mallikappaleita. Aikuisena he vetävät nappeja ja ravaavat terapiassa, jossa joutuvat opettelemaan tunteiden tunnistamista, vihan tunteen ilmaisua jne.

takia tarvi aikuisena mennä terapiaan.ap

ovat saaneet ilmaista tunteitaan

Lapset kyllä kiukuttelevat ym, mutta ihan normaalinrajoissa. Ehkä kyse onkin enemmän siitä, että en rasitu itse pienistä kiukkuamista. On ehkä vertailupintaa enemmän kuin eräillä.ap

Lapset kyllä kiukuttelevat ym, mutta ihan normaalinrajoissa. Ehkä kyse onkin enemmän siitä, että en rasitu itse pienistä kiukkuamista. On ehkä vertailupintaa enemmän kuin eräillä.ap

Siitähän ei varmaankaan saisi puhua, saa juurikin tuon "muka täydellisen äidin" leiman otsaansa vaikkei sitä halua. Lapseni ovat helppoja ja minä olen hyvä äiti, ei sitä tarvitse enempiä selitellä, ei muidenkaan tarvitse.



Minä olen erittäin onnellinen, että asiat ovat näin, voisi olla huonomminkin. Kyllä meilläkin kiukutellaan mutta sitähän se elämä on.

eikä asiasta tehdä sen suurempaa numeroa puoleen tai toiseen. Ääripäät aina nostetaan esiin.

Esikoinen tuntui vauvana haastavalta, koska oli herkkä ja huonouninen, sekä tarvitsi erityispaljon huomiota. Myöhemminkin hänessä on olemassa nuo piirteet (paitso huonounisuus), mutta nyt 6-vuotiaana ne eivät enää tee hänestä haastavaa - kun noihin piirteisiin tottuu, niin ei ne sinänsä vaikeita juttuja ole.



Kakkosella on erittäin voimakas tahto, muuten on ollut kaikessa ns. helppo, kolmonen toistaiseksi kaikin tavoin helppo (2 v).



Omieni perusteella ajattelen nyt, että vaativa lapsi on sellainen, jonka luonteen vaikeampien piirteiden ilmenemiseen ei löydy helpottavia keinoja. Omien lasteni kohdalla olen oppinut toimimaan tietyissä tilanteissa kunkin luonteen edellyttämällä tavalla, jotta arki sujuisi meillä mukavasti. Ulospäin kaikki kolme vaikuttavat nyt tosi helpoilta, mutta jos en osaisi välttää karikkoja niin toisinkin voisi olla.

Minusta meillä on helpot lapset, vaikka toinen on välillä huono nukkuja, toinen aika voimakastahtoinen ja riitaa sekä kiukkua riittää, mutta minusta ihan normaalirajoissa. Enemmän meidän perheessä silti on naurua ja huumoria. Ja yleensä kiukuta ja riidat on kotona, ei esim. kaupassa tai kylässä, siksi kai moni ulkopuolinenkin hämmästelee lastemme "kilttiyttä". Mutta meillä koti on se paikka jossa saa olla ihan täysin oma itsensä.



Me vanhemmat ei osata suotta stressata, joten koetaan varmaan kaikki lapsemme siksi helpoiksi. Joskus väsyttää, mutta sitä elämä on. Ja valtavan onnellisia ollaan näistä vekaroista.

mutta anan lapsille aikaa. Joskus kun on vaikeaa, lapset riehuu jne. Huomaan etten ole ollut lasten kanssa tarpeeksi, edes sihen asti että leikit alkavat sujua.

Lapsemme ovast nyt ajaa 5 v. ja vajaa 3 v. eikä kummallakaan koskaan yhtään korvatulehdusta, isommalla kolme vatsatautia ja pari kertaa noussut n. vuorokaudeksi kuume, ei mitään muuta. Nuoremmalla samoin pari kertaa kuumetta ja yksi tosi lievä vatsatauti. Niin, ja märkärupi ollut lievänä kerran molemmilla. Luonnetta kyllä sitten piisaa, mutta kun kuuntelee tuttavien juttuja lasten sairastamisista, en voi kuin ihmetellä, miten helppoa itsellä on kun omat noin terveitä. Edes päiväkodin aloitus puolisen vuotta sitten ei tuonut muutosta asiaan.