Lue keskustelun säännöt.
Lapsena kiusannut on sitä myös aikuisena?
04.04.2020 |
Olen huomannut muutaman lapsena muita kiusanneet tekevän niin myös aikuisena. Saattavat jopa itse puhua kiusaamista vastaan ja pahoitella lapsuuden käytöstään. Silti toiminta on kokolailla samanlaista, kuin aiemmin, aikuisten maailmaan siirrettynä. Onko kyse siitä, että kaikki eivät erota mitä on kiusaaminen eli ovat sille sokeita?
Kommentit (25)
Kyllä se on se ilkeä luonteenlaatu siellä taustalla jo pienenä, vaikka kuinka olisi ns. olosuhteiden uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun pitäisi jo nuorena auttaa korjaamaan vääriä perusoletuksia, mutta jos ei vanhetessaankaan tule tuota tehtyä.
joistakin koulukiusatuista voi itse tulla kiusaajia työelämässä, osa kiusatuista taas voi muuttua kiusaajien puolustajiksi työelämässä. näin harvemmin kuitenkin on. valitettavasti usein ne lapsuuden olot kotona ja koulumaailma siirtyy samalla tavoin sinne työelämään ja esim. ne puheliaat ja ns. psyykkisesti vahvemmat tykkäävät vallanhalun takia painaa heikompia alaspäin.
Ihmiset yleensä muuttuvat vain erittäin syvien kriisien kautta, joten kiusaaja todennäköisesti jatkaa kiusaamista myös aikuisena.
Eli jotain on mennyt pahasti pieleen omassa lapsuudessaan, eivätkä tajua mitä tekevät, eikä kukaan ole käytöstä korjannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan aggressiivisia tappajapetoja. Ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä luonnon ja planeetan kannalta. Jos teille ny tvähän naureskeltiin ala-asteella niin yrittäkää nyt jo päästä tuommosen lapsellisuuden yli. Saatana...
Vierailija kirjoitti:
Monikaan ei erota.
Esimerkki joku kuvaa salilla kiusaamisen tarkoituksessa muita ja kun saa osakseen kritiikkiä syytteistään kokee sen kiusaamisena, kaksmoralismi.
Juu näitä riittää. Kiusataan itse ja kun siihen puuttuu otetaan bambin katse, ettei mitään ole tajunnut ja tehnyt.
Tai kiusataan työpaikoilla/ harrastuksissa jne ja sitten jos mainitsee asiasta, se on vain huumoria ja herjaa- aikuisilta ihmisiltä. Vaikkapa tuo salakuvat ja levittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jotain on mennyt pahasti pieleen omassa lapsuudessaan, eivätkä tajua mitä tekevät, eikä kukaan ole käytöstä korjannut?
ei ole mitään korjattavaa. ihminen haluaa olla ylempänä muita. se on evoluutiota.
Jep, kun kiusaat lapsena olet edelleen kiusannut aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua, miksi kiusaajia puolustetaan koulussakin, että heillä vaikeat perhe olot tai oireilevat. Ei todellakaan, vaan paska luonne, näkyy jo lapsena.
Perheolot* yhdyssana autocorrect^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan aggressiivisia tappajapetoja. Ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä luonnon ja planeetan kannalta. Jos teille ny tvähän naureskeltiin ala-asteella niin yrittäkää nyt jo päästä tuommosen lapsellisuuden yli. Saatana...
Ei ole tässä asiassa mitään mistä päästä yli. Kyse henkilöistä, jotka kiusanneet muita lapsena ( ei minua), mutta jatkavat samaa käytöstä aikuisena. Eli olen huomannut heidän aktiivisesti aikuisena kiusaavan esim. työtovereitaan.
Kyse ei ole naureskelusta, vaan toisen elämän pilaamisesta, jopa työpaikalta ulos savustamisesta oman asemaa väärin käyttäen. Tarkoutus ilmeisesti syrjäyttää muut, jotka kenties on omalle ammatilliselle osaamiselle uhka.
Tajusin vain, että muutaman tälläisen työpaikkakiusaaja tausta on koulukiusaaja, aloin pohtia miten moni heistä oikeasti muuttuu ja kuinka moni jatkaa samaa peliä aikuisena.
Elämäni suurinpetynyksiä on ollut sen havaitseminen, että kiusaajat eivät ole aina niitä luokan typeriä ja idiootteja, jotka muka kiusaisivat vain siksi kun eivät parempaan pystyisi.
O aika jolloin kuvittelin, etä kiusaaminen loppuu kun pääsen ns, huippulukioon. - Ei päättynyt.
Yliopistolla en joutunut kiusatuksi mutta havaitsin ja huomasin sitä kyllä. - Ehkä jonkun mielestä kiusasin itse kun en menny väliin ja yrittänyt estää kiusaamista tapahtumasta.
Työelämässä olen taas huomannut, että kiusaamista esiintyy. Oman tulkintani mukaan kiusaajina ovat lähinnä he, jotka ovat verraten epävarmoja ja joilla mahdoon tarve yritää päteä. - Ikäänkuin heillä olisi varaa halveksia muita ja ylenkatsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on se ilkeä luonteenlaatu siellä taustalla jo pienenä, vaikka kuinka olisi ns. olosuhteiden uhri.
Ei tuo kiusaaminen aina johdu luonteenlaadusta. Olen huomannut työpaikalla että joitain naispuolisia työkavereita dissataan ihan sellaisten kilttienkin työntekijöiden toimesta.
Vaikka pomolle esitetään mukavaa ja reilua tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan aggressiivisia tappajapetoja. Ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä luonnon ja planeetan kannalta. Jos teille ny tvähän naureskeltiin ala-asteella niin yrittäkää nyt jo päästä tuommosen lapsellisuuden yli. Saatana...
Olet nolo.
Sun logiikalla pitäisi siis olla okei, että ihmiset myös raiskaavat, kiduttavat lapsia ja tappavat aikuisia, koska petoja tässä pohjimmiltaan ollaan?
Entinen koulukiusaaja tuossa selvästi sönkkää.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurinpetynyksiä on ollut sen havaitseminen, että kiusaajat eivät ole aina niitä luokan typeriä ja idiootteja, jotka muka kiusaisivat vain siksi kun eivät parempaan pystyisi.
O aika jolloin kuvittelin, etä kiusaaminen loppuu kun pääsen ns, huippulukioon. - Ei päättynyt.
Yliopistolla en joutunut kiusatuksi mutta havaitsin ja huomasin sitä kyllä. - Ehkä jonkun mielestä kiusasin itse kun en menny väliin ja yrittänyt estää kiusaamista tapahtumasta.
Työelämässä olen taas huomannut, että kiusaamista esiintyy. Oman tulkintani mukaan kiusaajina ovat lähinnä he, jotka ovat verraten epävarmoja ja joilla mahdoon tarve yritää päteä. - Ikäänkuin heillä olisi varaa halveksia muita ja ylenkatsoa.
Kyllä kiusaamista havaitsee joka paikassa, jos se osaa tunnistaa.
Samaan olen päätynyt, että heikko itsetunto. Esiintyvät ”vahvana”, eli muita lytäävinä tavalla ja toisella, vaikka todellinen vahvuus on sitä, että voi nostaa muita ja se ei ole omalle itselle mikään uhka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on se ilkeä luonteenlaatu siellä taustalla jo pienenä, vaikka kuinka olisi ns. olosuhteiden uhri.
Ei tuo kiusaaminen aina johdu luonteenlaadusta. Olen huomannut työpaikalla että joitain naispuolisia työkavereita dissataan ihan sellaisten kilttienkin työntekijöiden toimesta.
Vaikka pomolle esitetään mukavaa ja reilua tietenkin.
Tämän olen huomannut myös. Pomon edessä puhutaan siten, että annetaan ymmärtää, että kykenee asettumaan kaikkien asemaan ja ymmärtää kaikkia. Seläntakana kaivetaan maata alas sen yhden alta ja juoruilemalla saadaan kaikki yhtä vastaan.
Pomo kuuntelee tätä työpaikan ” rehellistä” tättähäärää, koska hänhän on niin reilu ja ajattelevainen aikuinen nainen. Se kiusattu alkaa jo ulkoisestikin lopulta muistuttaa kahelia, joiksi juorut hänet leimaavat, kun meno on niin sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurinpetynyksiä on ollut sen havaitseminen, että kiusaajat eivät ole aina niitä luokan typeriä ja idiootteja, jotka muka kiusaisivat vain siksi kun eivät parempaan pystyisi.
O aika jolloin kuvittelin, etä kiusaaminen loppuu kun pääsen ns, huippulukioon. - Ei päättynyt.
Yliopistolla en joutunut kiusatuksi mutta havaitsin ja huomasin sitä kyllä. - Ehkä jonkun mielestä kiusasin itse kun en menny väliin ja yrittänyt estää kiusaamista tapahtumasta.
Työelämässä olen taas huomannut, että kiusaamista esiintyy. Oman tulkintani mukaan kiusaajina ovat lähinnä he, jotka ovat verraten epävarmoja ja joilla mahdoon tarve yritää päteä. - Ikäänkuin heillä olisi varaa halveksia muita ja ylenkatsoa.
Tämön olen huomannut itsekin. Kiusaajana tai dissaajana työpaikalla toimii aina ne, jotka eivät ns. omin avuin pärjää ja päteä yritetään lähinnä haukkumalla työkavereita ja kantelemalla pomolle pikkuasioista. Omasta mielestään äityslomalta paluun jälkeen he ansaitsisivat ylennyksen ja reilun oalakankorotuksen ja pahoittavat mielensä kun sitä ei tulekaan.
Omasta mielestäni ylennyksen saadakseen pitää osata jotain muutakin kuin pyöräyttää pari mukeloa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on se ilkeä luonteenlaatu siellä taustalla jo pienenä, vaikka kuinka olisi ns. olosuhteiden uhri.[/quote
Olen eri mieltä.
Minä olen kiusannut jonkun verran ala-asteella. Se on ainoa asia, mitä elämässäni syvästi kadun ja häpeän.
Puolustukseksi sanottakoon, että vanhempani olivat alkoholisteja ja varmasti se vaikutti myös käytökseeni. Myöhemmin kasvaessani olen toki ymmärtänyt, ettei mikään oikeuttanut tekojani.
Nykyisin työelämässä ja elämässä muutenkin mietin aina mielessäni henkilösuhteita ja asioita kaikkien kannalta niin, ettei kellään vain olisi ulkopuolinen olo tms. Ei tulisi vahingossakaan mieleen kiusata ketään!
Muistan kyllä lapsenakin jo, että ymmärsin tehneeni väärin jos olin esim. pilkannut toista ja kärsin siitä helvetisti itsekin. Siitä tuli tavallaan kierre. Ei vaan ollut jotenkin keinoja purkaa omaa ahdistusta ja kamalaa oloa silloin.
Ihminen voi kasvaa ja kehittyä henkisesti.
Monikaan ei erota.
Esimerkki joku kuvaa salilla kiusaamisen tarkoituksessa muita ja kun saa osakseen kritiikkiä syytteistään kokee sen kiusaamisena, kaksmoralismi.