Lue keskustelun säännöt.
Orkkuli, 57, kertoo, kuinka sai nimensä
19.10.2026 |
Haluaisin havahduttaa ihmisiä suvaitsemaan erilaisuutta. Minua hämmästyttää, miten moni ajattelee oikeudekseen ihmetellä ja syyllistää, jos kohtaa erilaisia valintoja kuin omat, sanoo Orkkuli Kuisma.
Orkkuli Kuisman etunimen tarina alkaa yllätyskaksosten syntymästä, ja se sisältää myös ihmisten kohtaamiseen liittyvää elämänviisautta. Nyt hän kertoo, kuinka poikkeuksellinen nimi on vaikuttanut elämään – ja mitä sen ansiosta on päässyt oppimaan muista ihmisistä.
”Äiti ja isä odottivat vuonna 1969 vauvaa; he ajattelivat saavansa pojan, ja sille oli jo valittu nimeksi Pyry Matti. Lapsivedet menivätkin suunnilleen kuukautta ennen laskettua aikaa, ja syntyi pienen pieni tyttö, siskoni.
Kun hän oli syntynyt, kätilö totesi, että siellä on muuten toinen, aivan poikittain. Kun minut saatiin lopulta ulos, hyvä että jäin henkiin. Pyry Matin tilalle piti keksiä uudet nimet.
Äitini on nimeltään Viena. Hänen nimensä tuli Vienan Karjalasta, jossa äidin isä oli hänen syntymänsä aikaan ollut sotilaspastorina. Isäni tykkäsi siitä, että äidin nimellä oli tarina. Lisäksi hän halusi ehdottomasti lapsilleen suomalaiset eikä kansainväliset nimet.
Olimme aluksi niin pieniä rääpäleitä, että emme osanneet itkeä vaan piipitimme kuin linnunpoikaset. Siitä vanhemmilleni tuli mieleen Sirkku, pieni sirkuttaja, ja siskostani tuli Sirkkuli.
Minun nimeni keksi isä: hänen mielestään me näytimme siinä äitiyspakkauksen laatikossa nukkuessamme pieniltä oravanpoikasilta. Meille annettiin ensimmäisiksi nimiksi lyhyet nimet, minulle Vire ja siskolle Sari, mutta aina meitä sanottiin Sirkkuliksi ja Orkkuliksi.
Naapuruston lapset nimesivät nallensa ja nukkensa sirkkuleiksi ja orkkuleiksi, koulukaverit tunsivat meidät – ei nimissämme ollut mitään ihmeellistä.
Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, sain huomata, että joillakin olikin ongelmia Orkkulin kanssa.
Suhtautuminen nimeeni oli välillä kummastus, kyseenalaistus, jopa kauhistus. ’Miten sinulla voi olla tuollainen nimi?’, ’varmasti se on oikeasti joku Orvokki’, ’sinähän voit vaihtaa sen’.
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000012323180.html
No kyllä mäkin vaihtasin nimeni jos mulla olis joku ton tyylinen nimi. 😬
Kommentit (11)
Kuulun niihin jotka saattavat järkyttyä ja itkeä jos nimi on erikoinen. Jos pelkään että vanhemmat eivät ajatelleet lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tässä oli ihan asiaa. Ja tuli jotenkin hyvä mieli jutusta ja henkilöstä. Ihana tarina.
Mä muistan kun olin lapsi ja äiti näki oravan. Huusi sitten meille lapsille :"Hei katsokaa, orkku!"
Ei siinä silloin lapsena ollut mitään ihmeellistä, mutta näin aikuisena kuulostaa hassulta kun tulee tiettyjä mielleyhtymiä mieleen kyseisestä sanasta.
Asun samalla seudulla kuin Orkkuli. Luin hänestä paikallislehdessä ensimmäisen kerran n. 15-20 vuotta sitten, ja ajattelin että siinä on varmasti painovirhe. Vaan eipä ollut. En voi millään ymmärtää, miksei hän ole vaihtanut nimeään, mutta jokainen tekee tietysti päätöksensä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan kun olin lapsi ja äiti näki oravan. Huusi sitten meille lapsille :"Hei katsokaa, orkku!"
Ei siinä silloin lapsena ollut mitään ihmeellistä, mutta näin aikuisena kuulostaa hassulta kun tulee tiettyjä mielleyhtymiä mieleen kyseisestä sanasta.
Miksi ei sanota sanoja kunnolla? Pitääkö kaikki sanat ja nimet ihan lyhentää. Tai pidentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni oli samalla luokalla näiden kaksosten kanssa. Kyllähän noita nimiä jo silloin ihmeteltiin.
Orkku oli aiemmin ihan yleinen lempinimi oravalle. Se toinen merkitys on uudempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni oli samalla luokalla näiden kaksosten kanssa. Kyllähän noita nimiä jo silloin ihmeteltiin.
No ei ihmetelty.
Antelijaana. Semmoinen erikoinen nimi on myös olemassa.