Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huono äiti?

Vierailija
03.02.2009 |

Odotan toista lastamme joka on toivottu ja odotettu mutta minä pelkään etten osaa rakastaa toista lastamme yhtä paljon kuin ensimmäistä, jota rakastan yli kaiken. Onko normaalia? Onko jollain ollut samanlaisia tuntemuksia? En ole viitsinyt puhua kenellekkään asiasta koska tunnen itseni huonoksi äidiksi kun edes ajattelen tällaista.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
03.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakkautesi ei jakaannu lasten kesken, vaan se tuplaantuu. Itse mietin joskus samoin ja nyt kolmen lapsen äitinä se ajatus tuntuu ihan hassulta=)

Vierailija
2/6 |
03.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myöhemmin olen kuin vaivihkaa "korvannut" nuorimmaiselle näitä kamalia ajatuksia joita silloin ajattelin. Molemmat yhtä rakkaita ja ihania!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli odotettu ja toivottu pikku kakkonen olisi tulossa huhtikuussa, ja esikoinenkin odottaa aivan innoissaan tulevaa pikkusisarusta.



Toisaalta mä olen siis onneni kukkuloilla, koska tätä toista lasta on jo pari vuotta toivottu (tai ainakin minä olen), ja nyt se tosissaan on tulossakin. MUTTA - kun se esikoinen on niin ihana ja mulle niin älyttömän rakas, siis nykyään. Todellisuudessa vauva-aika oli hänen kanssaan aika tuskaa, osittain johtuen 6kk:n koliikista, osittain mun synnytyksen jälkeisestä lievästä masennuksesta. Meni monta kuukautta, ennen kuin mä huomasin itessäni enemmän positiivisia tunteita lasta kohtaan kuin negatiivisia tunteita.



Senpä vuoksi, kun nyt meillä on älyttömän ihana suhde ja esikoinen on mulle niin rakas, niin pelkään että samanlainen taival on edessä myös tämän toisen kanssa. Lisäksi mulla on jo valmiiksi huono omatunto siitä, että vauvan kanssa ei enää jää niin paljon aikaa ja voimia esikoiselle kuin tähän asti on jäänyt, ja miten esikoinen sen sitten kokee. Vaikka hänkin tätä vauvaa innolla odottaa, niin silti pelkään, että hän alkaa kuvitella, etten minä enää häntä rakastaisikaan tai haluaisikaan viettää aikaa hänen kanssaan, kun vauva vie nii paljon aikaa ja energiaa.

Vierailija
4/6 |
03.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kun oikeesti rakkaus ei ole mikään vakio, mitä sitten pilkotaan moneen osaan, vaan se oikeesti aina vaan lisääntyy. Ja sit sitä ihmettelee, että miten se voikaan olla mahdollista :)

Vierailija
5/6 |
03.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että miten ihmeessä voin oppia rakastamaan uutta vauvaa, mutta todellakin - rakkaus tuplaantuu! Sitä ei kannata edes miettiä nyt vielä, kun se ihan luonnostaan sitten tulee kun saat vauvasi vatsan päälle :)

Vierailija
6/6 |
03.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin se rakkaus omaa esikoista kohtaan oli jotain niin suurta ja ihmeellistä, että ihmettelin miten ketään muuta voisin rakastaa yhtä paljon.



Mutta kun toinen syntyi nämä ajatukset katosivat. Molemmat ovat aivan yhtä rakkaita.



Uskon näin käyvän myös sinulla. Ja on aivan normaalia miettiä tuollaista toista lasta odottaessa.