Lue keskustelun säännöt.
Totaaliluuserista parisuhdekelpoiseksi?
01.04.2020 |
Olen epäonnistunut todella monessa asiassa elämässäni ja juurisyy saattaa olla piilevä ADD tai ADHD sekä ehkä Aspergerin syndrooma. Siis olen menestynyt koulussa erinomaisesti ja päässyt haluamiini opiskelupaikkoihin yliopistossa, mutta työurani on ollut melko vaatimaton ja olen jumittanut samoissa töissä vuosikausia. Olen kaiken kaikkiaan alisuoriutuja kaikessa, sillä olen jo 35+, enkä ole tehnyt mitään oikeasti, laajemmalla tasolla merkittävää elämässäni. Olen lisäksi eronnut ja minulla on kaksi lasta. Ulkoisesti olen keskivertotasoa, mutta en tiedä, millä keinolla minusta voisi saada tasokkaamman, kun siis ikäni alkaa olla jo se pahin turn-off miehille.
Mitä kautta voisin selvittää mahdollisuuksistani ja mitä se vaatisi? Mitä mun pitäisi tehdä, että minusta tulisi sellainen, että ansaitsisin ihan kohtalaisen, ehkä ikäiseni tai vanhemman puolison? Millainen pitäisi olla ulkoisesti? Pitäisikö opiskella lisää? Pitäisikö olla luovia projekteja tai kartuttaa omaisuutta? Pitäisikö olla hyvällä tavalla julkkis tms.? En halua olla tällainen kuin nyt olen, mutta on todella vaikeaa pyristellä irti siitä, mitä olen. Haluan siis muuttua todella erilaiseksi ja toivoisin, että sen myötä saisin rakkautta elämääni.
Kommentit (12)
Miehet on aika yksinkertaisia, että niitä houkutellaan aluksi ihan ulkonäöllä ja luonne jos on kiva niin se saa jäämään. Koulutuksella muulla tuollaisella ei ole niin isoa merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin päästä tästä painajaisestani eteenpäin. Olen puhunut vanhemmilleni, että toivoisin saavani jutella heidän kanssaan edes, mutta hekään eivät ota pyyntöjäni tosissaan. Nähdessäni naapureitani aina ajattelen toiveikkaasti, että kunpa joku heistä olisi ystävällinen ja haluaisi jutella enemmän, mutta saan vain nyrpeitä katseita ja tuskin kuuluvan tervehdyksen vastaukseksi, kun tervehdin heitä.
Tunnen sinänsä jotain alemmuuskompleksia naisia kohtaan ja miehiä hieman pelkään jopa. Ajattelen yleensä, että olen muita ihmisiä paljon huonompi ja että muilla on jännää ja antoisaa elämää ja että olen itse epäonninen ja jotenkin vastenmielinen, jota muut eivät hyväksy porukoihinsa, koska en ole yhtä hieno ja hyvä kuin muut ovat.
T. Ap
Menetin mm. parhaan ystäväni pari vuotta sitten juuri siksi, kun olen täysin nobody, tylsä, muiden naureskelema ja halveksima rumahko toimistohiirulainen. Olen myös saanut pakit silloin, kun olen koettanut tehdä aloitteita. Vapaa-ajalla mulla on taidepainotteisia harrastuksia, mutta niissäkään en ole mitään ammattilaistasoa, sillä innostuin niistä harrastuksista vasta monen vuoden tauaon jälkeen. Ystäviäkään minulla ei ole ulkomaisia chatkavereita lukuunottamatta. Monesti olisi kivaa jutella eri aiheista (politiikka, tieteet, taide, musiikki ym.) jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, kenen kanssa keskustella ja lapseni ovat vielä aika pieniä. Inhottaa olla tällainen surkimus.
??? Onko sun päässä tai sun ystäväsi päässä kaikki hyvin? Ei normaali ihminen ajattele noin. Voitko kertoa, mikä on nobody? Haluaisitko olla siis tosi-tv tähti?
hanki joku harrastus missä tapaat muita ihmisiä ja mahdollisesti miehiä, vaikka joku kurssi tms. liian epätoivoinen ei kannata olla, sellainen karkottaa, siis sellainen pikkutyttömäinen ihastuminen jokaiseen vastaantulevaan jota jotkut harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on heikko itsetunto, ei koulutuksesi, urasi, harrastuksesi tms. ulkoiset mittarit. Vaikka keksisit raketin, jolla pääsisi päivässä Marsiin, niin ei se ratkaisisi mitään, koska silloinkin keksisit syitä vähätellä itseäsi. Jos et pidä tai arvosta itseäsi, niin miksi kukaan muukaan tekisi niin?
Suosittelen terapeuttia tai edes jonkun selfhelp-oppaan lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Miten sait ex miehen?
Nöyrryin itse tekemään aloitteen somen kautta. Se liitto meni pieleen, joten en haluaisi enää tehdä mieluusti itse aloitteita.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menetin mm. parhaan ystäväni pari vuotta sitten juuri siksi, kun olen täysin nobody, tylsä, muiden naureskelema ja halveksima rumahko toimistohiirulainen. Olen myös saanut pakit silloin, kun olen koettanut tehdä aloitteita. Vapaa-ajalla mulla on taidepainotteisia harrastuksia, mutta niissäkään en ole mitään ammattilaistasoa, sillä innostuin niistä harrastuksista vasta monen vuoden tauaon jälkeen. Ystäviäkään minulla ei ole ulkomaisia chatkavereita lukuunottamatta. Monesti olisi kivaa jutella eri aiheista (politiikka, tieteet, taide, musiikki ym.) jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, kenen kanssa keskustella ja lapseni ovat vielä aika pieniä. Inhottaa olla tällainen surkimus.
??? Onko sun päässä tai sun ystäväsi päässä kaikki hyvin? Ei normaali ihminen ajattele noin. Voitko kertoa, mikä on nobody? Haluaisitko olla siis tosi-tv tähti?
En halua olla tosi-tv-tähti lainkaan, vaan jotenkin muuten meritoitunut, jotta saisin kumppanin. Oikeasti haluaisin olla omissa oloissani ja tuntematon, mutta ihan vain saadakseni/houkutellakseni puolison haluaisin olla framilla. Kun olisin saanut puolison, voisin olla taas oma kotikissamainen, mukavuudenhaluinen itseni.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin mm. parhaan ystäväni pari vuotta sitten juuri siksi, kun olen täysin nobody, tylsä, muiden naureskelema ja halveksima rumahko toimistohiirulainen. Olen myös saanut pakit silloin, kun olen koettanut tehdä aloitteita. Vapaa-ajalla mulla on taidepainotteisia harrastuksia, mutta niissäkään en ole mitään ammattilaistasoa, sillä innostuin niistä harrastuksista vasta monen vuoden tauaon jälkeen. Ystäviäkään minulla ei ole ulkomaisia chatkavereita lukuunottamatta. Monesti olisi kivaa jutella eri aiheista (politiikka, tieteet, taide, musiikki ym.) jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, kenen kanssa keskustella ja lapseni ovat vielä aika pieniä. Inhottaa olla tällainen surkimus.
??? Onko sun päässä tai sun ystäväsi päässä kaikki hyvin? Ei normaali ihminen ajattele noin. Voitko kertoa, mikä on nobody? Haluaisitko olla siis tosi-tv tähti?
En halua olla tosi-tv-tähti lainkaan, vaan jotenkin muuten meritoitunut, jotta saisin kumppanin. Oikeasti haluaisin olla omissa oloissani ja tuntematon, mutta ihan vain saadakseni/houkutellakseni puolison haluaisin olla framilla. Kun olisin saanut puolison, voisin olla taas oma kotikissamainen, mukavuudenhaluinen itseni.
T. Ap
Äh, unohdin kommentoida tuohon alkuosaan. Se ystäväni jotenkin "kyllästyi" minuun, kun minussa ei ollut oikein mitään hänelle. Mulla ei ollut kuulemma hänen sanojensa mukaan mitään annettavaa hänelle enää ja hän ei halunnut siis tuhlata kallista aikaansa seurassani. Hänellä oli/on varmaan vieläkin paljon muita kavereita ja useampi ystävä; minulle hän oli ainoa ystäväksi määriteltävissä oleva.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanki joku harrastus missä tapaat muita ihmisiä ja mahdollisesti miehiä, vaikka joku kurssi tms. liian epätoivoinen ei kannata olla, sellainen karkottaa, siis sellainen pikkutyttömäinen ihastuminen jokaiseen vastaantulevaan jota jotkut harrastaa.
Mä kieltämättä ihastun todella helposti, jos joku on vähänkin ystävällinen. Alan jopa elätellä toiveita sellaisesta, jos joku mies pyytää Facebook-kaveriksi (alan miettiä, sopisiko sen sukunimi etunimeeni, jos menisimme naimisiin ym.) Arjessanikin olen ihastunut lähes kaikkiin työkavereihinikin ja kavereihin sekä pomoihini. Olen ihastunut salaa myös moneen naapuriini ja jos joku katsoo sekunninkin liian pitkään, alan elätellä toiveita. Ihastun myös naisiinkin, mutta kukaan nainen ei ole koskaan kiinnostunut minusta, enkä haluaisi tosielämässä olla lesbokaan. Tosin se, että joku olisi edes ystävällinen minulle, on hyvin harvinaista.
Harrastukseni ovat olleet aika epäsosiaalisia: kuntosalitreeni, juokseminen, lukeminen ja taidemuseot. En tiedä, mistä keksisin sosiaalisempia harrastuksia.
T. Ap
Mene mahdollisimman pian selvittämään lääkäriin, onko adhd/add yksi ongelmistasi. Oletko kuullut RSD:stä eli Rejection Sensitive Dysphoriasta? RSD tekee ihmisestä tosi herkän oikealle tai mielletylle torjumiselle. Mikäli adhd/add löytyy, vaadi lääkäriltäsi lääkkeet ja jopa terapiaa tähän, jos mahdollista.
Kuulostat siltä, että olet riippuvainen muiden hyväksynnästä, joten sinun olisi parempi ensin työstää itseäsi ennen kuin yrität päästä parisuhteeseen. Itseluottamuksesi tarvitsee apua, mikä on todella yleistä, jos on adhd/add.
Menetin mm. parhaan ystäväni pari vuotta sitten juuri siksi, kun olen täysin nobody, tylsä, muiden naureskelema ja halveksima rumahko toimistohiirulainen. Olen myös saanut pakit silloin, kun olen koettanut tehdä aloitteita. Vapaa-ajalla mulla on taidepainotteisia harrastuksia, mutta niissäkään en ole mitään ammattilaistasoa, sillä innostuin niistä harrastuksista vasta monen vuoden tauaon jälkeen. Ystäviäkään minulla ei ole ulkomaisia chatkavereita lukuunottamatta. Monesti olisi kivaa jutella eri aiheista (politiikka, tieteet, taide, musiikki ym.) jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, kenen kanssa keskustella ja lapseni ovat vielä aika pieniä. Inhottaa olla tällainen surkimus.