Niin tyhjä elämä ollut viimeiset 9v.

Tuleeko kellään mieleen miten pitäisi oikein elää?

Same, itsellä jäi kaverit valmistumisen jälkeen siinä 18-vuotiaana. Töihin sentään pääsin ja samassa duunissa edelleen. Nyt ikää kuitenkin jo 31 v Eli 13 v menty yksin. Miestäkään ei ole. En osaa enää edes tutustua ihmisiin kun olen niin erakoitunut.

Mä vaa nukun päivät pitkät että aika menisi nopeammin. Tajusin juuri että miksi pitäisi terveenä pysyä? En halu pidentää elämäni.

Tää tilanne on ja pysyy. Kukaan ei halu edes olla tekemisissä.

Up

Olet vielä melko nuori, lähde maailmalle ja/tai aloita mahdollisimman hulluja harrastuksia. Potki itsesi käyntiin.

9v jälkeen olo on täysin sammaloitu. Olen vain hukannut rahaa kuntosaleihin ja johonkin harrastuksiin. Vielä kun eletään niin antisosiaalisia aikoja. Tuntuu että yhtä tyhjän päälle ratsastaa.

Rahaa on jo säästynyt kun ei mihinkään tarvi sitä laittaa.

Haaveilen esim. Ystävä illallisista, seurasta jne

Te jotka olette yläpeukuttaneet, niin miten teillä sujuu tämä vitsi nimeltä elämä?

Kun antaa sitä mitä eniten kaipaa, saa.

Mutta lukion jälkeenhän se uskomaton seikkailu vasta alkaa ja on yhä uskomattomampi ja kestää ainakin kymmenen vuotta aina yltyen, kunnes on niin hengästynyt, ettei jaksa muuta kuin asettua perheellisyyteen. Yhtä nautintoa työn ja harrastusten parissa ja kaikkea muuta, mitä elämä tuo.

Olen ap ja järkyttävän yksinäinen. En tiedä enää miten selviydyn hengissä. Tämä on kuin tervassa tarpominen vuodesta toiseen.

Ihan oikeasti miten tästä tilanteesta pääsee pois? Ei tää voi olla näin loppuelämän.

Olisiko mahdollista, että olet tavallista herkempi ja vaadit oman aikasi löytää paikkasi elämässä? Mietit, analysoit ja käyt läpi itseäsi tarkemmin kuin ns keskiverto ihminen. Et ehkä sen kaiken prosessoinnin keskeltä näe, missä olet onnistunut ja missä pärjäät hyvin? Olet ehkä vähän kärsimätönkin luonteeltasi ja haluat asioiden tapahtuvan ihan heti, jolloin päätät ettet teekään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette yläpeukuttaneet, niin miten teillä sujuu tämä vitsi nimeltä elämä?

oikein hyvin, kiva aina lukea kun jollain menee huonommin :)

Syö sieniä. Sillä pääset tästä ongelmasta hyvin todennäköisesti, saat vähän uutta perspektiiviä :)

Ystäviä siis tarvitaan. Ei pitäis täysin mahdoton asia olla tässä maailmassa. Vaikka ymmärrän kyllä ettei helpolta tunnu kun on jumiutunut siihen omaan tilanteeseensa.

Joskus ois kiva kuulla sellaiselta pitkään yksinäisenä olleelta, että miten on sitten ystävä tai puoliso löytynyt.

Matematiikka ainakin on alkanut pätkimään tämän yksinäisyyden aikana.

Siitä on 11 vuotta jo näköjään...

Hmmm... nämä ohjeet nyt eivät sovi korona-aikaan, mutta kerron, mitä minä tein tai tekisin.

Lähtisin kibbutsille tai punaiselle ristille tms. vapaaehtoishommiin. Taijos on mitään koulutusta, niin oikeisiin töihin. Sellaisissa paikoissa tutustuu uusiin ihmisiin, saa perspektiiviä ja uutta ajateltavaa.

Sen ole elämässäni oppinut, että uusia asioita pitää aktiivisesti tehdä. Vaikka olisi tavoitteitakin, niin se tavoite saavutetaan aina siten, että yksi asia johtaa seuraavaan. Siksi on tärkeää kuunnella, mitä ideoita muilta saa, heittää verkot vesille ja katsoa, mikä tärppää. Ja kun tärppää, niin seurata sitä ketjua eteenpäin. Lopulta huomaat saavuttaneesi tavoitteen - oli se sitten hieno ura tai ainoastaan yksinäisyyden poisto.

N51

Perustakaa perhe, niin ei ole yksinäisiä päiviä eikä tylsää. Lapset tuovat elämään iloa ja tulevaisuuden odotusta.