Mies töissä, paljon ihmiskontakteja päivittäin, minä ja lapsi kotona eristäytyneitä.
Ehdotin miehelle että menisi tällä hetkellä tyhjillään olevaan sukulaisten kämppään joksikin aikaa, koska pelkään koronan tulevan meille hänen kauttaan. Minulla ja lapsella ei ole mitään kontakteja kehenkään. Mies suuttui ja väitti minua kohtuuttomaksi, olenko sitä?
Kommentit (3)
Kyllä tavallaan olen vastaavassa tilanteessa. Eli mies käy töissä ja hänellä on siellä työkaverit ja lisäksi eräs työkaveri on kaveri muutenkin eli puhuvat henkilökohtaisista asioista. Lisäksi mies pelaa konsolipelejä ja hänen perheenjäsenensä on siellä langoilla joten puhuvat kaikesta maan ja taivaan välillä.
Minä olen tk-eläkkeellä eikä ole yhtään ystävää muuta kuin Facebookissa etäisesti eli joku saattaa kommentoida jotakin päivitystäni tms. Sukulaisia ei ole enää olemassa, eikä ketään kenelle puhua päivittäin.
Yritän sitten puhua miehelleni jotakin mutta usein hän ei oikein kuuntele ja on jo kiire pelaamaan iltaisin ja viikonloppuisin.
Hän ei ymmärrä yksinäisyyttäni ollenkaan. Sitten tuskailee itse jos on vaikka pari päivää ilman perheenjäsenensä seuraa siellä konsolipelimaailmassa ja puhuu minulle siinä tapauksessa vähän enemmän. Mutta minun vinkkelistäni hän ei osaa nähdä asioita ollenkaan vaan kuulemma vaan valitan vaikka yritän vain vaihtaa kuulumisia tms.?!
Voimia sinulle ap!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tavallaan olen vastaavassa tilanteessa. Eli mies käy töissä ja hänellä on siellä työkaverit ja lisäksi eräs työkaveri on kaveri muutenkin eli puhuvat henkilökohtaisista asioista. Lisäksi mies pelaa konsolipelejä ja hänen perheenjäsenensä on siellä langoilla joten puhuvat kaikesta maan ja taivaan välillä.
Minä olen tk-eläkkeellä eikä ole yhtään ystävää muuta kuin Facebookissa etäisesti eli joku saattaa kommentoida jotakin päivitystäni tms. Sukulaisia ei ole enää olemassa, eikä ketään kenelle puhua päivittäin.
Yritän sitten puhua miehelleni jotakin mutta usein hän ei oikein kuuntele ja on jo kiire pelaamaan iltaisin ja viikonloppuisin.
Hän ei ymmärrä yksinäisyyttäni ollenkaan. Sitten tuskailee itse jos on vaikka pari päivää ilman perheenjäsenensä seuraa siellä konsolipelimaailmassa ja puhuu minulle siinä tapauksessa vähän enemmän. Mutta minun vinkkelistäni hän ei osaa nähdä asioita ollenkaan vaan kuulemma vaan valitan vaikka yritän vain vaihtaa kuulumisia tms.?!
Voimia sinulle ap!
Anteeksi ap; ymmärsin viestisi väärin! Hyvää jatkoa kuitenkin!
Anyone?