Lue keskustelun säännöt.
Kun tuntuu, että parempaa miestä ei löydy. Oletko silti löytänyt?
31.03.2020 |
Tapasin syksyllä aivan täydellisen tuntuisen miehen. Henkinen ja fyysinen kemia välillämme oli älyttömän vahva. Elimme etäsuhteessa joten kovin usein emme päässeet näkemään. Tämän ja monien muiden syiden takia homma sitten ei kuitenkaan edennyt kuten olisin toivonut ja jouduin palaamaan sinkkumarkkinoille.
Nyt kuitenkin vertaan vaan kaikkia tähän mieheen ja haluaisin löytää samankaltaisen (tiedän että se on mahdotonta). Kertoo varmaan vaan siitä, että en ole vielä päässyt yli tästä tyypistä vaikka juttumme ei mikään kovin vakava ollutkaan. Mies pyörii mielessä koko ajan ja "mitä jos" ajatukset. Olen itkenyt ikävää, yrittänyt unohtaa, miettiä realiteetteja, ajatella miehen huonoja puolia, mutta mikään ei auta. Ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että en ikinä tule löytämään ketään.
Nyt kaipaisinkin rohkaisevia tarinoita teiltä jotka on kieriskellyt samankaltaisissa ajatuksissa, mutta silti jossain vaiheessa löytäneet jotain vieläkin parempaa. Myös vertaistuki samassa tilanteessa olevilta on tervetullutta. Paskat fiilikset on korostuneet ehkä johonkin potenssiin sata nyt tämän koronahässäkän keskellä.
Kommentit (9)
Asutaan kaukana toisistamme, kummallakaan ei ole elämäntilanteen takia mahdollisuutta muuttaa. Mies on puolet vuodesta reissutöissä, on pieniä lapsia, pitkästä suhteesta erosta varmaan liian vähän aikaa ym.. Lyhyesti voisi sanoa, että ajoitus jutulle oli niin pahasti pielessä kun ikinä voi olla, ja tilanne alkoi olla henkisesti tosi rankka.
Tosin edelleenkin ollaan silloin tällöin yhteyksissä mikä varmasti hankaloittaa ylipääsemistä melkoisesti, ehkä jopa tekee siitä mahdotonta. Olen vaan jotenkin liian heikko laittamaan yhteydenpidolle lopullista stoppia koska tunteet on edelleen vahvat, vaikka siis pitäisi. Ehkä olen odottanut, että aika laimentaa tunteet.. Ei taida toimia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kyllä auttaa. Minulla meni kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Aika kyllä auttaa. Minulla meni kymmenen vuotta.
Auts.. Kieltämättä hieman pelottaa, että tulee käymään vastaavalla tavalla.
Yleensä olen vielä päässyt loppuneista jutuista aika hyvin yli ajattelemalla järkevästi, mutta nyt oltiin jotenkin ihan toisella levelillä.
Täällä sama homma. Oon yrittäny tapailla muitakin, mutta kaikki menee ihan pieleen, kun mun ajatukset ja tunteet on vielä niin kiinni hänessä. Enkä ees tiedä mikä meidän välille tuli... Liikaa pelkoja, epävarmuutta, elämäntilanne , etäisyys, väärinymmärryksiä, sitoutumiskammoo... Ei olla oltu kuukauteen mitenkään yhteydessä ja aatellu että aika helpottais. Paskat. Ikävä on, mutta en enää ota yhteyttä. Jotenkin vaan tiedän että hän vielä ottaa...
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama homma. Oon yrittäny tapailla muitakin, mutta kaikki menee ihan pieleen, kun mun ajatukset ja tunteet on vielä niin kiinni hänessä. Enkä ees tiedä mikä meidän välille tuli... Liikaa pelkoja, epävarmuutta, elämäntilanne , etäisyys, väärinymmärryksiä, sitoutumiskammoo... Ei olla oltu kuukauteen mitenkään yhteydessä ja aatellu että aika helpottais. Paskat. Ikävä on, mutta en enää ota yhteyttä. Jotenkin vaan tiedän että hän vielä ottaa...
Niin tuttu tunne<3 Fiilis on monesti paskempi ja ikävä entistä kovempi jos koittaa tavata jotain uutta tyyppiä jonka kanssa ei sitten olekaan mitään kipinää.
Oman ja ystävien kokemuksen perusteella miehet kyllä monesti ottavat yhteyttä pitkänkin ajan jälkeen, jos ovat viihtyneet jonkun seurassa. Tapauksesta riippuen mennyt kuukausia tai jopa vuosia. Joten toivoa ei kannata täysin menettää. Toki nyt pitäisi vaan siirtää keskittyminen ihan muualle, jatkaa elämää ja henkisesti asennoitua siihen että toisesta ei enää ikinä kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika tavallista että uusia tuttavuuksia vertaa eksään. Kun homma ei toimi, eksä nousee jalustalla korkeammalle. Harvoin nämä uudelleen lämmitetyt suhteet oikeasti toimivat. Sitten kun tapaat itsellesi "oikean", olet kiitollinen kun et ole enää eksän kanssa yhdessä.
Kannattaa miettiä onko kova tarve jostain syystä löytää parisuhde. Silloin tulee lähdettyä epätoivoisillekin treffeille ja pettymykset tuntuvat kovemmin.
No tuota parisuhteen "tarvetta" olen vähän miettinytkin..
Erosin melkein pari vuotta sitten 15 vuoden suhteesta (olin 15 kun aloimme seurustelemaan). Erosimme sovussa ja silloin ajattelin että uutta suhdetta en halua pitkään aikaan vaan nautin vapaudesta.
Pitkään suhteeseen kuitenkin varmaan tottui ja olenkin huomannut, että vaikka on paljon harrastuksia, aktiviteetteja, ystäviä ja ihana perhe, niin silti tunnen paikoin aika voimakasta kaipuuta parisuhteeseen. Tosin kriteerit kumppanille ovat sen verran kovat, että en näe sopivan löytymistä kovinkaan todennäköisenä. Ja kriteereillä viittaan, että huumorin, luonteiden ja kemioiden pitää kohdata.
Ainoa vaihtoehto lienee vaan ajan kuluessa paremmin totutella yksinoloon vaikka se pahalta välillä tuntuukin. En kuitenkaan missään tapauksessa haluaisi, että onneni olisi ns.riippuvainen kumppanin löytymisestä.
Nyt on ehkä liikaa aikaa pohtia näitä juttuja.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se vaan menee niin, että ensin päästään yli edellisestä ja sen jälkeen pystytään rakentamaan kestävä pitkäaikainen parisuhde. Jos yrittää kiirehtiä, eksä tulee kummittelemaan uuteen suhteeseen, eikä se ole reilua uudelle kumppanille.
Nyt sinulla on aika pitää hauskaa! Eli teet noita asioita joita teetkin. Deittailet kevytmielisesti. Kun tapaat uusia ihmisiä, tapaat heitä sillä ajatuksella, että opit tuntemaan uuden ihmisen. Et sillä ajatuksella, että tämä on nyt se minun unelmieni kumppani.
Ainoa kriteeri minkä oikeasti tarvitset, on se että kumppani kohtelee muita ihmisiä hyvin. Et tule koskaan löytämään ketään jos olet jo päässäsi päättänyt millaisen ihmisen tarvitset, etkä anna oikeille ihmisille tilaisuutta.
Siispä, tutustu toiseen ihmiseen. Sen jälkeen mieti, olisiko siitä mahdollisesti johonkin enempään. Ennen kuin hyppäät parisuhteeseen, sinun pitää luvata itsellesi, ettei eksä tule uuteen suhteeseen. Jos et pysty tätä lupaamaan, et voi alkaa suhteeseen.
Tsemppiä. Kyllä se oikea löytyy.
Miksi erositte?