Muita, joiden perheissä totaalisesti vaiettiin murrosiästä ja sen tuomista muutoksista?
Olen itse, kuitenkin jo hieman sellaista ikäluokkaa, että kuukautisista ja murrosiän muutoksista puhuttiin kouluissa. En sitten ajatellut että siitä ei voisi puhua äidille kotona, mutta kappas keppanaa. Kerroin äidille kuukautisteni alkaneen, ja sain osakseni aivan järkyttävän mulkaisun ja töksähtävän käskyn mennä HETI PESULLE. Koskaan ei tuon jälkeen voitu puhua menkoista. Rintaliivejä en koskaan saanut häneltä, enkä mitään ohjeita minkälaiset pitäisi ostaa. Osti muistaakseni kerran paketin jotain kolme kokoa liian pieniä Nalle Puh harjoitusrinuleita kun olin 16-vuotias(!!). Deodoranttiakin osti minulle vähin äänin ensimmäisen kerran kun olin kai kahdeksannella ja haisin tietämättäni kilometrin päähän.
Kommentit (13)
On tosi surullista, että lapsi jää yksin ihmettelemään asioita ja vanhempi sulkee silmänsä, koska niin on hänelle helpompaa.
Näin oli meilläkin. Ostin ekat rintsikat 14-vuotiaana kaverin äidin kanssa, kuukautisista selvisin sillä mitä koulussa opetettiin.
Ei niistä asioista puhuttu. Finneistä lähinnä huomauteltiin nolaavaan tyyliin ja syyllistettiin: ”miten sun naama on ton näköinen, mikset hoida sitä” eikä neuvottu miten sitä naamaa sitten piti hoitaa. Kuukautiset salasin pitkään, jäin asiasta kiinni kun oli yöllä vuotanut lakanoille verta ja äitini oli sitten asiasta vihainen. Kaikki naiseksi kasvamiseen liittyvät asiat olivat jotenkin vaiettuja, noloja ja hävettäviä meidän perheessä.
Joo, sama. Itse ostin viikkorahoista siteet ja rintaliivit. Kummitätini antoi sentään välillä liivisettejä lahjaksi, ehkä se huomasi ettei äitini kykene niitä hankkimaan.
Mulle ei puhuttu 80-luvun alussa. Menkoista tiesin kaverilta. Rintsikat ostin kaverin kanssa.
Ei puhuttu. Koulussa opin asioista.
Meillä käsiteltiin mitään aihepiiriin liittyvää ensimmäisen kerran, kun 18-vuotiaana toin poikaystävän näytille. Äiti tuli huoneeseeni hyvin vaivautuneena ja alkoi puhua kaarrellen ehkäisystä, lähti helpottuneena pois kun näytin pilleripakkausta.
Yritin puhua tyttäreni kanssa murrosiästä, ja se onnistuikin vielä ENNEN mukkuikää, mutta kun hänellä kk alkoivat, tai muuta muutosta, niin ei kertonut niistä minulle mitän vaan salaili. Jos vatsansa oli menkkakipeä niin kieltäytyi kertomasta että on menkat. Halusi särkylääkettä mahakipuun, ja minä sanoin että mahakipua voi pahentaa burana jos se kipeys on oksennustautia tai vatsahaavaa etc. Kun kysyin oliko menkkakipua, että minulla on siihen hyvää täsmälääkettä, niin ei ollut, eikä huolinut mitään lääkettä etten arvaisi että hänellä on menkat. Oman äitini kanssa ei voinut puhua mitään koska olin saastainen tytär kun tulin murrosikään. Halusin tehdä eri tavalla oman tyttäreni kanssa, mutta tytär oli niin sulkeutunut ettei siitä mitään tullut. Nämä monet ihmetykseni asiat tajusin vasta vuosia myöhemmin.
Tuli vaan mieleen tämä, että miten jännästi voikaan mennä. Itsge olisin tarvinut ja halunnut äidin tukea ja apua ja omaa kokemusta, mutten saanut sitä, ja kun olisin sitä itse halunnut omalleni antaa, se ei ollutkaan toivottavaa-
Aiheeseen liittyvät "keskustelut" olivat todella lyhyitä ja kiusallisia. Äiti osti minulle alussa siteitä, ja ne toimitettiin minulle todella vaivihkaa ja häpeillen. Äitini on syntynyt 50-luvun alussa, ja mitä olen kuullut hänen lapsuudestaan, en ihmettele hänen käytöstään. Onneksi meidän kommunikaatiomme on nyt 20 vuotta myöhemmin paljon avoimempaa.
Joo ei puhuttu mistään. Oli ihan ok välit kun olin lapsi, mutta tuntui kuin olisin muuttunut likaiseksi kun aloin kasvaa nuoreksi naiseksi. Kerran raivosi kun oli lakanassani ollut joku tahra, senkin sanoi vain kaarrellen, mutta oli niin vihainen etten menkoista todellakaan ikinä hänelle puhunut. Asuttiin maalla eikä lähelläkään ollut mitään vaatekauppoja. Onnistuin joskus salaa ostamaan rintsikat jollain kaupunkireissulla. Pesin ne vain suihkussa ja laitoin omaan huoneeseen piiloon kuivumaan. Ahdistavaa muistella... en saanut mitään tukea, enemmänkin inhoa ja hylkäämistä.
Täällä. Lisähuomautuksena vielä, että vanhemmat olivat lääkäreitä. Olisi luullut, että olisi saanut jonkinlaista opetusta, mutta ei. itseni opetin, kun onneksi kotona oli heidän vanhoja kurssikirjojaan yms.
Koulusta olin sattumalta pois juuri silloin kun oli ihmisen lisääntymiseen liittyvät aiheet biologiassa.
Äitini on v.-41 syntynyt ja yhdessä käytiin ostamassa ensimmäiset rintsikat. Kuukautiskipuihin hän jostain syystä suhtautui tyyliin psykosomaattisia kipuja, ei niihin särkylääkkeitä tarvita. Isäni särkylääkepaketti pelasti minut useamman kerran.
Oman lapsen kanssa on sitten käyty läpi kuukautiset ja ehkäisyasiat, siteitä ostin muutamaa eri tyyppiä valmiiksi kaappiin sitä hetkeä varten, kun kuukautiset alkavat.
Jep.