Millä mielellä huomenna töihin? Pelottaako tai ahdistaako muita?

No ihan tavallisella mielellä. Toisinaan vituttaa ja toisinaan ei. Onneksi on sentään iltavuoro.

Ei

Enemmän ahdistaa, jos työkeikkoja alkaa enemmän peruuntua. Tulee kiire syksyllä, jos pitää tehdä kaikki siirretytykin.

Päivä kerrallaan, en tiedä minne joudun, olenko päiväkodissa vai tuleeko siirto ja jos niin minne ja milloin.

Ei tavallista enempää, tulisipa edes korona niin pääsisi lomalle.

Ahdistaa mennä. Pelottaa tartunta isolla työpaikalla.

Ke vasta duuniin.

Hyvillä mielin.

Lastenkodin lapset tarttee nyt mua ja muita aikuisia enemmän ku toviin aikaisemmin.

Lähinnä ahdistaa se, miten tylsää tulee olemaan taas yksin vuorossa, kun asiakkaita ei ole.

Eilen tein täyden 8 h vuoron ja tuona aikana kävi oliko kolme asiakasta, kyllä siinä sai ristikkoja täytellä.

Määrätty etätöihin kuukaudeksi, joten fyysisesti ei tarvitse olla työpaikalla. Tykkään tehdä etätöitä, joten sen lisääntyminen on ainoa positiivinen asia tässä kriisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tavallista enempää, tulisipa edes korona niin pääsisi lomalle.

Suotta alapeukutatte, en kuulu riskiryhmään ja viihdyn vallan mainiosti kotona.

Etätyöt tahtovat pidemmän päälle puuduttaa henkisesti.

Etötyö, kuten aina ennenkin. Ihan normaali sunnuntai-iltafiilis eli ois voinut viikonloppu olla vähän pidempikin, mutta pidän työstäni, joten maanantaikaan ei haittaa.

Ei pelota, mutta mietityttää. Oma monta päivää jatkunut lievä keuhko-oire, poistuisi kokonaan niin tietäisi, milloin uskaltaa taas mennä kauppaan. Etätöiden organisointi, ei vielä ihan skulaa. Eniten pohdituttaa, onko esimies yhä sitä mieltä että puolet viikosta olisi hyvä saapua työpaikalle ja miten siihen sitten itse suhtautuisi.

Vierailija kirjoitti:

Etätyöt tahtovat pidemmän päälle puuduttaa henkisesti.

Riippuu varmaan työstä ja ihmisestä. Olen tehnyt etätöitä jo 7 vuotta eikä vieläkään puuduta. 

Ei ahdista.

Oikein hyvillä mielin menen. Olen labrassa osastonsihteerinä. Kiva nähdä työkavereita ja asiakkaita.

Ahdistaa,

hoitokodissa siivoojana.

Ihan hyvällä mielellä. Viikonloppuna sai levättyä, ladattua akkuja ja nukuin paremmin kuin moneen yöhön, jotka tän kaiken keskellä stressatessa jätti unet vajaiksi.

Työssäni olen tekemisissä vana työkavereiden kanssa (koska ne jotka voi on etänä, on meitä paikalla enintää joku 15), ja kuljen omalla autolla, joten ei mitenkään ahdista. Olen perusterve joten en henkeni puolesta pelkää, mutta tokikaan en mielelläni sairastuisikaan. Ei tässä kuitenkaan hätää ole, keskityn tähän hetkeen kun voin hyvin ja olen terve. Jos sairastun niin sitten sairastun, jätän sen huolen nyt tuonnemmaksi. On kiva että vielä on töitä!

Huomisesta alkaen kotona etätyössä. Meitä olisi työpaikalla ollut väkeä muutenkin tosi väljästi joten se ja sama jos sinne olisi pitänyt mennä.

Ahdistaa jonkun verran. Olen ollut pois tällä viikolla, eikä ole aavistustakaan, mitä siellä on vastassa. Miten poikkeustila on vaikuttanut ja mitä tulee tulevaisuudessa. Tartunnat ja oma terveys huolestuttaa. Mutta mennään päivä kerrallaan.