Rehellisesti: kadutko pettämistä ihan aidosti vai oliko se jotain aivan ihanaa josta et olisi halunnut jäädä paitsi?
Kommentit (23)
En kadu. Nuori olin ja ihanat muistot jäi.
Ei se ikinä mitään ihanaa ole ollut. En kadu, en ole ikinä katunut enkä anteeksi pyytänyt. Se on tietoinen toista ihmistä mitätöivä ja halventava teko, ei mikään vahinko.
Kadun vain sitä että olen pakotettu pettämään. Kun toista ei kiinnosta, ei halua, ei koe tarpeelliseksi, on yksipuolisesti päättänyt näin ja minä tarvitsen ja haluan. Kuitenkin tämän ihmisen kanssa haluan olla ja vanheta.
En ole nykyistäni pettänyt. Parikymmentä vuotta yhdessä. Edellistä menin pettämään eikä se hyvää muistoa jättänyt eikä ollut sen väärti. Ei siinä mitkään taivaanpasuunat autuudesta soineet. Taisinpa vaan olla liian huppelissa.
En kadu.
Se mitä saan on se, minkä voimalla jaksan elää.
Suhde ei ole pelkkää seksiä vaan niin paljon muuta.
Toisessa elmässä me olisimme pari, tässä elämässä se ei vain onnistu.
Todennäköisimmin varmaan katuisin, ellei sitten pääsis ........ jotain Marilyn Monroeta tai sitä vastaavaa.
Hyi että mitä ihmisiä maa päällään Kantaa, toivotaan että korona löytää jokaisen pettäjän.
En kadu. Se oli minulle silloin tarpeellista ja antoi paljon henkisesti. Siitä on jo monia vuosia enkä ole sen jälkeen pettänyt. Enkä tee sitä koskaan enää.
En kadu. Opin siitä paljon ja ymmärsin että en voi elää silloisen puolison kanssa, vaan tarvitsen rakkautta.
Joitain kertoja olen katunut ja toisia en. Yksi pitkäaikaisempi sivusuhteeni oli tosi ihana ja olin häneen aivan lääpälläni. Nykyisen mieheni kanssa ollut uskollisesti 15v.
Kadun, olin tyhmä ja nuori, lisäksi idiootti.
Pääosin en kadu. Mutta olisi saanut jäädä tapahtumatta.
Vierailija kirjoitti:
Kadun vain sitä että olen pakotettu pettämään. Kun toista ei kiinnosta, ei halua, ei koe tarpeelliseksi, on yksipuolisesti päättänyt näin ja minä tarvitsen ja haluan. Kuitenkin tämän ihmisen kanssa haluan olla ja vanheta.
Ehkäpä tämä ihminen pettää sinua toisen kanssa ja siksi et kiinnosta. Haluat silti vanheta tämän ihmisen kanssa? Ei helv, mitä luusereita maa päällään kantaa.
En kadu, koska siitä lähti aukeamaan oman suhteen monet solmut. Tuli ilmi kaikenlaista puolin ja toisin. Siitä alettiin rakentaa yhdessä uutta, ja yhdessä ollaan vieläkin, onnellisempina kuin ennen pettämistä.
Suurta osaa en kadu, mutta jotkut kyllä sellaisia panoja, että olisi voinut jäädä tekemättäkin. Nykyään pyrin vähän edes pitämään tasoa, kenen kanssa tulee touhuiltua.
Olen pettänyt tasan kerran joskus nuorena. Se oli vain keino päästäkseni pois suhteesta. Siitä silloinen poikaystäväni sai marttyyrinsädekehän päänsä päälle ja sai kaiken sälytettyä minun syykseni, eikä tarvinnut analysoida asiaa eikä miettiä miksi halusin pois, saipa vielä haukkua minua ympäriinsä sukulaisilleen. Jännää että vaikka tämä pettämiseni oli hänelle niin hirvittävä järkytys, niin uusi hoito oli kierroksessa jo melkein heti, koska hän ei pystynyt olemaan hetkeäkään yksin.
Ei mikään paras keino, mutta se oli pakko tehdä, kokemattomana en tiennyt että minulla olisi ollut oikeus sanoa että en halua tätä enää ja vain lähteä. Nykyään tiedän paremmin enkä ole koskaan sen jälkeen enää pettänyt. Aikuinen vastaa valinnoistaan.
Vierailija kirjoitti:
En kadu, koska siitä lähti aukeamaan oman suhteen monet solmut. Tuli ilmi kaikenlaista puolin ja toisin. Siitä alettiin rakentaa yhdessä uutta, ja yhdessä ollaan vieläkin, onnellisempina kuin ennen pettämistä.
Sama minulla tai oikeastaan meillä. Petettiin molemmin puolin, koska muutaman vuoden vanhaan parisuhteeseen oli hiipinyt tylsä arki. Juteltiin asiat halki puolen vuoden aikana ja todettiin, ettei kumpikaan halua luopua tästä suhteesta. Nyt on helpompaa olla, kun kumpikin panostaa juuri Tähän suhteeseen. Ei pettäminen kaatanut maailmaa eikä tätä suhdetta, vaan muutti sen lopulta paremmaksi.
Kadun ja en