Kuka teistä lehmistä myöntää reilusti olevansa kateellinen ja/tai katkera?

paitsi lehmä en oo, ennen kuin viikon tai parin päästä kunhan vauvan saan synnytettyä. Sit sitä oon varmasti sen 2-3 vuotta taas ' lehmä' myös. Parilla aiemmalla lapsella tuli oltua lehmänä, joten eiköhän tälle kolmannellekin taas. Se on mukavaa kyllä! Jes!



Kateellinen huomaan olevani monestakin asiasta. En niinkään taloudellisista seikoista ja mammonasta. Kotiäitinä olen kateellinen vapaa-ajasta ja älyn käytöstä työelämässä tai opiskelumaailmassa, sellaisille, joilla niitä on elämässään. Oma elämä on kieltämättä tylsää tällä hetkellä, ' entisessä elämässä' olen nauttinut juuri tuosta älyllisyydestä valtavasti. (ja hei en oo tavis av:läinen vaan odotuspalstalainen joka eksyi tänne kun suppareita tulee yöllä). Kateellinen olen myös niille, jotka osaavat paremmin tämän kasvatusurakan, siis pitkäpinnaisille olen kateellinen.



Katkeruutta... no, on varmaan sitäkin ainakin tällä hetkellä loppuraskauden vaivoissa, joita on roppakaupalla. Kun suvun piirissä, eikä tuttavien piirissä muut vauvaa odota ja heidän kuten monen muun mielestä tää on niin auvoista odotusaikaa... Juu voiskin vaihtaa vaivat ihastelijoille.... damn! Mun ja miehen sisarukset eivät ees kukaan muu tule tekemään lapsia ja täs tullaan olemaan me sit SE lapsiperhe koko suvulle.... ja auts kun menkkajomotusta ja vihlomista on siellä sun täällä. Mun kivuilla tehään esim. mun siskolle vaparit lapsen teosta, tai niin uumoilen, asiastahan ei oo keskusteltu, eikä tulla keskustelemaan. Juu oon lapsirakas ja niin on miehenikin ja lapsia halutaan vapaaehtoisesti. Mut katkera oon, et ei ees oma sisko tai veli halua sit lapsia, never!



Ennakkoluuloinen, juu ja jep, sitä myös varmaan. Mut ei toi mun pahin synti oo. Eniten oon ennakkoluuloinen ruoka-asioista ja joistain tuommoisista, silleen oon aika nirso. Muuten oon enempi kulttuuri/asiapuolella vaan utelias. Oon asunut ulkomaillakin välillä ja en usko, et ihan jämähtänyt oon asenteiltani kuitenkaan. Tätä on tosi vaikea itse arvioida tosin. Toisaalta yks puoli ennakkoluuloista on hyvinkin vahvana, ei mulle oo helppo kaupata mitään, en ole sinisilmäinen. Inhoon uskontotyylistä tuputusta, esim. verkostomarkkinointi tyyliin tai vaikka näitä elämäntapa/terveysintoilijoita... silleen oon kyllä kans TOSI ennakkoluuloinen. Naistenlehdet on täynnä just sitä täydellisyys tuputusta, joka saa mut näppylöille. Kait sekin on ennakkoluuloisuutta jossain määrin.



Mikäs vielä, lahna... en tiiä mitä se tarkoittaa paitsi seksuaalista kylmyyttä? Tosin nyt tuntuu, et seksuaalisuus on aika kaukana elämästäni. Et silleen ehkä oon lahna. Jos miehelle joskus orkun hoitaa, niin that' s it ei muuta. Ei täs tankki täynnä tilanteessa mulla oikein oo himoja yhtään. Tämä kolmas raskaus on ollut koko ajan aika blankkoa aikaa. Aiemmissa oli ees jossain vaiheessa kiimassa, nyt ei hetkeäkään oo ollut oikein mitään. Mut tuntuu, et miten sille itse mitään voi. Kait tää on hormonaalista, ei valinnaista raskausaikana.



Tyhmyyttä kysyttiin. Toisissa asioissa varmaan, toisissa en suostu semmoseen leimaan. Oon hemmetin analyyttinen ja viksu tämmöisissä fakta-asioissa. Vaikken kaikkea tiedä, yritän parhaani. Ei kaikkea tartte tietääkään. Fiksuuteen kuuluu halu tietää ja parhaansa yrittävä pyrkimys korjata tietojaan, testata niitä mahdollisuuksien mukaan. Sosiaalisissa asioissa voin olla vähän yksinkertainen tai tyhmä jopa. En oo mikään pakkelinaama, varmaan kohtuu ruma. Lihava oon nyt kun odotan vauvaa, mut viime kesänä olin normaalipainoinen vielä. Eli en silleen ruma ole ollut, mut pallinaama. Näytän varmaan tosi tyhmältä ja tyhmiä varmaan valuu suustakin tuon tuosta. Lapsellisia juttuja, huumorini on välillä aika alkeellista. Semmonen puoli voi olla tyhmää tai tyhmähköä.



Mitäs kysyit... mulla aikaa on ja vidudusta.

Katkeruuden on aiheuttanut miehen pettäminen. Turhan kauan sitä teki ja jos olisin sen heti tajunnut olisi mies lentänyt pihalle. Ei olisi tarvinut miettiä miksi saa turhia raivokohtauksia vaikka mitä yritin. Aiheutti masennuksen minulle jo ennen pettämisen selviämistä epäoikeudenmukaisella arvostelulla ja ilkeilyllä. Olen katkera sille toiselle naiselle joka kävi minua irvailemassa kun en tiennyt asioista mitään, mutta sitten kun asia selvisi ei kehdannut minua kohdata.



Katkeruus on oikeastaan jo hiipumassa. Varsinkin tännään on taas hyvä päivä kun huomaan että " karman laki toimii" .



Lehmä en ole, en tyhmä, joskus ennakkoluuloinen mutta kateellinen en ole.

Toi kakkosen nikki... :-D)))))

Ja katkera siitä, että meillä vauvat on olleet superhuonoja nukkujia.

Myönnän olevani toisinaan kateellinen. Huomaan, kun se yrittää nostaa päätään ja teen kaikkeni höpistäkseni sen pois itsestäni. Joskus onnistun, joskus en.



Katkera en ole. Katkeruus on patoutunutta vihaa. Enkä minä ole vihainen.



Ennakkoluuloinen taidan olla, koska minussa on rasistin vikaa.



Enkä ole tyhmä. Olen erittäin älykäs.

Eikä kuumetta. Mä antasin kaiken maallisen omaisuuteni, jos joku ottas tän yskän multa pois.

olen välillä kateellinen, yleensä en mutta joskus siihen sorrun kun itsellä ei mene niin hyvin ja toisilla liiankin hyvin. Tänäänkin olin kade sille joka hehkutti kesätyöpaikkaansa, josta saa melkein parin tonnin palkankin. Onnea hänelle, mutta mulla ei ole kesätöitä, tai jos on saan luultavasti hädin tuskin vuokran verran palkkaa eli 500 euroa kuussa :(

Siinä on jo paljon negatiivisempi tunne mukana. Enkä mä miellä itseäni sen enempää lehmäksi, kuin tyhmäksikään. Juu ja erittäin suvaitsevainenkin satun olemaan.

XD



Minä en ensinnäkään ole lehmä.

Toiseksi, en ole itse asiassa koskaan kenellekään mistään kateellinen (omistan siinä suhteessa harvinaisen taidon; olen aidosti onnellinen toisten puolesta).

Kolmanneksi en ole lainkaan tyhmä, päin vastoin.

Ja neljänneksi, minun ei tarvitse hävetä mitään.



Myönnän olevani joissakin asioissa terveellä tavalla ennakkoluuloinen, ja olen varmasti ikuisesti jollakin tasolla katkera eräälle ihmiselle, joka teki minulle kerran jotakin pahaa, ja josta jäi ikuiset jäljet. Mutta en uskokaan, että kukaan voisi koskaan antaa täysin pyytettömästi sellaista asiaa anteeksi, vaan luonnollisesti tuntee, kuten jo aikaisemmin mainitsin, jonkin asteista katkeruutta. Mutta tärkeintä on, että olen oppinut hyväksymään asian ja menneisyyteni siltä osin, eikä se pilaa millään tavoin nykyistä onneani ja elämääni. :)



Mutta ap, mikä ihme se sinua noin ahdistaa? (Liittyen aloitukseesi. Tuskin kukaan onnellinen ja tasapainoinen ihminen tuollaista aloitusta laittaisi...?)





Kuka teistä lehmistä myöntää reilusti olevansa kateellinen ja/tai katkera?

Entä kuinka moni kehtaa myöntää olevansa pikkusen tyhmä ja ennakkoluuloinen lahna? Ei yksikään veikkaan, mutta se ei meinaa sitä ettettekö olisi juuri sitä... HÄVETKÄÄ!

En osaa nimeta mista katkeruuteni johtuu, mutta on todella inhottava olla kun katkeruus nostaa paataan. Oliskos vinkkeja miten siita paasisi eron? Vai tarvisisko ihan psykologin pakeille menna?



Tyhmaksi tai lehmaksi en kylla itseani tunne.