Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka kauan esikoinen kiukuttelee vauvan synnyttyä?

Vierailija
04.03.2008 |

Esikko suhtautui aluksi vauvaan tosi hyvin. Nyt hän on alkanut kiukutella, nimenomaan minulle. Vauvalle ei ole vihainen. Kauanko tämä vaihe kestää? Rasittavaa!

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alussa melkein kaikilla lapsilla on kuherruskuukausi ja kaikki menee hienosti. Kiukuttelut ja muut alkavat usein n. 1 kk jälkeen ja se kestää tilanteesta ja lapsesta riippuen yleensä käsittääkseni noin kuukaudet, pari.



Se, miten voit lyhentää tuota aikaa, on antaa esikoiselle paljon POSITIIVISTA huomiota, kahden keskistä aikaakin. Kehu, palkitse, aina kun on " jutussa mukana" , tai kiltti sisarukselleen tai esim. auttaa sinua vaipanvaihdossa tai muuta.



Ja muista että sisarkateus on verrattavissa siihen että miehesti toisi uuden vaimon kotiin. Ymmärrä siis esikoistasi, hän elää nyt elämänsä ekaa kriisiä.



Joo, ja tiedän, että hermostuttaa, niin teki minuakin!!!

Vierailija
2/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

siskoni 52. Kiukuttelee edelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikäeroa oli 4v

Vierailija
4/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu esikon iästä kauanko hänen kiukuttelunsa vielä kuuluu sinulle. Tarkan ajan saat yksinkertaisella laskutoimituksella. 18-esikon ikä=aika jonka sinä otat kiukuttelut vastaan, vähintään, loppu riippuu sinusta. Kiukuttelun määrää et halua kuulla. ;-)

Vierailija
5/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Vierailija
6/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

isomman mukaan vauvanhoitoon, niin isompi saa tuntea itsensä tärkeäksi jolloin kateutta ei niin synny ja kiukuttelu vähenee. Meillä ainakin toimi.

Vierailija
8/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös 4-vuotias, joka ei ole ollut turhan ihastunut pikkuveikkoihin. Ensin oli kuherruskuukausi, sitten vauvat taisivat olla vähän alle 2 kk vanhoja, kun repesi, aivan kauheaa oli pari kuukautta ja sitten vähän rauhoittui. Nyt on taas ollut vähän vaikeampaa, kun vauvat jo hiukan ryömivät ja tarttuvat tavaroihin. Ensimmäinen " se koski minun leluun" -pulttikohtaus on jo nähty ja varmasti lisää on tulossa. Olemme päätyneet siihen, että pojalle on selitetty, että hänen ei tarvitse pitää pikkuveljistä, mutta samassa talossa on asuttava ja noudatettava talon sääntöjä.



Meillä on myös 13-vuotias ja häneltä 4-vuotias on oppinut senkin, että pienistä voi olla vaivaakin, joten meillä tuo hoitoon mukaan ottaminen ei oikein toimi, vaan 4-vuotias kopioi isomman asenteen, että minunhan ei noita tarvitse hoitaa. Meillä vanhimmalla pahin mustasukkaisuusvaihe oli jo raskausaikana, nyt on tosiaan enemmän epäilyksiä siitä, että joutuu tekemään ylimääräisiä kotitöitä vauvojen takia. Toisaalta hän sitten kyllä välillä tarjoutuu vapaaehtoisesti katsomaan hetken vauvojen perään, mutta ilman hyvää palkkiota emme sitä häneltä pyydä.

Vierailija
10/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattele itse uupumisen hetkellä, että on paljon terveempää että hän osoittaa kiukkunsa, ja kohdistaa sen sinuun. Olisi huolestuttavaa jos toinen lapsi ei millään tavalla protestoisi vauvan tuloa vastaan, koska kyse on suoraan hänen kilpailijastaan. Tilanne on verrattavissa siihen, että miehesi ottaisi rinnallesi toisen naisen. Tiedän että tuollainen ajattelu on vaikeaa, mutta ei siinä muukaan auta. Uskaltaapahan näyttää tunteensa sinulle, joten olet hänelle turvallinen ja vakaa ihminen. Ole ylpeä siitä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

" Etsit vain siitä hirveästä riiviöstä niitä silmänräpyksiä, jolloin vasta harkitsee pahantekoa, ei ole vielä ehtinyt aloittaa."

Vierailija
12/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monen tuttavan kanssa tätä on mietitty. Kun vauva syntyy, sitä pelkää tuota mustasukkaisuutta ja ottaa esikoisen tosi hyvin huomioon ja mukaan kaikkiin juttuihin. Muutamia kuukausia kuluu, ja sitä luulee että kaikki menee hienosti ja sitten ote vähän herpaantuu. Sitten yhtäkkiä huomaakin että esikoinen on tosi mustis ja kaikki on vaikeaa... Johtuu varmaan osaltaan myös tuosta " kuherruskuukauden" päättymisestä, mutta enemmän uskon että on seurausta oman käytöksen muuttumisesta. Täytyisi muistaa tsempata ainakin vuosi, sitten esikoinen ei yleensä enää edes muista vauvaa edeltävää aikaa. Näin ainakin, jos esikoinen on 3 tai alle vauvan syntyessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
04.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin pikkusisko/veli ei enää vain nuku, syö ja kaki vaan vaatii osansa myös lepertelystä ihan eri sfäärissä yleensä. Etenkin se vie äidiltä paljon huomiota, kun vauva " herää" eikä silti pääse vielä itse tutustumaan maailmaan ympärillään. Meillä ainakin mustasukkaisuus väheni, kun pikkusisko oppi liikkumaan. Pahin vaihe kesti muistaakseni jostain pikkusiskon 4kk iästä muutaman kuukauden.



Mustasukkaisuutta voi helpottaa vain RAKASTAMALLA sitä isompaa ehdoitta ja osoittamalla sen päivittäin, kiukkupussillekin. Huumori laukaisee yleensä pahimmat kiukkukohtaukset, samoin hellyys ja positiivinen huomio. Milloin viimeksi olet ollut esikoisen kanssa esim. tunnin ihan kahdestaan? Suosittelen!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä seitsemän