Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja henkinen väkivalta, auttakaa minua!
11.03.2020 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo lukiosta saakka ja nyt lähentelemme kolmeakymmentä. Ongelmana on ollut aina henkinen väkivalta - miehen puolelta. Ei vaan ole turvallinen olo tässä parisuhteessa.
Kaikki alkoi jo suhteen alussa - kaikki tehtiin yhdessä. Mies hoki silloin, että haluaa olla mun kanssa. Muistan, että silloin jo ahdisti, mutta nuorena ja rakastuneena sitä ei osaa ajatella järkevästi.
En edes muista mitä kaikkea on käynyt, no tässä muutama esimerkki: on ilmestynyt työpaikalleni ilmoittamatta, on tullut hakemaan töistä vaikka olen ilmoittanut ettei tarvitse. Tänään kävi niin, että sanoin tulevani julkisilla ja kas, mies pyöri jo kaupassa ostoksilla. Tuli siis kuitenkin autolla hakemaan.
Kerran törmäsin vanhaan kaveriin bussissa, rupateltiin. Puhelin täynnä viestejä "mis vitussa olet", "voitko vastata", "haloo", "oon huolissani", "ahdistaa".
Yksi päivä jäin tunniksi ylitöihin, mitä mies tekee. Soittaa vaihteeseemme, kysyy olenko töissä. Esimerkiksi tänään menin illalla salille, kokoajan kyselee "millon oot valmis", "millom oot kotona", "kauan vielä kestää". Puheluita puhelun perään.
Olo on kuin nurkkaan ajetulla. Oon masentunut, mä en enää jaksa tätä. Äitini mielestä mieheni on hyvä, mutta ei hän tiedä. Ei hän ole elänyt mieheni kanssa arkea. Joskus avauduin äidilleni puhelimessa miehestä kun kävin pyykkituvassa, asia jöi kesken kun hän tuli "auttamaan" minua pyykeissä. Hän ei ikinä aiemmin ole auttanut minua niiden kanssa.
Olen sanonut miehelleni hänen käytöksensä olevan sairasta. Hän tarvitsisi apua, muttei ole valmis sitä hakemaan. Mulle on muutama ystävä sanonut, ettei tilanne parane ja kannattaisi erota. Mitä ihmettä mä teen, oon ihan rikki tästä kaikesta? Haluaisin olla onnellinen, selviänkö mä tästä.
Kommentit (8)
Tuo ei tuosta muutu vaan tod näk pahenee. Ehkä sun pitää alkaa miettiä eroa. Usein miehille nainen on se ainoa resurssi jota sitten kontrolloidaan koska pelätään että menetetään se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä tuollanen vauva, aattele tulevia vuosia hänen kanssa. Houkuttaako?
Et sä oikeasti mitään apua halua. Tiedät kyllä ilman neuvojakin, mitä pitäisi tehdä, mutta et halua tai viitsi. Etsit tuosta asian jatkuvasta miettimisestä tekosyytä jäädä ja yrittää vielä. Se mietiminen on jatkunut jo vuosia. Ja tulee jatkumaankin.
Näitä samanlaisia tarinoita on tullu tänään vähän liikaa.
3/5
Jos kerta puhe ei auta ja apua ei suostu hakemaan ulkopuolelta, niin ei sinulla ole vaihtoehtoja kuin erota tai jäädä suhteeseen.
Sinun tilanteessasi sanoisin suoraan että minua ahdistaa ja ja häiritsee hänen jatkuva kontrollointi, kuulustelu ja se ettei hän kuuntele minua ollenkaan. Jos ei tilanne ala muuttua niin lähden suhteesta kävelemään koska en enää tällaista jaksa eikä tämä ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että miehellä on paha läheisriippuvuus ja jonkinlaista mustasukkaisuutta / omistushalua.
Onko sinusta mahdoton ajatus erota?
Jos ei, puhu asiasta ystäville ja sukulaisille, pyydä heitä auttamaan ja tukemaan erossa. Pyydä henkistä tukea siihen että etsit itselle uuden asunnon. Ystäväsi voivat tulla mukaan asuntoesittelyihin.
Kunhan saat tehtyä aloitteen eroon, se on jo iso päätös. Uskon että sinun on helpompi hengittää itsekseen kuin jatkaa tuossa suhteessa.
Tiedän paljon tuollaisia miehiä ja heillä puolison kontrollointi jatkuu koko suhteen ajan. Se on tosi raskasta.
Tsemppiä sinulle ap, toivottavasti kykenet tekemään päätöksen josta tulee sinulle hyvä olo.
Ero tuntuu aina hankalalta jos on tunteita toista kohtaan. Mutta muista että jos toinen ei näe käytöksessään ongelmaa, käytös vaan jatkuu ja teidän suhteessa ahdistavat asiat jatkuvat.
Nyt sinulla on vielä mahdollisuus löytää uusi suhde sellaisen ihmisen kanssa, joka luottaa sinuun, ja kunnioittaa rajojasi.
Vierailija kirjoitti:
Et sä oikeasti mitään apua halua. Tiedät kyllä ilman neuvojakin, mitä pitäisi tehdä, mutta et halua tai viitsi. Etsit tuosta asian jatkuvasta miettimisestä tekosyytä jäädä ja yrittää vielä. Se mietiminen on jatkunut jo vuosia. Ja tulee jatkumaankin.
Ei häpäiseminen ja tylyttäminen auta mitään, se aiheuttaa vaan entistä tiukempaa ripustautumista. Taustalla on tunteet ja ennen kaikkea pelot, jotka pitää käydä läpi.
Ap, mitä sinä ihan oikeasti tarvitset suhteelta? Mitkä ovat sinun tarpeesi ja tunteesi? Sinun rajasi? Miksi sinun on vaikea pitää omia rajojasi? Mikä tunne siellä on taustalla? Ja mistä se tunne tulee? Onko se tuttu tunne, oletko kokenut sen ennenkin? Missä ja miksi? Milloin?
Mitä sinä saat ja mitä sinä haluat parisuhteelta? Riittääkö se? Miksi olet kumppanisi kanssa suhteessa? Kun käyt näitä läpi, ole myötätuntoinen. Toimimme usein tiedostamatta, opittujen käyttäytymismallien kautta, jotka aktivoituvat automaattisesti ellemme pysähdy tarkastelemaan tätä prosessia. Et ole tyhmä, et huono etkä mitään, vaikka oletkin omalta osaltasi mahdollistanut miehesi käytöksen. Voit silti muuttaa elämääsi, voit muuttaa itseäsi ja reaktioitasi. Tutustumalla itseesi ja tunteisiisi, mistä ne kumpuaa ja mitä ne sinulle kertovat? Ota aikaa, opettele rakastamaan itseäsi ja arvostamaan itseäsi. Ole itsellesi armollinen ja opettele asettamaan rajat. Mieti haluatko ihan oikeasti olla suhteessa.
Sinun pitää auttaa itse itseäsi, pakkaa tavarasi ja lähde.