Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö sen ahdistavan tunteen kun tiedät että kohta joudut pitämään puheen joka särkee toisen sydämen?
11.03.2020 |
Mä olen siirtänyt tätä hetkeä jo 2 vuotta, mut nyt ahdistus alkaa käymään jo liian voimakkaaksi. Jos en kohta kerro tunteistani, niin sekoan. Puolisoni rakastaa minua koko sydämestään, on hyvä, lojaali, rehellinen ja uskollinen. Mun rakkaus häntä kohtaan on vaan muuttanut muotoaan romanttisesta ystävyydeksi enkä tunne enää mitään kiintymystä.
Nyt oon kerännyt tarpeeksi rohkeutta että uskallan kertoa hänelle tunteistani. Voi luoja sitä kyynelten määrää ja monet katumuksen tunteet. Itkettää jo valmiiksi. Anteeksi rakas...
Kommentit (20)
Älä pidä mitään puheita, vaan toimi niin kuin monet muutkin naiset toimii.
Lappu tai tekstiviesti, jossa ilmoitat tunteiden kuolleen ja sitten vaan katoat.
Luultavasti saat miehen raivostumaan ja siinä mitä parhain syy onkin erota raivohullusta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä pidä mitään puheita, vaan toimi niin kuin monet muutkin naiset toimii.
Lappu tai tekstiviesti, jossa ilmoitat tunteiden kuolleen ja sitten vaan katoat.
Luultavasti saat miehen raivostumaan ja siinä mitä parhain syy onkin erota raivohullusta miehestä.
Miehethän ne on niitä jotka useimmiten katoaa tai jättää tekstarilla.
Huh, tuli myötäkiusallinen olo vuoksesi. Tsemppiä!
En tunne tuollaista oloa. Olen aikuinen, osaan puhua itselleni tärkeille ihmisille.
Sinusta ei koskaan tule onnellista, joten eroa ihmeessä, niin sinulla on sitten muisteltavaa, kun kaikki oli vielä hyvin. Vain sinä olit tyhmä ja tyytymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa paha mieli puolisosi puolesta. :(
Miksi kutsut häntä rakkaaksi, jos et ole edes kiintynyt häneen...?
Tsemppiä ja rohkeutta! Se on pakko tehdä, jotta pääsette eteenpäin. Aina se on surullista, kaikki päätökset elämässä ei ole helppoja. Suoraan puhuminen on reiluinta toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletkohan sä itsestäs vähän liikoja? Miehes on luultavasti parhaillaan nussimassa toista naista.
Ystävyys on rakkauden peruskivi. Yksin eros eli halu ei ole mitään liimaa ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta parisuhde on ennen kaikkea ystävyyttä. Se on syvempää ja pysyvämpää kuin romanttiset tunteet. Mutta jokaisella on oikeus prioriteetteihinsa.
Mikä ihmisiä vaivaa kun ei osata enää nähdä vaivaa parisuhteiden eteen? Kyselen tätä oikeasti, sillä olen huolissani nykyisestä trendistä, jossa varsinkin naiset kokevat "tunteiden laimenneen", ja siksi karkaavat pois toisen miehen syliin. Sellaisella toiminnalla ei kansakuntaa pelasteta, enkä ole varma pääseekö edes taivaaseen.
Koittakaa ihmiset kehittää luontoanne älkääkä aina antako periksi heti kun hormonit hieman heittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, toivottavasti et ikinä hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uteliaisuudesta; miten pitkä suhde takana, onko lapsia?
Tavallaan sama tilanne, pitkään olen jahkaillut mutta tänään sanoin miehelle että täytyy puhua illalla = ero. Sillä erolla että mieheni on ollut kontroloiva, pahoinpidellyt henkisesti ja fyysisesti eikä muutoinkan ollut ihanne avionies missään muodossa.
Itse jos koskaan uuteen suhteeseen päädyn niin haluaisin sen perustuvan ystävyyteen, en pelkästään himoon ja romantiikkaan koska ne jossain vaiheessa kuolee kuitenkin.
Tsemppiä. Se on vaikea paikka vaikka olisi vuosia miettinyt ja niin varma kuin olla voi. Nimim. been there.
Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle.
Minunkin puolesta tsemppiä kaikille tänä iltana eropuheen pitäville AVnaisille.
Jahka pahin myrsky on ohi ja olette siirtyneet jo käytännön järjestelyihin liiton purkamiseksi olen käytettävissä rentouttavaan toimintapainotteiseen laastarisuhteeseen.
t. laastaroija
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisiä vaivaa kun ei osata enää nähdä vaivaa parisuhteiden eteen? Kyselen tätä oikeasti, sillä olen huolissani nykyisestä trendistä, jossa varsinkin naiset kokevat "tunteiden laimenneen", ja siksi karkaavat pois toisen miehen syliin. Sellaisella toiminnalla ei kansakuntaa pelasteta, enkä ole varma pääseekö edes taivaaseen.
Koittakaa ihmiset kehittää luontoanne älkääkä aina antako periksi heti kun hormonit hieman heittelee.
No mitäs kun on yksin yrittänyt nähdä vaivaa se parisuhteen eteen? Miehestä on tullut yksi lapsista, perässä vedettävä riippakivi, joka ei jaa perheen aikuisen roolia ja vastuita? Joka on kadottanut kaiken oma-aloitteisuuden, illat sohvaan liimaantuneena? Tekee kaiken huolimattomasti, koska ei muka osaa, tiedä tai muista? Ei ole kolmeen vuoteen osoittanut mitään kiinnostusta seksielämään? Kuinka kauan pitää vielä jaksaa, itse viriilinä, menevänä ja elämästä innostuneena? Tuntea päivin ja öin kaipuuta kosketukseen, siihen että joku olisi kiinnostunut sinustakin? Katkeroitua, eikä pystyä enää salaamaan sitä - edes lapsilta. Loppuelämä? Hyvä parisuhteen malli lapsille? Hyvä elämä minulle?
Samma här.