En uskalla mennä juttelemaan ihastukselle
Mistä löytää rohkeutta mennä jutskaamaan? Ajattelen aina, että huomenna menen ja sanon suoraan tunteeni, mut sit kun se tilanne tulee eteen niin jänistän ja hädin tuskin uskallan edes katsoa hänen suuntaan. Tulee aina tilanteen jälkeen tosi surkea fiilis ja oon ihan sairaan kiukkuinen itselleni. Kai se pitäisi ajatella silleen et kerran tässä vaan eletään ja miettii niitä omia hyviä puolia ja saada sitä kautta vähän itseluottamusta tai jotain. En tiedä, hankala juttu. Onko jollain antaa jotain vinkkejä tai muuten vaan viisaita ja rohkaisevia sanoja? Tai mitä te teitte jos/kun olitte samanlaisessa tilanteessa?
Kommentit (5)
Kirjoitat kirjeen ja ojennat sen.
Mieti myös mitä sanot ettei tule liian nopeasti toiselle osapuolelle tilanne
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat kirjeen ja ojennat sen.
Mieti myös mitä sanot ettei tule liian nopeasti toiselle osapuolelle tilanne
Olen tuota miettinyt, mutta eikö parempi olisi sanoa suoraan? En tiiä.. Tai sit sanoo jotain siinä samalla kun antaa kirjeen 🤷♂️
Ei kannata todellakaan. Saat vielä kymmenien vuosien päästä kamalia morkkiskohtauksia ja tekee mieli repia itseltä naama irti häpeästä.
Sydämestä ottaa ja suu aukeaa kuivaan kuolaan. Kieli vaan roikkuu ulkona ja pää notkuu ees taas. äh äh äh
hokee vaan sisäisesti että kuole kuole kuole
Toivottavasti nyt on kyse noin 15-vuotiaista. Oikeasti: kirjeen ojentaminen ja tunteiden tunnustaminen kuulostaisi kyllä ihan kamalan lapselliselta.
Olisiko Demi tälle keskustelulle sopivampi alusta?
Et ole ainoa joka ei uskalla.