Teen aina kauhean hitaasti päätöksiä ja saan sitten kärsiä siitä
Esimerkiksi rakkauselämässä: oikeasti tykkäsin yhdestä ihmisestä, joka oli kiinnostunut musta, mutta ahdistuksen ja päättämättömyyden takia en toiminut ajoissa ja nyt hän on siirtynyt eteenpäin. Mulla on sellaisia ongelmia elämässä, että en ollut valmis olemaan heti avoin, mutta ei niitä piilottaakaan voi. Tämän takia mun pitäisi kyllä olla armollinen itselleni, että en voinut tilanteelle mitään. Toisaalta, samaan aikaan käytin aika paljon aikaa yhteen uuteen ihmiseen. Ensimmäisen suudelman jälkeen oli aika lailla selvää, että en ole kiinnostunut seksuaalisesti ja hän puolestaan varmaan ei ole pelkkänä kaverina kiinnostunut, koska kavereita on jo paljon ja on jatkanut flirttailua. Nyt olen alkanut jossittelemaan tästäkin tilanteesta. Mitä olisi voinut tehdä toisin? Olisin voinut sanoa sille heti ekojen treffien jälkeen että ei tästä tule mitään enempää. Sitten olisin voinut keskittyä siihen josta oikeasti tykkäsin ja selvittää, voisinko sittenkin jossain vaiheessa luottaa. Asiat olisi menneet eri lailla ja jos ei mistään olisikaan tullut mitään, niin ainakin olisin (ehkä) tyytyväinen nopeisiin, aitojen tunteiden perusteella tehtyihin päätöksiin.
Miten se muka siinä tilanteessa on niin vaikea luottaa siihen tunteeseen? Onko tämä normaali ongelma? Onko joku kehittynyt pois tällaisesta?
Kommentit (9)
Asioista kirjoittaminen saattaa melkeinpä pahentaa asioita. Tuntuu, että olisi tehnyt jotain, vaikka oikeasti ei ole. Muutenkin elän mielikuvituksessani ja se vastaa melkein todellisuutta itselleni, kunnes joku toinen tekee ne tarvittavat siirrot ja sitten oma kertomukseni särkyy.
Muistan kun ekan poikaystävän kanssa käytiin eroamiskeskustelu; mua niin v*tutti, koska olin miettinyt niin monta kertaa aikaisemmin sen jättämistä ja lopulta ne sanat "en halua enää seurustella sun kanssa" tuli hänen eikä minun suusta. Olin ihan että en mäkään, voi helvetti kun olisin sanonut sen ekana. Ja sama kaava on vaan toistunut myöhemmin. Ap
Tavallaan nämä "epäonnistumisen kokemukset" vielä pahentaa seuraavaa päätöksentekoa; jos teki viimeksikin virheen, niin tuntuu, että pitäisi varoa erityisen tarkasti vastedes. Taas jos on hyviä päätöksiä takana, niin itseluottamus kasvaa. Ap
Tuosta kertomastasi tilanteesta ei ainakaan kannata enää jossitella. Jos olit niin epävarma tästä ensimmäisestä henkilöstä että koit tarvetta samanaikaisesti keskittyä toiseen, hän tuskin oli sinulle oikea ihminen. Ajattelen, että oikean kanssa on alusta asti varmuus eikä ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin hän. Epävarmuus on sillä hetkellä ollut aito tunne ja kertoo siitä, että kyseinen henkilö oli väärä.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kertomastasi tilanteesta ei ainakaan kannata enää jossitella. Jos olit niin epävarma tästä ensimmäisestä henkilöstä että koit tarvetta samanaikaisesti keskittyä toiseen, hän tuskin oli sinulle oikea ihminen. Ajattelen, että oikean kanssa on alusta asti varmuus eikä ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin hän. Epävarmuus on sillä hetkellä ollut aito tunne ja kertoo siitä, että kyseinen henkilö oli väärä.
Kiitos näkökulmasta! Tilanne oli siten, että olin pitkään halunnut kyllä tämän ensimmäisen ja ilmaissutkin sitä jossain vaiheessa saamatta paljon vastakaikua tai ainakaan oikeaa sitoutumista. Kun hän vihdoin alkoi tehdä oikeita aloitteita, niin aloinkin ottaa takapakkia. En kunnolla ollut oikein yrittänyt tapailla muita vaihtoehtoja missään vaiheessa ja nyt oli vaikea ajatella, että tuo olisi ollut kumminkaan oikeasti tosissaan. Ap
Asiat menevät minusta lopulta aina juuri niinkuin pitääkin. Minä olen myös hidas tekemään päätöksiä, muodostamaan mielipiteeni ihmisistä ja tekemään kaikenlaisia liikkeitä. Ei se haittaa. Ahdistun, jos pitäisi nopeasti reagoida - silloin ihminen ja tilanne on todennäköisesti väärä. Teen parempia päätöksiä, kun on reilusti aikaa tunnustella, että miltä vaihtoehdot tuntuvat. Mikään ei ole niin kamalaa, kun joku deadline, johon mennessä pitäisi päättää jokin iso asia. Tuleehan se päätös toki tehtyä, mutta ihan on herran haltuun, että mikä se sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kertomastasi tilanteesta ei ainakaan kannata enää jossitella. Jos olit niin epävarma tästä ensimmäisestä henkilöstä että koit tarvetta samanaikaisesti keskittyä toiseen, hän tuskin oli sinulle oikea ihminen. Ajattelen, että oikean kanssa on alusta asti varmuus eikä ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin hän. Epävarmuus on sillä hetkellä ollut aito tunne ja kertoo siitä, että kyseinen henkilö oli väärä.
Kiitos näkökulmasta! Tilanne oli siten, että olin pitkään halunnut kyllä tämän ensimmäisen ja ilmaissutkin sitä jossain vaiheessa saamatta paljon vastakaikua tai ainakaan oikeaa sitoutumista. Kun hän vihdoin alkoi tehdä oikeita aloitteita, niin aloinkin ottaa takapakkia. En kunnolla ollut oikein yrittänyt tapailla muita vaihtoehtoja missään vaiheessa ja nyt oli vaikea ajatella, että tuo olisi ollut kumminkaan oikeasti tosissaan. Ap
Joo, näin ulkonpuolisen korvaan tuossa ei jossittelun varaa juuri jäänyt. Tulkintaa vahvistaa vielä se, että toinen on jo päässyt asiasta eteenpäin. Epävarmuuskin kumpuaa yleensä jostain todellisesta, joten sitä on hyvä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kertomastasi tilanteesta ei ainakaan kannata enää jossitella. Jos olit niin epävarma tästä ensimmäisestä henkilöstä että koit tarvetta samanaikaisesti keskittyä toiseen, hän tuskin oli sinulle oikea ihminen. Ajattelen, että oikean kanssa on alusta asti varmuus eikä ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin hän. Epävarmuus on sillä hetkellä ollut aito tunne ja kertoo siitä, että kyseinen henkilö oli väärä.
Kiitos näkökulmasta! Tilanne oli siten, että olin pitkään halunnut kyllä tämän ensimmäisen ja ilmaissutkin sitä jossain vaiheessa saamatta paljon vastakaikua tai ainakaan oikeaa sitoutumista. Kun hän vihdoin alkoi tehdä oikeita aloitteita, niin aloinkin ottaa takapakkia. En kunnolla ollut oikein yrittänyt tapailla muita vaihtoehtoja missään vaiheessa ja nyt oli vaikea ajatella, että tuo olisi ollut kumminkaan oikeasti tosissaan. Ap
Joo, näin ulkonpuolisen korvaan tuossa ei jossittelun varaa juuri jäänyt. Tulkintaa vahvistaa vielä se, että toinen on jo päässyt asiasta eteenpäin. Epävarmuuskin kumpuaa yleensä jostain todellisesta, joten sitä on hyvä kuunnella.
Kerrankin tuli hyvä mieli av:lla saaduista neuvoista :) Kiitos. Ap
Up