Mitä merkittäviä eroja huomaat oman lapsuuden ajan ja omien lasten kasvatuksessa?

Valjaiden käyttö. Nykyään saisi melko paheksuvia katseita, jos lapsi olisi valjaissa.

Huutaminen ja Fyysinen kurittaminen jäänyt pois

Olisi kyllä hirveää joutua lyömään lastani. En edes ymmärrä mikä järki siinä olisi. Huutaminen on myös järjetöntä. Silti ne oli ihan normaaleja kasvatuskeinoja minun lapsuuden kodissa. Olen muutenkin todella laiska ja asumme kerrostalossa jossa on ohuet seinät, niin olisi naapureistakin kurjaa ja en millään jaksaisi, jos joka päivä huutaisin ja raivoaisin monta tuntia ja välillä pistäisin lapseni huoneesta ulos kaikki hänen tärkeät ja rakkaat tavaransa. Uskon että lasukin ilmestyisi jossain vaiheessa kun pitäisi läpisimistä ja huarittelua.

Mulle opetettiin että elämä ei saa olla mukavaa. Paasattiin että pitää valita työllistävä ala, ja vaikka se ala ei kiinnostaisikaan. Mitä enemmän työtä ja vitutusta, sen parempi. Aika moni meistä kolmikymppisistä on saanut tämän perusluterilaisen, ahdistavan kasvatuksen.

Nyt opetan omille lapsilleni että pitää seurata omaa sydäntään ja että elämässä pitää olla iloakin.

Teininä mulla oli paljon vapaampi kasvatus, kuin omilla lapsillani. Ehkä siksi, kun tiedän mitä kaikkea voikaan hölmöillä.

Vaikea nykypäivänä ymmärtää remmillä kurittamisen kasvatuksellisuutta. Miten asiasta mahdettiin kertoa sen ajan kasvatusohjeissa ja oppaissa?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä hirveää joutua lyömään lastani. En edes ymmärrä mikä järki siinä olisi. Huutaminen on myös järjetöntä. Silti ne oli ihan normaaleja kasvatuskeinoja minun lapsuuden kodissa. Olen muutenkin todella laiska ja asumme kerrostalossa jossa on ohuet seinät, niin olisi naapureistakin kurjaa ja en millään jaksaisi, jos joka päivä huutaisin ja raivoaisin monta tuntia ja välillä pistäisin lapseni huoneesta ulos kaikki hänen tärkeät ja rakkaat tavaransa. Uskon että lasukin ilmestyisi jossain vaiheessa kun pitäisi läpisimistä ja huarittelua.

Minusta tuli lapsuuden myötä niin stressaantunut ja epävakainen että nykyään ymmärrän oikein hyvin miksi vanhemmat huusi koko ajan minulle ja toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Valjaiden käyttö. Nykyään saisi melko paheksuvia katseita, jos lapsi olisi valjaissa.

En mä ainakaan ole saanut. Miten muuten hallitsisi vilkkaan 2-vuotiaan vaikka Ahvenanmaan reissulla, jossa on joka paikassa lauttarantoja? Eli hukkumisvaara. Tai siis olis varmaan hukkunut jo Kustavissa ennen kuin olis päästykään Ahvenanmaalle.

Me oltiin lapsina tosi paljon keskenämme kotona; ei ollut iltistä tms. Meillä oli maatalo, mutta yleensä vanhemmat oli siis ulkona hommissa. Jos äiti oli sisällä, niin se laittoi ruokaa. Äiti oli myös kodin ulkopuolella töissä, mun lapsuudenmuisto on, että vanhemmat oli aina töissä, aamusta iltamyöhään.

Meillä oli myös vaihtuvia lastenlikkoja, sitä vaan jätettiin lapset jollekulle, joka saatiin. Ne oli aina muutaman kuukauden. Nää oli siis alle kouluikäisenä, koululaisina oltiin sitten keskenämme.

Olen nipompi kasvattaja kuin vanhempani aikoinaan. Omassa lapsuudenkodissa oli kyllä paljon lämpöä ja läheisyyttä, mutta esim. läksyjen tekoa ei ikinä valvottu, eikä meitä kannustettu opiskelemaan. En siis juuri ikinä tehnyt läksyjä, tehtävät kopsasin joltain kaverilta välitunnilla, osan jätin vain tekemättä, ja ratsastin sillä, että olin kiltin tytön maineessa. Vanhemmat olivat ihan tyytyväisiä, kun toin tasaista kahdeksikkoa kokeista ja todistuksista. Jälkeenpäin on harmittanut, että en panostanut kouluun enemmän, joten todellakin kannustan lasta opiskelemaan ja läksyjen tekoon, ja varmistan, että ne tulee tehtyä.

Otan myös lapsen mukaan tekemään kotitöitä, ja opetan mitä kuuluu tehdä ja miten. Vaadin myös lasta tekemään kotitöitä. Omat vanhempani olivat tosi tarkkoja, että kaikki piti tehdä juuri heidän tavallaan, eikä mitään opetettu, kun asenne oli että ette te kuitenkaan osaa. Jouduin opettelemaan kaiken kun muutin omilleni.