Tajusin tänään, että pahimmat ja ikävimmät luonteenpiirteeni ovat joissain tilanteissa suurin vahvuuteni
Kommentit (34)
Mistäs oppikirjasta tuon luit. Ihan selvää oppikirja tekstiä.
Ei tuo oppikirja tekstiä ole, vaan jostain elämänoppaasta lueskeltu, ja sitten esiinnytään täällä niin ajattelevana ja osaavana mammana. Hohhoijaa.
Minulla sama, eikä ole mistään oppikirjasta luettua vaan itse koettua.
Voisiko kommentoijat opetella yhdyssanat?
Varmasti jossain tiukassa neuvottelutilanteessa on järkevää vetää omaa linjaa ja olla pässinpää johonkin pisteeseen asti vähintään.
Aina ei ole hyötyä olla kiva, totteleva ja mukautuva.
Monikaan mies ei haluaisi neuvotella eukkojensa kanssa. Lopputulos olisi tiedossa.
Tietynlainen empatiakyvyttömyys suojelee minua ihmisläheisessä ammatissani uupumiselta ja "töiden viemiseltä kotiin". Moni murehtii päivän aikana tapaamiensa ihmisten kohtaloita vapaa-ajallakin, minua ei niin hetkauta - näen asiat asioina. Siviilielämässä ja läheisemmissä ihmissuhteissa tuo tunnekylmyys taas näyttäytyy monelle vähemmän mukavana asiana.
Akat kannattaa laittaa tiukempiin paikkoihin vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kommentoijat opetella yhdyssanat?
Voisitko opetella taivutusmuodot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kommentoijat opetella yhdyssanat?
Voisitko opetella taivutusmuodot?
En, ennen kuin opetellaan yhdyssanat. Lähdetään alkeista.
Minä yksinkertaistan asioita, olen hyvä näkemään olennaisen ja priorisoimaan.
Koulussa sain huonoja arvosanoja, kun en huomioinut yksityiskohtia. Av:lla minulle huomautetaan, kun vedän mutkat suoriksi.
Mutta työelämässä olen tehokas. Lyhyellä työpäivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kommentoijat opetella yhdyssanat?
Voisitko opetella taivutusmuodot?
Voisivatko kommentoijat opetella yhdyssanat?
-Kuinka vaikea lause tuo on kirjoittaa oikein?
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen empatiakyvyttömyys suojelee minua ihmisläheisessä ammatissani uupumiselta ja "töiden viemiseltä kotiin". Moni murehtii päivän aikana tapaamiensa ihmisten kohtaloita vapaa-ajallakin, minua ei niin hetkauta - näen asiat asioina. Siviilielämässä ja läheisemmissä ihmissuhteissa tuo tunnekylmyys taas näyttäytyy monelle vähemmän mukavana asiana.
Mikä tunnekylmyys? Se ettet mieti työasioita vapaa-ajalla? Perussettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen empatiakyvyttömyys suojelee minua ihmisläheisessä ammatissani uupumiselta ja "töiden viemiseltä kotiin". Moni murehtii päivän aikana tapaamiensa ihmisten kohtaloita vapaa-ajallakin, minua ei niin hetkauta - näen asiat asioina. Siviilielämässä ja läheisemmissä ihmissuhteissa tuo tunnekylmyys taas näyttäytyy monelle vähemmän mukavana asiana.
Mikä tunnekylmyys? Se ettet mieti työasioita vapaa-ajalla? Perussettiä.
En koe aitoa myötätuntoa kohtaamiani ihmisiä kohtaan. Osaan kyllä elää mukana tilanteissa, mutta minulle se on enemmän teatteria, jonka olen vuosien myötä oppinut.
Joo. Mä olen kasvanut väkivaltaisessa ympäristössä ja siellä kehittyi tietty pokka ja kovuus. Olen elämässä pyrkinyt eroon noista piirteistäni. Mutta niin ne vaan pelasti mut uhkaavalta pahoinpitelyltä. Tunsin siinä tilanteessa vain miten tietty kylmäverisyys valtasi kehon, tuijotin uhkaajia ja sanoin mitä teen jos astuvat askeleenkin lähemmäs. Tilanne päättyi siihen ja perääntyivät. Pahinta oli että olin täysin valmis tekemään sen millä uhkasin. Ja just se asennehan mut pelasti.
Olen suurien linjojen ihminen. Näen kokonaisuuksia ja hahmoaan helposti tarkoitusperät ja motiivit.
Pystyn myös nopeasti ennakoimaan vastapuolen peliliikkeet. Näen mihin asiat johtavat ja mitä niiden takana on.
Tämä on suurin vahvuuteni.
Hieno homma. Haluatko kertoa tarkemmin tai jotain esimerkkejä?