Tajusin tänään, että pahimmat ja ikävimmät luonteenpiirteeni ovat joissain tilanteissa suurin vahvuuteni
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mä olen kasvanut väkivaltaisessa ympäristössä ja siellä kehittyi tietty pokka ja kovuus. Olen elämässä pyrkinyt eroon noista piirteistäni. Mutta niin ne vaan pelasti mut uhkaavalta pahoinpitelyltä. Tunsin siinä tilanteessa vain miten tietty kylmäverisyys valtasi kehon, tuijotin uhkaajia ja sanoin mitä teen jos astuvat askeleenkin lähemmäs. Tilanne päättyi siihen ja perääntyivät. Pahinta oli että olin täysin valmis tekemään sen millä uhkasin. Ja just se asennehan mut pelasti.
Tuo saattaa toimia. Ihmiset uskovat, jos näkevät jonkun todella tarkoittavan jotain. Itse olen toiminut toisin. En ole koskaan kokenutkaan väkivaltaa ja uskallan liikkua missä ja milloin vain. Jotenkin luotan siihen, että muut eivät näe minun pelkäävän ja antavat kulkea rauhassa. Niin onkin aina käynyt.
Sama minulla. Haitallisimmat/hyödyllisimmät luonteenpiirteeni ovat sinnikkyys, omapäisyys ja piheys.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei ole hyötyä olla kiva, totteleva ja mukautuva.
Aina? Kokemukseni mukaan tuosta ei ole hyötyä koskaan. Ainakaan siis itselle.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mä olen kasvanut väkivaltaisessa ympäristössä ja siellä kehittyi tietty pokka ja kovuus. Olen elämässä pyrkinyt eroon noista piirteistäni. Mutta niin ne vaan pelasti mut uhkaavalta pahoinpitelyltä. Tunsin siinä tilanteessa vain miten tietty kylmäverisyys valtasi kehon, tuijotin uhkaajia ja sanoin mitä teen jos astuvat askeleenkin lähemmäs. Tilanne päättyi siihen ja perääntyivät. Pahinta oli että olin täysin valmis tekemään sen millä uhkasin. Ja just se asennehan mut pelasti.
😓
Pakkomielteisyys, täydellisyydentavoittelu, periksiantamattomuus, jääräpäisyys voivat olla erittäin tuottavia luonteenpiirteitä. Samoin vallanhaluisuus, halu näyttää, halu kompensoida voivat olla suuria aikaansaavia voimia ihmisessä. Tunnekylmyys tai häikäilemättömyys voi olla joillain aloilla huomattavaksi eduksi - tai ainakin omaksi menestykseksi. Jne. Ja useimmat huonot luonteenpiirteethän ovat alunperin syntyneet suojaamaan ihmistä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko kommentoijat opetella yhdyssanat?
Voisitko opetella taivutusmuodot?
Voisivatko kommentoijat opetella yhdyssanat?
-Kuinka vaikea lause tuo on kirjoittaa oikein?
Tuohan on vain puhekielisempi versio. Yhdyssanoista ei ole puhekielisiä versioita joissa niitä ei kirjoitetakaan enää yhteen.
Vähintäänkin tiukoissa tilanteissa on apua muuten huonoiksi kutsutuista luonteenpiirteistä.
Oikeastihan nuo huonot piirteet on puolustautumisväline.
Nuo hyvinä aikoina huonoiksi koetut piirteet on huonoina aikoina tärkeitä yksilön selviämisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Nuo hyvinä aikoina huonoiksi koetut piirteet on huonoina aikoina tärkeitä yksilön selviämisen kannalta.
Huono aika voi tarkoittaa myös huonoa parisuhdetta. On ok lähteä ja sanoa ihan sitä mitä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen empatiakyvyttömyys suojelee minua ihmisläheisessä ammatissani uupumiselta ja "töiden viemiseltä kotiin". Moni murehtii päivän aikana tapaamiensa ihmisten kohtaloita vapaa-ajallakin, minua ei niin hetkauta - näen asiat asioina. Siviilielämässä ja läheisemmissä ihmissuhteissa tuo tunnekylmyys taas näyttäytyy monelle vähemmän mukavana asiana.
Mikä tunnekylmyys? Se ettet mieti työasioita vapaa-ajalla? Perussettiä.
En koe aitoa myötätuntoa kohtaamiani ihmisiä kohtaan. Osaan kyllä elää mukana tilanteissa, mutta minulle se on enemmän teatteria, jonka olen vuosien myötä oppinut.
Kyllä muut ihmiset sen huomaa
Onhan se itsestäänselvää, että kaikki ominaisuudet ovat jossain tilanteessa hyödyksi ja jossain toisessa tilanteessa haitaksi. Esim. kidukset ovat hyvät veden alla, mutta kuivalla maalla niillä ei paljon hengitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen empatiakyvyttömyys suojelee minua ihmisläheisessä ammatissani uupumiselta ja "töiden viemiseltä kotiin". Moni murehtii päivän aikana tapaamiensa ihmisten kohtaloita vapaa-ajallakin, minua ei niin hetkauta - näen asiat asioina. Siviilielämässä ja läheisemmissä ihmissuhteissa tuo tunnekylmyys taas näyttäytyy monelle vähemmän mukavana asiana.
Mikä tunnekylmyys? Se ettet mieti työasioita vapaa-ajalla? Perussettiä.
En koe aitoa myötätuntoa kohtaamiani ihmisiä kohtaan. Osaan kyllä elää mukana tilanteissa, mutta minulle se on enemmän teatteria, jonka olen vuosien myötä oppinut.
Kyllä muut ihmiset sen huomaa
Siviilielämässä kyllä, koska läheisissä ihmissuhteissa sitä teatteria ei vain loputtomiin jaksa pitää yllä.
Tarkoitatko "voisivatko"?