Lue keskustelun säännöt.
Kun kuljetuspalvelua ei saa vammaislainperusteella eikä sosiaalitoimesta niin mistähän sitten?
06.03.2020 |
Tilanne se, että en voi kulkea julkisilla voimakkaan pakokauhun(traumaattista stressireaktiota) takia. Syy psyykkinen ja johtuu siitä, että on kiusattu ja koen, että jos en pääse jostain pois en voi vaan mennä sinne ja yksi näistä on julkiset liikennevälineet. Viimeksi olen julkisilla kulkenut 2003(kyllä, 17-vuotta sitten). Tokihan psyykenlääkäri totesi nyt, että ei ole mitään psyykkistä sairautta joka estäisi työn teon, joten olisi käytävä työkkärin eri kursseilla, mutta milläpä menen kun en voi käyttää julkisia. Sosiaalityöntekijä on nyt selvittelemässä asiaa ja soitti eilen, että vammaispalvelulain perusteella en saa taksikuljetusta, enkä sen sosiaalihuollonkaan ja noita asioita ajava oli vähän ihmeissään mikä sitten. Lääkäri kun totesi, että olen työkykyinen. Kelataksinkäyttöoikeus on tästä psyykkisestä syystä, mutta vain terveyskäynteihin, joita niitäkin on paljon ja 300€ meni siinäkin täyteen jo yli kuukausi sitten(sen jälkeen loppuvuosi ei maksa minulle mitään). Vaihtoehto ei ole myöskään oma auto. Toki minulla on ajokortti, mutta yritin tappaa itseni aikoinaan juurikin autolla enkä ole sen jälkeen ajanut autoa. Muualla käyn vain mieheni kuljettamana. Jotain fyysistä vaivaakin on ja alkuun pääsin kävelemään 500m, mutta nyt voi olla, että jo alle 100m jalat ei toimi. Toki selässä on kova kipu, mutta kipu ei ole se estävä vaan jalat ei vaan toimi. Lääkärin mukaan mitään ei ole vialla ja pitäisi vaan laihduttaa. Mutta ei kyse ole kyllä siitä. Ajoittain pystyn kävelemään paremmin. Mutta edes tuon takia en saa mitään kuljetusta, koska mitään vaivaa ei ole diagnosoitu. Milläpä siis kuljen?
Kommentit (17)
Yksi vaihtoehto on saada sossulta kielteinen päätös. Se on silloin valituskelpoinen, ja poliitikoista eli maallikoista koostuva jaosto tai lautakunta päättää saatko matkat vai et oikaisuvaatimuksesi jälkeen. Mutta mitä se hyödyttää, sillä sossu yleensä myöntää 4 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, eli pääset 2 kertaa kuussa käymään jossain.
Voithan ostaa mopon tai sähköpyörän. Ota itse vastuu omasta kulkemisestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoshoitoon jos ei muuten pärjää.
Kävelet, pyöräilet, mies kuljettaa. Siinä on vaihtoehdot.
Mä maksan taksin itse, kun en fyysisten syiden takia pysty muuten kulkemaan eikä kulje bussit tms. Käytän sitä vain mahdollisimman vähän eli lääkäri, hammaslääkäri yms reissuihin. T. Ammattivalittaja
Asia ei ole niin yksinkertainen. Mieheni käy kyllä töissä ja tulomme ovat sen vuoksi juuri yli sen toimeentulorajan. Ongelma on siinä, että pohjalla on julmettu home/sädesienitalovelka omasta asunnosta. Yksi sosiaalihuollontäti sanoi, että "muuttakaa" erilleen niin saan tukia isot määrät lasten kanssa. Se vaihtoehto vaan on väärin ihan minun mielestäni ja mielenkiintoista, että tätä minulle ehdotettiin, koska tuostahan saa tuomioitakin jos jää kiinni. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, koska tokihan olemme joutuneet hävittämään homeen/sädesienen pilaamaa tavaraa kotoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole niin yksinkertainen. Mieheni käy kyllä töissä ja tulomme ovat sen vuoksi juuri yli sen toimeentulorajan. Ongelma on siinä, että pohjalla on julmettu home/sädesienitalovelka omasta asunnosta. Yksi sosiaalihuollontäti sanoi, että "muuttakaa" erilleen niin saan tukia isot määrät lasten kanssa. Se vaihtoehto vaan on väärin ihan minun mielestäni ja mielenkiintoista, että tätä minulle ehdotettiin, koska tuostahan saa tuomioitakin jos jää kiinni. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, koska tokihan olemme joutuneet hävittämään homeen/sädesienen pilaamaa tavaraa kotoakin.
Ei sun varmaan noin sairaana kannata lapsia mukaasi ottaa. Meillä ainakin jos erottaisiin miehestä jäisi ns päähuoltaja, koska mun liikkuminen on niin huonoa t. Ammattivalittaja
Vierailija kirjoitti:
Laitoshoitoon jos ei muuten pärjää.
Hän varmasti pärjää laitoksen ulkopuolella sen verran, että halvempia vaihtoehtoja kun löytyy. Laitos on kallis ratkaisu. Eläkekin olisi paljon halvempi yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä pakokauhusta pääsee harjoittelemalla eroon. Tietenkin ensimmäisellä kerralla tulee stressireaktio, ja myös toisella, ja kymmenennellä, mutta aina vain heikompana. Etsi joku tukihenkilö, jonka kanssa harjoittelet, ensin vaikka vain bussipysäkillä seisomista, sitten menet bussiin sisään, kun se seisoo päätepysäkillä, ja heti ulos jne.
Kaikenlaisia sitä maa päällään kantaa. Ota kuule edes hiukan vastuuta elämästäsi. Käsittämätön asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee oikaisuvaatimus siitä kielteisestä päätöksestä. Onko sinulla terapiaa, jonka avulla voisit kuntoutua tuosta paniikkioireesta?
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole niin yksinkertainen. Mieheni käy kyllä töissä ja tulomme ovat sen vuoksi juuri yli sen toimeentulorajan. Ongelma on siinä, että pohjalla on julmettu home/sädesienitalovelka omasta asunnosta. Yksi sosiaalihuollontäti sanoi, että "muuttakaa" erilleen niin saan tukia isot määrät lasten kanssa. Se vaihtoehto vaan on väärin ihan minun mielestäni ja mielenkiintoista, että tätä minulle ehdotettiin, koska tuostahan saa tuomioitakin jos jää kiinni. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, koska tokihan olemme joutuneet hävittämään homeen/sädesienen pilaamaa tavaraa kotoakin.
Tyypillistä. Nämäkin vielä muiden psyyk. oireiden päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn terapiassa kerran viikossa, mutta ei ole ollut apua. Olen ollut pitkään sairaslomalla(on monta vaivaa, mutta kevan mielestä ei niin vakavia) ja viime vuonna kuntoutustuki hylättiin. Psyykenlääkäri vaihtui edelliskerran jälkeen ja se vanha lääkäri sanoi, että haetaan kuntoutustukea uudella hakemuksella, mutta kun näin tämän ekan kerran uutta psyykenlääkäriä hän totesi kaiken olevan kunnossa ja töihin vaan. Erään synnynnäisen sairauteni vuoksi olen joutunut hakemaan apuvälineitä, mutta sain kielteisen päätöksen, koska ei todettua sairautta(diagnoosia ei lue, eikä kuntoutussuunnitelmaa, koska sitä ei ole lääkärin huvittanut tehdä) ja tästähän sosiaalityöntekijä riemastui ja soitti tuosta päätöksestä. Eka reaktio vastapuolella oli, että alkoi haukkua minua tälle tietämättä, että kuulen. Sosiaalityöntekijä kertoi kyllä hänelle, että nyt minä kuulen kaiuttimesta ja meni tosi vaikeaksi.
Työkykytutkimuksissa minut on kyllä todettu työkyvyttömäksi ja monisairaaksi. En ala tässä sen enempää niistä kertoilemaan, mutta lyhyesti; saatan saada tuulesta tai viileästä(ei pakkanen edes) naamani kirkkaanpunaiseksi ja siihen nousee paiseita(toki mihin osaan vaan mikä altis ilmalle esim. kädet ilman käsineitä), koko kropassa voimakasta hermovauriokipua ja voin pestä esim. käsiä vain tietyn lämpötilan ylittävällä vedellä ilman kipua käsissä. Niveleni taipuvat yli(beightonin kriteerit 7/9), verenpaine ja syke vetelee hyvin matalia arvoja ja syke kuin huippu-urheilijalla, kun taas joku päivä yläpaine yli 200 ja alapaine 160. Saatan olla kuukauden kuumeessa. Voimakkaita uupumuskohtauksia, joissa saan halvausoireita.
Älä sääli. Psyykenpuolella traumaattisen stressinpuolella tilanne, jossa olisin voinut tappaa toisen osapuolen, mutta se ennätti karkuun. Psyykenlääkäri ei ottanut tähänkään kantaa, vaikka kyllä tiesi. Eikö muka uskonut vai miksi tuo asia oli sille niin mitätön syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn terapiassa kerran viikossa, mutta ei ole ollut apua. Olen ollut pitkään sairaslomalla(on monta vaivaa, mutta kevan mielestä ei niin vakavia) ja viime vuonna kuntoutustuki hylättiin. Psyykenlääkäri vaihtui edelliskerran jälkeen ja se vanha lääkäri sanoi, että haetaan kuntoutustukea uudella hakemuksella, mutta kun näin tämän ekan kerran uutta psyykenlääkäriä hän totesi kaiken olevan kunnossa ja töihin vaan. Erään synnynnäisen sairauteni vuoksi olen joutunut hakemaan apuvälineitä, mutta sain kielteisen päätöksen, koska ei todettua sairautta(diagnoosia ei lue, eikä kuntoutussuunnitelmaa, koska sitä ei ole lääkärin huvittanut tehdä) ja tästähän sosiaalityöntekijä riemastui ja soitti tuosta päätöksestä. Eka reaktio vastapuolella oli, että alkoi haukkua minua tälle tietämättä, että kuulen. Sosiaalityöntekijä kertoi kyllä hänelle, että nyt minä kuulen kaiuttimesta ja meni tosi vaikeaksi.
Työkykytutkimuksissa minut on kyllä todettu työkyvyttömäksi ja monisairaaksi. En ala tässä sen enempää niistä kertoilemaan, mutta lyhyesti; saatan saada tuulesta tai viileästä(ei pakkanen edes) naamani kirkkaanpunaiseksi ja siihen nousee paiseita(toki mihin osaan vaan mikä altis ilmalle esim. kädet ilman käsineitä), koko kropassa voimakasta hermovauriokipua ja voin pestä esim. käsiä vain tietyn lämpötilan ylittävällä vedellä ilman kipua käsissä. Niveleni taipuvat yli(beightonin kriteerit 7/9), verenpaine ja syke vetelee hyvin matalia arvoja ja syke kuin huippu-urheilijalla, kun taas joku päivä yläpaine yli 200 ja alapaine 160. Saatan olla kuukauden kuumeessa. Voimakkaita uupumuskohtauksia, joissa saan halvausoireita.
Älä sääli. Psyykenpuolella traumaattisen stressinpuolella tilanne, jossa olisin voinut tappaa toisen osapuolen, mutta se ennätti karkuun. Psyykenlääkäri ei ottanut tähänkään kantaa, vaikka kyllä tiesi. Eikö muka uskonut vai miksi tuo asia oli sille niin mitätön syy.
Miten ihmeessä lapsianne ei ole otettu huostaan, kun sulla noin vaikeat psyykkisetkin oireet ja miksi et erossa jättäisi lapsia terveelle isälleen?
Vierailija kirjoitti:
Käyn terapiassa kerran viikossa, mutta ei ole ollut apua. Olen ollut pitkään sairaslomalla(on monta vaivaa, mutta kevan mielestä ei niin vakavia) ja viime vuonna kuntoutustuki hylättiin. Psyykenlääkäri vaihtui edelliskerran jälkeen ja se vanha lääkäri sanoi, että haetaan kuntoutustukea uudella hakemuksella, mutta kun näin tämän ekan kerran uutta psyykenlääkäriä hän totesi kaiken olevan kunnossa ja töihin vaan. Erään synnynnäisen sairauteni vuoksi olen joutunut hakemaan apuvälineitä, mutta sain kielteisen päätöksen, koska ei todettua sairautta(diagnoosia ei lue, eikä kuntoutussuunnitelmaa, koska sitä ei ole lääkärin huvittanut tehdä) ja tästähän sosiaalityöntekijä riemastui ja soitti tuosta päätöksestä. Eka reaktio vastapuolella oli, että alkoi haukkua minua tälle tietämättä, että kuulen. Sosiaalityöntekijä kertoi kyllä hänelle, että nyt minä kuulen kaiuttimesta ja meni tosi vaikeaksi.
Työkykytutkimuksissa minut on kyllä todettu työkyvyttömäksi ja monisairaaksi. En ala tässä sen enempää niistä kertoilemaan, mutta lyhyesti; saatan saada tuulesta tai viileästä(ei pakkanen edes) naamani kirkkaanpunaiseksi ja siihen nousee paiseita(toki mihin osaan vaan mikä altis ilmalle esim. kädet ilman käsineitä), koko kropassa voimakasta hermovauriokipua ja voin pestä esim. käsiä vain tietyn lämpötilan ylittävällä vedellä ilman kipua käsissä. Niveleni taipuvat yli(beightonin kriteerit 7/9), verenpaine ja syke vetelee hyvin matalia arvoja ja syke kuin huippu-urheilijalla, kun taas joku päivä yläpaine yli 200 ja alapaine 160. Saatan olla kuukauden kuumeessa. Voimakkaita uupumuskohtauksia, joissa saan halvausoireita.
Älä sääli. Psyykenpuolella traumaattisen stressinpuolella tilanne, jossa olisin voinut tappaa toisen osapuolen, mutta se ennätti karkuun. Psyykenlääkäri ei ottanut tähänkään kantaa, vaikka kyllä tiesi. Eikö muka uskonut vai miksi tuo asia oli sille niin mitätön syy.
Onko tutkittu, ettei sinulla ole MCTD? Oletko kokeillut AIP-ruokavaliota? Tsemppiä paljon!
Tottakai voit käyttää taksia kaikkeen liikkumiseen. Itsemaksavana. Jos puoliso on työssäkäyvä, niin talouden yhteenlasketut tulot ylittävät SHL:n mukaisen kuljetuspalvelu tulorajan, se kun on lähinnä pienituloisille tarkoitettu palvelu. VPL:n mukaiseen kuljetuspalveluun taas tarvitaan se vaikea vamma liikkumisen suhteen, joka olisi pysyvä eikä kuntoutumisen mahdollisuutta ole. Selkäkipukaan ei kuulosta vammauttavalta.
Psyykkiset ongelmasi ovat vähäisiä, jos olet työkykyinen. Pyydä sossulta tukihenkilönä, jonka kanssa harjoittelet linja-auto käyttöä, tai ota itse vastuu ja ala miehen kanssa kulkemaan bussilla. Ja mikään ei estä itse ajamasta, samalla tavoin voit hypätä bussin alle itsetuhoisena.
Ei yhteiskunnan kuulu maksaa sun takseja. Maksa ihan itse.