Tulen ahdistuneeksi kun näen itseäni kauniimman ihmisen

Ja samalla jotain kaunista ahdistaa se, ettei hän saa missään kävellä katseilta rauhassa. Ongelmansa kaikilla.

Mua ei haittaa kauniit yms. Joskus om ihan hauska törmätä kauniisiin ku suurin osa taviksii 😂 mut on se kiva itseki olla jokseenkin kaunis.mut ehkei mua kiinnosta se ulkonäkö eniten vaan se persoona. En oo kauheen pinnallinen

Vierailija kirjoitti:

Mua ei haittaa kauniit yms. Joskus om ihan hauska törmätä kauniisiin ku suurin osa taviksii 😂 mut on se kiva itseki olla jokseenkin kaunis.mut ehkei mua kiinnosta se ulkonäkö eniten vaan se persoona. En oo kauheen pinnallinen

Tää juuri on varmaan normaalia... Ap

Ehkä tarkemmin ajatellen mulla on vielä ylipääsemistä suhteesta, jonka uskon loppuneen siihen, että ulkonäköni ei riittänyt toiselle. Ajattelen, että jos olisin tuon näköinen, niin se juoksisi perässäni vieläkin. Muutenkin parhaat ajat elämässäni on olleet niitä, kun ulkonäköni on ollut todella hyvällä tolalla. En tiedä onko se sattumaa, vai vaikuttiko oma kauneus todella niin voimakkaasti itseluottamukseen. Ap

Ja kun näen jonkun kauniin, niin kuvittelen sen haluamani ihmisen sellaisen kanssa. Ap

Pitää löytää itsetunto ja vahvuus muista asioista kuin ulkonäöstä. Minä olen ruma ja olen kärsinyt siitä suuresti (minua kiusattiin nuorena paljon) ja oman ulkonäön hyväksyminen tuottaa minulle vieläkin suuria vaikeuksia. Kuitenkin olen jollain tavalla tottunut siihen, että suurin osa ihmisistä on paremman näköisiä kuin minä. Oli pakko tottua asiaan jo nuorena.

Nyt keski-iän kynnyksellä olen huomannut, että ulkopuolisuuden tunne, erilaisuus ja friikkeys on melkoinen voimavara. Ammennan noista tuntemuksista ja huonoista kokemuksista voimaa nykyhetkeen. En pelkää sanoa mielipiteitäni ääneen ja välitän entistä vähemmän siitä, mitä minusta ajatellaan. Ulkonäön rapistuminen ei juurikaan haittaa, koska en ole koskaan ollut hyvännäköinen. Vaikea selittää, mutta ehkä joku saa ajatuksesta kiinni.

Sepä onkin se kauniin ihmisen kirous.  Kun tietää olevansa kaunis, mutta kuitenkin aina löytyy joku, joka on vieläkin kauniimpi.  Se rassaa.

Ja sitten se, että kauneus ei säily.  Vanhenemiselle ei mahda mitään ja kun kaunis ihminen vanhenee,  kauneus alkaa hävitä.  Kyllähän joissakin vanhoissa naisissa näkee, että on olleet nuorina kauniita.  Jotkut piirteet sen kertovat.  Varsinkin, jos on ollut sellainen voimakaspiirteinen, kuten esim. Lenita tai Kaarina Kivilahti, niin ne piirteet kyllä on olemassa vanhanakin, mutta eivät ole enää kauniita.  Ne kertovat vain menneestä kauneudesta.

Ällistyttävää on sitten se, että joku ruma ihminen voi vanhetessaan alkaa näyttää kauniilta.  Minulla on sukulaisnainen, joka oli aikuinen jo minun ollessani lapsi.  Aina puhuttiin, että se on kamalan näköinen, isonenäinen ja silmät lähellä toisiaan jne.  Mutta nyt hän on n. 80 -vuotias ja kaikki pitää häntä kauniina.  Jo parikymmentä vuotta sitten puhuttiin, että onpa se tyylikkään ja jotenkin upean näköinen, osa johtuu varmaan siitäkin, että hänellä on hyvä ryhdikäs vartalo, on ollut naisvoimistelijoissa koko aikuisikänsä.  

Tiedän toisenkin vastaavan tapauksen.  Ihmetellään aina, että miten se on muuttunut niin hyvän näköiseksi ja miehensä on tuollainen ruppana, nuorempana asia oli päinvastoin.

Ja sitten on vielä ne ihmiset, jotka on aina samannäköisiä, on ne sitten nuoria tai vanhoja.  Jotenkin vaan sellaisia ilmeettömiä pallinaamoja.  

Kyllä se kauneus säilyy, nuorena kaunis on vanhanakin kaunis. Jos ei pilaa päihteillä ulkonäköään.

Hertsin jestas. Menepäs vaikka kuuntelemaan kodittomien lasten kokemuksia elämästä ja hanki vähän näkemystä maailmasta niin ei turhanpäiväisyydet ehkä päätä vaivaisi niin kovasti sen jälkeen.

Kumpa näyttäisin edes normaalilta niin ei tarvitsisi kuulla jatkuvaa ulkonäön ilkkumista..

Naisen arvoa mitataan niin paljon tämän kauneudessa, että eihän se mukava ole kun huomaa, että muilla on siinä suhteessa niin paljon enemmän valtaa rakkauteen jne.

Vierailija kirjoitti:

Sepä onkin se kauniin ihmisen kirous.  Kun tietää olevansa kaunis, mutta kuitenkin aina löytyy joku, joka on vieläkin kauniimpi.  Se rassaa.

Ja sitten se, että kauneus ei säily.  Vanhenemiselle ei mahda mitään ja kun kaunis ihminen vanhenee,  kauneus alkaa hävitä.  Kyllähän joissakin vanhoissa naisissa näkee, että on olleet nuorina kauniita.  Jotkut piirteet sen kertovat.  Varsinkin, jos on ollut sellainen voimakaspiirteinen, kuten esim. Lenita tai Kaarina Kivilahti, niin ne piirteet kyllä on olemassa vanhanakin, mutta eivät ole enää kauniita.  Ne kertovat vain menneestä kauneudesta.

Ällistyttävää on sitten se, että joku ruma ihminen voi vanhetessaan alkaa näyttää kauniilta.  Minulla on sukulaisnainen, joka oli aikuinen jo minun ollessani lapsi.  Aina puhuttiin, että se on kamalan näköinen, isonenäinen ja silmät lähellä toisiaan jne.  Mutta nyt hän on n. 80 -vuotias ja kaikki pitää häntä kauniina.  Jo parikymmentä vuotta sitten puhuttiin, että onpa se tyylikkään ja jotenkin upean näköinen, osa johtuu varmaan siitäkin, että hänellä on hyvä ryhdikäs vartalo, on ollut naisvoimistelijoissa koko aikuisikänsä.  

Tiedän toisenkin vastaavan tapauksen.  Ihmetellään aina, että miten se on muuttunut niin hyvän näköiseksi ja miehensä on tuollainen ruppana, nuorempana asia oli päinvastoin.

Ja sitten on vielä ne ihmiset, jotka on aina samannäköisiä, on ne sitten nuoria tai vanhoja.  Jotenkin vaan sellaisia ilmeettömiä pallinaamoja.  

Mun mielestä Lenita on nykyään kauniimpi ku nuorena. Ainakin kuvissa. Siis ei ollu nuorena mielestäni kaunis.

https://www.apu.fi/artikkelit/lenita-airisto-elanyt-taysilla-ja-noyrist…

Tässä ihan tavallisen näköinen.

Ehkä tarkemmin ajatellen mulla on vielä ylipääsemistä suhteesta, jonka uskon loppuneen siihen, että ulkonäköni ei riittänyt toiselle. Ajattelen, että jos olisin tuon näköinen, niin se juoksisi perässäni vieläkin. Muutenkin parhaat ajat elämässäni on olleet niitä, kun ulkonäköni on ollut todella hyvällä tolalla. En tiedä onko se sattumaa, vai vaikuttiko oma kauneus todella niin voimakkaasti itseluottamukseen. Ap

-jännä. :D Ku esim mulla on ollu parhaat ajat niitä ku oon ollu huomattavan ylipainonen, kylläki kaunis kuulemma ja pirteä... :D Mulla taas ne ajat ku oon ollu stereotyyppisesti "kaunein", on aikoja jollon olin myös neuroottisin, onnettomin ja siitä mulle puhkes viel syömisshäiriö. :D ehkä siks osaan suhtautuu kauneuteen niin, etten ajattele sitä mminään onnen lähtökohtana. :)

Sepä onkin se kauniin ihmisen kirous.  Kun tietää olevansa kaunis, mutta kuitenkin aina löytyy joku, joka on vieläkin kauniimpi.  Se rassaa.

-no ehkä jos on joku tietty tyyli tms.... mut sit on sellasii kauniita jotka on oman tyylisiä, niin ei osaa vertailla muihin.. :D Ja esim ite en osaa nähä jotain automaattisesti mua kauniimpana... vaikka oliski vaikka joku kim kardashianin näköinen, niin ajattelen että mä oon mä ja ehkä oon itserakas, ku en oikeen pitä muita paremman näkösinä.... :DD no ehkä johtuu siitä että saanu nii paljon kehuja etten osaa pitää vaikka ulkonäkö onki muuttunu. :DDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tarkemmin ajatellen mulla on vielä ylipääsemistä suhteesta, jonka uskon loppuneen siihen, että ulkonäköni ei riittänyt toiselle. Ajattelen, että jos olisin tuon näköinen, niin se juoksisi perässäni vieläkin. Muutenkin parhaat ajat elämässäni on olleet niitä, kun ulkonäköni on ollut todella hyvällä tolalla. En tiedä onko se sattumaa, vai vaikuttiko oma kauneus todella niin voimakkaasti itseluottamukseen. Ap

Eräs eksäni haukkui minua ja ulkonäköäni joka käänteessä. Hän teki niin, koska tiesi sen satuttavan minua. Kuulemma myös mallitasoiset naiset kokevat vastaavaa parisuhteissaan, ja heitä myös petetään. Moisella käytöksellä on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä naisen ulkonäön kanssa - kyse on lähinnä haukkujan omasta häiriintyneisyydestä. Eksäni olisi käyttäytynyt samalla tavalla kenen tahansa kanssa, jopa jonkun missin.

Tuli vain mieleen.

- 6

Joskus esim jos vaikak joku näyttää jonkun kauniin naisen kuvan tarkotuksena tehä mut mustasukkaseks, niin en mä ikinä ajattele että hän olis mua parempi. :DD

Koska ei se ole minä, eikä sillä ole mun piirteitä.. Mun piirteet on mun piirteet, jonku toisen on jonkun toisen piirteet. :)

En oo sellanen joka tuijottaa suurennuslasin kanssa ihmisten makkaroita, silmien välejä sun muita. Oon eri näkönen tarkasti katottuna baikka hoikkana ja pyöreänä, ja en tuijota sillä tavalla kun jotkut ihmiset , jotkut määrittelee kauneudenki tyyliin mittanauhan kanssa, itse en oo sellanen. Jos sisimmästä huokuu tylsyys ja typeryys, kauneutta ei mun silmissä ole, jonkun toisen, pinnallisemman ihmisen silmissä tosin voi olla. :)

Joskus oon nähny hätkähdytävän kauniita naisia, tyyliin 2 kertaa mun elämässä. Sillon olin itsekin erittäin kaunis, mutta en ollu aivvan niin hoikka ja tehny niin paljon sen eteen joten mittanauhan kanssa ne oli varmasti mua kauniimpia, mutta ei mulle tullut alemmuuskomplekssia, vvaan sellanen et "ohhoh :OOOOO" :D

lisäks kauneus on katsojan silmässä. Jotkut pitää esim voimakkaista piirteistä, jotkut taas pehmeämmistä, jne :)

Ajattele siten että ainakin voittaisit sen vaparissa.

Eli tappelussa sä voitat sen vaikka se olisi kauniimpi!

Se lohduttaa aina. Ja tappelun jälkeen se ei olisi kauniimpi!

Luin just joskus jonkun missin kertomuksia sen exän kanssa suhteesta, ja muidenkin, ja hän kertoi että suurin osa hänen miehistään on alkanut alistaa häntä niin, että on alkanut esim kommentoimaan ulkonäköä negatiivisesti, vaikka tosiaan oli siis kaunis missi. Ja tämä missi päätteli, että sejohtu niiden miesten heikosta itsetunnosta. :)

Ja yllättävän moni niistä, joita kattoo et "onpa kaunis" , niin yllättävän moni niistä on tehnyt jotain naamalle. :D

Siis leikkauksia tai muita esteettisiä toimenpiteitä. :) sillon voi vaan ite olla tyytyväinen ettei oo itse tarvinnu tehä.

Kaunis saa stalkkereita ei kannata kadehtia  ainakaan, ja iso osa kauniista ei ollenkaan mieti koko juttua, todellakaan, itsehän sitä ei edes näe.