Typerimmät asiat lapsuudestasi, joita et opeta omalle lapsellesi?

En ole pakottanut lapsiani pyhäkouluun...Sekä jäätelöä saa ottaa sen verran kuin paketista haluaa, ei ole pakko ottaa just sitä 1/5 vaan saa otta enemmän tai vähemmän. Sitä on kyllä lisää.

Älä nyt viitsi liioitella

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt viitsi liioitella

Kuka liioittelee? Jos tarkoitat ap:tä, niin uskon häntä, meillä oli samanlaiset säännöt ja jos ei noudattanut niitä, saattoi kotona odottaa jotain rangaistusta asiasta.

Että kaikki ruoka lautasella on pakko syödä. Ihan sama onko itse ottanut tai joku laittanut. Mä sairastuin tämän säännön takia bulimiaan ja aikuisenakin monet itkut väänsin kun kaikki on syötävä (kukaan ei enää pakottanut vaan oli lapsuudesta iskostunut päähän). Siispä pakotin itseni syömään kaiken ja sitten oksensin ulos kun paha olo.

Lapsieni ei tarvitse itkua tuhertaen syödä lautasta tyhjäksi. Saa joko heittää pois tai laittaa jääkaappiin myöhemmin syötäväksi.

Meillä ei ollut typeriä sääntöjä. Tai ehkä se, että lautanen oli pakko syödä tyhjäksi. Minulle jäi ahdistusta siitä, että aina oli pakko syödä kaikki.

Ei ole lapsia eikä tule, mutta älkää vanhemmat olko vihaisia vahingoista. Meillä äiti suuttui jos vahingossa vaikka rikkoi juomalasin.

Ylivarovaisuuden, hysteerisen takertumisen, kaverien valikoimisen, omakehun, rahan tuhlauksen, mitä näitä nyt on.

Että lasten pitää olla kiitollisia siitä että saa asua kotona

Se että ihan kaikesta pitää tuntea syyllisyyttä. Ja joo, olen 70-luvun lapsi. Omat lapset jo isoja mutta ainakin toivon kasvattaneeni heistä sellaisia etteivät he tunne syyllisyyttä siitä tilasta jonka vievät tällä planeetalla.

Meillä on varaa tilata lehtiä. Kuten Aku Ankkaa. Ei tarvitse varastaa naapurin postilaatikosta.

Se, että joutuu Biafraan jos ei syö kaikkea ruokaansa...

Itsensä häpeäminen. Sitä en ole opettanut. Muistan miten tärkeää oli lapsuudessani ja nuoruudessani muistaa hävetä itseään. Siitä muistutettiin vähän väliä. Toinen oli ylpeys. Mistään ei saanut olla ylpeä eikä onnellinen. Jos sellaisen tunteen sai, sitä piti mennä häpeämään.

Väkivalta,toisten halveksunta,pakottaminen syömään ,hapanta kaalisoppaa.Lapsuudessani näin oli.Isä aina toisti,älä hanki lapsia,niistä ei ei ole .kun harmia ja rahan menoa.Mummun ja sisarusten kanssa,ei saanut olla tekemisissä.NÄITÄ EN OPETA LAPSILLENI,VAAN SOSIALLISUUTTA JA KUNNIOITUSTA,.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia eikä tule, mutta älkää vanhemmat olko vihaisia vahingoista. Meillä äiti suuttui jos vahingossa vaikka rikkoi juomalasin.

Meillä myös ja vannoin ettei minusta tule ikinä samanlaista MUTTA nyt olen Huomannut että lapsi sählää ja sählää ja sanon monta kertaa ”varo sitä lasia, rauhotu, istu alas, kohta se lasi kaatuu.” Ja vastaus on JOOJOO. Ja lopulta se lasi tippuu ja minä suutun.

Kursailu kyläpaikassa. Kun kutsu kahvipöytään tulee, pyydän vanhempia ihmisiä menemään ensin, ja jos eivät näytä aikomustakaan liikahtaa, menemme sitten lasten kanssa. Lapsuudessa sitä vain pönötettiin sohvalla puoli tuntia kun emäntä anelee vieraita pöytään, ja lopulta kaikki nurisivat kylmästä kahvista.

Myös se, että rippijuhlat järjestetään ja lahjat ja rahat saa, vaikka lapsi kirkkain silmin myöntäisi että meni konfirmaatioon vain lahjojen takia. Haluan opettaa lapsilleni suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä, eli vain usko on oikea syy konfirmaatiolle ja sen juhlimiselle.

Seksuaalihäpeä. Ahtaat sukupuoliroolit. Uskonto.

Meillä ei saanut itkeä. Äidin motto oli ”parempi tippa housuissa kuin linssissä”, en tiedä olisiko oikeasti ollut parempi kusta housuihin kuin itkeä.

Meillä saa itkeä surusta tai kiukusta jne. mikä nyt sattuu itkettämään.

Nää ap:n käsittämättömät vierailusäännöt on tuttuja. Lisää ei saanut ottaa vaikka miten tyrkytettiin tai kotona sai fyysisesti selkäänsä. 

Monia muitakin kasvatusjuttuja skippaan. Kuten sen miten on laiskan merkki miettiä mitä haluaa tehdä työkseen, koska työnteon ei kuulu olla hauskaa... Eli hampaat irvessä pakko mennä tekemään jotain mitä inhoaa ettei ole laiskuri. En tajua tätä ideologiaa vieläkään.

Myös sen skippaan että ei saisi pitää puoliaan tai on itsekäs ja ties mitä. Kyllä tiettyyn rajaan saakka omia puoliaan saa ja täytyy oppia pitämään. Itse olen joutunut opettelemaan sen vasta aikuisena ja oli aika vaikeaa se. 

Vierailija kirjoitti:

Myös sen skippaan että ei saisi pitää puoliaan tai on itsekäs ja ties mitä. Kyllä tiettyyn rajaan saakka omia puoliaan saa ja täytyy oppia pitämään. Itse olen joutunut opettelemaan sen vasta aikuisena ja oli aika vaikeaa se. 

Joo, sama täällä. Itseään saa tietyissä tapauksissa puolustaa. Liian vaatimaton ei tarvitse olla. Muistan itsekin, miten hankalaa oli saada ensimmäinen työharjoittelupaikka yliopistossa, kun aina korostin omia huonoja puoliani, kuten sitä, että keskiarvoni ei ollut täydellinen. En olisi varmaan saanut sitä vieläkään, jos en olisi pitänyt toisen opiskelijan kanssa simulaatiota haastattelusta ja hän neuvonut, miten tulee tehdä.