Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi ei tottele yhtään mitään?
28.02.2020 |
Lapseni täyttää ihan näinä viikkoina kaksi vuotta. Olen (olemme) aina olleet hänen kanssaan johdonmukaisia ja lapsella on ollut selvät rajat. Kielletty asia on ollut sitten joka kerta kielletty asia eikä niin, että välillä annettaisiin periksi. Mutta lapsi ei usko yhtään mitään. Tietää kyllä hyvin mitkä asiat on kiellettyjä, ja tekee sitten vain niitä. Meillä ei edes ole mitenkään erityisen paljon kieltoja, vaan kielletyt asiat on lähinnä sellaisia, missä jotain ihmistä tai lasta itseään voi sattua tai joku asia mennä rikki. Esim. sohvalta ei saa tahallaan hypätä pää edellä lattialle. Telkkaria ei saa hakata kovilla esineillä. Ei saa purra. Jne sen tyyppisiä. Ensin kielletään, jos ei tottele ja tekee toisen kerran, niin lapsi viedään muualle.
Alan väsyä tähän, kun ei tottele yhtään. Ja kun lapsi huomaa, että alan väsyä, niin tottelee vielä vähemmän. Meidän mummit ja kummit ei enää jaksa auttaa, koska "lapsen kanssa on niin hankala olla". Anoppi sanoo suoraan, että hän ei pidä lapsista jotka ei tottele, eikä sitten halua sellaisen kanssa olla. Muut mummit ja kummit vain kieltäytyy olemasta enää lapsen kanssa, sanoo että kun ei siitä tule mitään. Kokeilin laittaa lapsen kodin ulkopuolelle hoitoon osapäiväisesti, mutta tuntuu että se vain pahensi tätä tilannetta, niin jouduin ottamaan lapsen takaisin kotiin. Selvästi osa lapsen käyttäytymisestä johtuu siitä että haluaisi enemmän huomiota, mutta en oikein ehdi enkä pysty antaamaan hänelle enää enempää huomiota, kun on kuitenkin välillä tehtävä kotitöitäkin. Otan kyllä lapsen aina niissä auttamaan, mutta jaksaa auttaa ihan pienen hetken ja sitten karkaa pahantekoon. Muuten leikin paljon lapsen kanssa, pidän paljon sylissä, ulkoillaan jne, eli saa varmasti kymmenenkertaisesti huomiota päivässä verrattuna esim. päiväkotilasten elämään. Pelkään, että alan kohta huutaa lapselle, kun ei tottele yhtään yhtään mitään eikä oikein muuta tee kuin on pahanteossa.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
UHMAIKÄ kato guuglesta
Tiedän, että tämän ikäisellä on uhmaikä. Mutta onko se oikeasti sellaista, että lapsi on koko valveillaoloajan vain pahanteossa, eikä tottele yhtään mitään? Olin käsittänyt, että se on enemmän sellaisia, uhmakohtauksia, ja välillä kuitenkin on hyviä hetkiä esim. leikkii rauhassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä isä?
Paljon töissä, illat kotona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
UHMAIKÄ kato guuglesta
Tiedän, että tämän ikäisellä on uhmaikä. Mutta onko se oikeasti sellaista, että lapsi on koko valveillaoloajan vain pahanteossa, eikä tottele yhtään mitään? Olin käsittänyt, että se on enemmän sellaisia, uhmakohtauksia, ja välillä kuitenkin on hyviä hetkiä esim. leikkii rauhassa. Ap
Ei kyllä se lapsi normaalisti uhmaa vaa joka toisen kiellon kohdalla. Valitse sotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia ne 2-vuotiaat on.. 3-vuotias ei sitten useinkaan ole kokoajan pahanteossa, mutta uhmaa voimakkaasti sekä fyysisesti että sanallisesti niinä hetkinä kuin uhmaa. Ja juuri kuin ehdit hengähtää, alkaa 4v uhma, joka on ns. tahtojen taistoa. Mutta sen jälkeen sitten alkaa seesteisempi aika, ja kyllä nuo uhmat ylipäätään aaltoilevat, eli aina tulee sellainen helpompi jakso kunnes taas uhma yltyy. Mutta juuri tuollaisia 2-vuotiaat ovat - ihan kamalia. Poislukien erittäin helpon temperamentin omaavat lapset. Niiden vanhemmat saavatkin olla iloisia ja tyytyväisiä.
Ota lapsi kotitöihin mukaan vaikka se tuntuisi hidastavan niiden tekoa. Parempi varhain kuin vasta teini-iän paikkeilla. Niin teen oman 1v 8kk-lapsen kanssa. Siinä samalla sanoitan lausein mitä teen ja lapsi osaakin nyt 25 käyttösanaa ja kommunikointi helpottuu päivä päivältä. Seurustele enempi lapsen kanssa antaen huomiota hyvinä hetkinä eikä vain temppuilun myötä. Tuo puremisjuttu ihmetytti että mistä moisen oppinut, jostain tv-sarjasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
UHMAIKÄ kato guuglesta
Tiedän, että tämän ikäisellä on uhmaikä. Mutta onko se oikeasti sellaista, että lapsi on koko valveillaoloajan vain pahanteossa, eikä tottele yhtään mitään? Olin käsittänyt, että se on enemmän sellaisia, uhmakohtauksia, ja välillä kuitenkin on hyviä hetkiä esim. leikkii rauhassa. Ap
Ikävä kyllä se voi olla myös tuollaista. Ota selvää positiivisesta kasvatuksesta. Osta vaikka joku kirja. Siskoni 2 vuotias kiukuttelija/huutaja/sääntöjen uhmaaja/karkailija muuttui rauhalliseksi, joskus jopa ohjeita noudattavaksi tytöksi kun äiti jaksoi ERITTÄIN johdonmukaisesti noudattaa erään kirjan ohjeita. Voin yrittää katsoa jos löydän jostain mikä se kirja oli.
Siis lapset on tuollaisia!
Ei ne usko tuossa iässä varsinaisesti mitään. Ne tutkii maailmaa ja hakee rajojaan, ei niillä siis ole vielä mitään rajoja. Niitä vasta opetellaan.
Ryhmässä oppii nopeammin kun toinen lapsi vetää kilarit jos ottaa esim kädestä ja iskee varmuudeksi lapiolla päähän. Kotona sitä treenataan usemman kerran kun siellä on lempeämmät menetelmät käytössä.
Lapsi ei osaa myöskään vielä säädellä itse tunteitaan, joten siitä tulee niitä infernaalisia kohtauksia.
Mun mielestä terve lapsi uhmaa, harjoittelee, kokeilee ja tutkii maailmaa.
Älykkäät ihmiset on uteliaita ja kiinnostuneita kaikesta. Ehkä teidänkin jälkikasvu hakkaa telkkaria kun siinä on jotain häntä kiinnostavaa.
Hieman kylmää kun sanot, että lapsi jaksaa tehdä vain hetken jotain hommaa ja "karkaa sitten pahantekoon".
Eivät nuo kaksivuotiaat ihan hirveän pitkiä ajatusketjuja vielä rakentele päässään. He lähinnä reagoivat omiin kokemuksiin kuten tylsistymiseen, väsymiseen, nälkään, janoon jne.
Sun tehtävä on opettaa ja ohjata lapsesi sietämään epämieluisia ja harmittavia kokemuksia.
Ei sitten hermostu omista lapsistaan jos eivät kaksivuotiaina ole pieniä aikuisia.
Sori.
t. 4 villin pojan äiti. Ja yhä järjissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ne 2-vuotiaat on.. 3-vuotias ei sitten useinkaan ole kokoajan pahanteossa, mutta uhmaa voimakkaasti sekä fyysisesti että sanallisesti niinä hetkinä kuin uhmaa. Ja juuri kuin ehdit hengähtää, alkaa 4v uhma, joka on ns. tahtojen taistoa. Mutta sen jälkeen sitten alkaa seesteisempi aika, ja kyllä nuo uhmat ylipäätään aaltoilevat, eli aina tulee sellainen helpompi jakso kunnes taas uhma yltyy. Mutta juuri tuollaisia 2-vuotiaat ovat - ihan kamalia. Poislukien erittäin helpon temperamentin omaavat lapset. Niiden vanhemmat saavatkin olla iloisia ja tyytyväisiä.
Täällä yksi vanhempi jonka pojalla ei ollut 2 v uhmaa ollenkaan. Voin kertoa että 4 v uhma tuli sitten kahta kauheampana. Eli ne on erilaisia kaikilla, johdonmukaisuus ja lempeys kasvatuksessa vie minusta pitkälle.
Lapsi voi olla tosi rasittava ja ärsyttävä, mutta muistakaa se, että kaksivuotias ei ole "pahanteossa". Se voi siltä näyttää, mutta lapsen näkökulmasta kyse on ihan jostain muusta. Lapsi tutkii maailmaa, hakee huomiota ja tulkitsee asiat ja tilanteet omasta näkökulmasta. Pieni lapsi ei hahmota ja ymmärtä asioita, ei kykene itsehillintään ja hallintaan samoin kuin aikuinen tai isompi lapsi.
Kannattaa perehtyä mentalisaatiota käsittelevään tietoon ja kirjallisuuteen. Ymmärrys lapsen toiminnasta ja siihen suhtautumisesta kasvaa kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen 2 vuotias., joskus 3-4 vuotiaana alkaa ehkä totella hiukan enemmän tai edes ymmärtämään että päälleen hyppääminen sattuu. Keksit vaan jotain muuta tekemistä sille.
Vierailija kirjoitti:
Ota lapsi kotitöihin mukaan vaikka se tuntuisi hidastavan niiden tekoa. Parempi varhain kuin vasta teini-iän paikkeilla. Niin teen oman 1v 8kk-lapsen kanssa. Siinä samalla sanoitan lausein mitä teen ja lapsi osaakin nyt 25 käyttösanaa ja kommunikointi helpottuu päivä päivältä. Seurustele enempi lapsen kanssa antaen huomiota hyvinä hetkinä eikä vain temppuilun myötä. Tuo puremisjuttu ihmetytti että mistä moisen oppinut, jostain tv-sarjasta?
Luitkohan aloitustani? Siinä kirjoitin, että otan aina. Ja että annan hänelle joka päivä hyvin paljon huomiota ja leikin hänen kanssaan ja sylittelen jne. Ap
Laita osaksi päivää päiväkotiin/päiväkerhoon, jolloin saat hetken levätä, jos sitä tukea ei ole.
Tuo uhma menee ohi, pidä kiinni niistä rajoista tiukasti mitkä olet asettanut, jos joustat joskus, niin lapsi oppii käyttämään sitä hyväkseen ja jaksaa renkuttaa niin kauan että annat periksi monessa asiassa.
Päivärytmi on tärkeä, jokainen päivä saa toimia tylsästi samalla kaavalla, mennään ulos, nukkumaan, syömään ja herätään aina samaan aikaan.
Jaahas, taidat olla sama provo jonka lapsi aina kertoo pyypyy juttuja sukulaisten kahvipöydässä... huoh!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi olla tosi rasittava ja ärsyttävä, mutta muistakaa se, että kaksivuotias ei ole "pahanteossa". Se voi siltä näyttää, mutta lapsen näkökulmasta kyse on ihan jostain muusta. Lapsi tutkii maailmaa, hakee huomiota ja tulkitsee asiat ja tilanteet omasta näkökulmasta. Pieni lapsi ei hahmota ja ymmärtä asioita, ei kykene itsehillintään ja hallintaan samoin kuin aikuinen tai isompi lapsi.
Kannattaa perehtyä mentalisaatiota käsittelevään tietoon ja kirjallisuuteen. Ymmärrys lapsen toiminnasta ja siihen suhtautumisesta kasvaa kovasti.
Tiedän, että kaksivuotias ei tarkoita pahaa. Kirjoitin pahanteossa lyhentääkseni tekstiäni, olisin voinut tietenkin selittää pitkästi, että tekemässä kiellettyjä asioita. Ihan tahallista se siltä lapselta on, koska selvästi seuraa samalla reaktioitani, esim. kun otan lapsen mukaan tyhjentämään tiskikonetta, niin hetken ajan siihen jaksaa osallistua mutta noin 10 sek jälkeen menee sohvalle ja yrittää hypätä sieltä pää edellä alas ja samalla seuraa että keskeytänkö tiskikoneen ja tulenko hänen luo. Kotitöitä on kuitenkin pakko ne muutamat vähäiset pystyä tekemään. Ja yritän opettaa lapselle, että tehdään ne nopeasti, niin sitten on kiva päästä nopeammin yhdessä leikkimään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ne 2-vuotiaat on.. 3-vuotias ei sitten useinkaan ole kokoajan pahanteossa, mutta uhmaa voimakkaasti sekä fyysisesti että sanallisesti niinä hetkinä kuin uhmaa. Ja juuri kuin ehdit hengähtää, alkaa 4v uhma, joka on ns. tahtojen taistoa. Mutta sen jälkeen sitten alkaa seesteisempi aika, ja kyllä nuo uhmat ylipäätään aaltoilevat, eli aina tulee sellainen helpompi jakso kunnes taas uhma yltyy. Mutta juuri tuollaisia 2-vuotiaat ovat - ihan kamalia. Poislukien erittäin helpon temperamentin omaavat lapset. Niiden vanhemmat saavatkin olla iloisia ja tyytyväisiä.
Milloin tulee seesteisempi aika? Lapsi jo 8v. eikä uhmaikä näy loppuvan ja kohta alkaa jo murrosikä.
0/5