Mitä ihmiset saavat small talkista?
Tarkoitan siis niitä ihmisiä, jotka kokevat small talkin tärkeäksi sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Eikö yhtä hyvin voisi vain luetella sanoja peräkkäin? Kännykällä saisi helposti vaikka näin : " Koska fiilis et löydä vastausta runsaasti yleisöä oli vielä uskaltautunut se päivä ja aika äsken niin löydät tulostimet että jos joku ajattelee varmaan ilmeisesti huomenna "
Kommentit (26)
Hetkellisen kosketuksen toiseen ihmiseen. Olen aina ihmetellyt mita ne "syvalliset" aiheet ovat joista suomalaiset vain suostuvat puhumaan.
Vuorovaikutusta ilman että tarvitsee ryhtyä tarkemmin miettimään mitä sanoa. Se on hyvin rentouttavaa ja muistuttaa että tuntemattomat ihmiset ovat lopulta aika samanlaisia kuin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Hetkellisen kosketuksen toiseen ihmiseen. Olen aina ihmetellyt mita ne "syvalliset" aiheet ovat joista suomalaiset vain suostuvat puhumaan.
Eli tosiaan on ihan sama, mitä sanarimpsuja suustaan suoltaa? Pääasia, että pitää jotain ääntä? Mun mielestä nk syvälliset aiheet kuuluvat ystävyyteen tai siihen, että ollaan muuten läheisiä (esim oma puoliso, sisarukset jne). Ja jos joku ei ole ihan näin läheinen vaan ihan vaan kaveri ja siltä kysyy esim "mitä kuuluu?", niin miksi kysyä, jos ei oikeasti halua toisen vastaavan kuin "ihan hyvää"? Jos mä kysyn mun kavereiltani, mitä heille kuuluu, niin mua ihan oikeasti kiinnostaa, mitä heille kuuluu. En mä kysyisi, jos mua ei kiinnostaisi. Small talkiin kuitenkin kuuluu kysyä ja kysymykseen kuulu vastata, että ihan hyvää, vaikka olis just mummo kuollut, isä saanut syöpädiagnoosin tai ukko lähtenyt nuoremman matkaan.
Small talk ohjaa tajuamaan toisen ihmisen kiinnostuksen kohteita tai sen hetkistä yleistä tunnetilaa, tilanteesta riippuen. Ei kukaan halua kuulla mitä kuuluu -kysymykseen, että mummo juuri kuoli kun jäi auton alle, ja veli teki konkurssin vuoksi itsemurhan ja nyt olen menossa lääkärille tuplaamaan rauhoittavat sekä hakemaan apua virtsankarkailuun.
Vierailija kirjoitti:
Small talk ohjaa tajuamaan toisen ihmisen kiinnostuksen kohteita tai sen hetkistä yleistä tunnetilaa, tilanteesta riippuen. Ei kukaan halua kuulla mitä kuuluu -kysymykseen, että mummo juuri kuoli kun jäi auton alle, ja veli teki konkurssin vuoksi itsemurhan ja nyt olen menossa lääkärille tuplaamaan rauhoittavat sekä hakemaan apua virtsankarkailuun.
Miksi ei sitten voi kysyä suoraan toisen ihmisen kiinnostuksen kohteita tai sen hetkistä yleistä tunnetilaa? Miksi pitää kysyä mitä kuuluu, kun ei kuitenkaan haluta vastausta siihen kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vuorovaikutusta ilman että tarvitsee ryhtyä tarkemmin miettimään mitä sanoa. Se on hyvin rentouttavaa ja muistuttaa että tuntemattomat ihmiset ovat lopulta aika samanlaisia kuin itsekin.
Mistä sä tuon pystyt päättelemään? Small talkhan on vain kommunikointia, jossa minkään sanotun ei tarvitse pitää paikkaansa. Toinen osapuoli myös tietää, että kaikki, mitä tuo toinen sanoo, voi olla ihan tuubaa. Ymmärrän tuon, että ei tarvitse miettiä sanomisiaan, kun voi laittaa vaan pään sisällä puppugeneraattorin suoltamaan sanoja. Mun mielestä se on rentouttavaa tasan siihen asti, kun törmää samaan ihmiseen toistamiseen eikä ole mitään muistikuvaa, mitä ko henkilölle on edellisellä kerralla sanonut. Tosin jos tietää, ettei koskaan enää tapaa ko henkilöä, voi lätistä mitä mieleen juolahtaa.
Vaivaantuneen fiiliksen ja muurin ihmisen ympärille.
Vuorovaikutus on tapa tutustua ihmiseen ja oppia jotain myös itsestään.
Huomaan, ettei ap tajua mitään kummastakaan.
Small-talkilla virittäytydään varsinaiseen keskusteluun (jota usein ei valitettavasti tule).
Saa informaatiota ympäristöstä. Esimerkiksi taksinkuljettajat ovat yleensä hyvin perillä maailman tapahtumista, kaupungissa sisäpiirin tiedosta, missä kannattaa syödä ym. jne. Sen takia yleensä small talkkaan kuljettajalle ja testatakseni, onko hän sosiaalisella tuulella. On toki olemassa ihmisiä, joilla on small talkissakin hyvin vähän annettavaa. Tosi useasti olen kuitenkin small talkinkin avulla oppinut jotain uutta kätevästi ja nopeasti, muuallakin kuin taksissa.
Se on vuorovaikutusta kuten muutama muukin on jo sanonut. Sen lisäksi se on kohteliasta. Fraasit helpottavat elämää. Kun toiselta on vaikka läheinen kuollut ei siihen juuri ole sanoja, siksi on kohteliasta sanoa "otan osaa".
Kyllähän koko ympäristön olo helpottuu, kun voi sanoa "hei, onpa kiva sää tänään" sen sijaan, että mykkänä kävelee ohi.
Minäkin ihmettelen, miten se on niin kovin syvällistä jurottaa nurkassa, sen sijaan, että puhuisi "mitä Maijalle kuuluu", "olipa ruuhkaa aamulla" jne.
Olisipa kovin ankeaa jos suustaan ei voisi päästää mitään muuta kuin syvällisiä ajatelmia tai valmistautua kuuntelemaan kaksi tuntia kokkareilla viereen sattuneen ihmisen elämäntilanteen koukeroita.
Vierailija kirjoitti:
Vuorovaikutus on tapa tutustua ihmiseen ja oppia jotain myös itsestään.
Huomaan, ettei ap tajua mitään kummastakaan.
Small talk ei ole mulle mikään ongelma ja small talkaankin aika paljon. En vaan saa itse siitä yhtään mitään ja sen vuoksi halusin kysyä niiltä, jotka saavat siitä jotain. Tai no olen oppinut itsestäni sen, että voin puhua lähes mistä tahansa antamatta itsestäni toiselle mitään muuta kuin sanoja ja aikaani. Small talkin jälkeen toinen ei tiedä musta yhtään sen enempää kuin ennen small talkin aloittamista. Ei edes sitä, mitä mieltä mä oikeasti olen ollut jostain puheena olevasta asiasta tai kiinnostaako koko asia mua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vuorovaikutusta ilman että tarvitsee ryhtyä tarkemmin miettimään mitä sanoa. Se on hyvin rentouttavaa ja muistuttaa että tuntemattomat ihmiset ovat lopulta aika samanlaisia kuin itsekin.
Mutta ihmisten kanssa puhuessa tajuan juuri kuinka erilainen olen!
Vierailija kirjoitti:
Saa informaatiota ympäristöstä. Esimerkiksi taksinkuljettajat ovat yleensä hyvin perillä maailman tapahtumista, kaupungissa sisäpiirin tiedosta, missä kannattaa syödä ym. jne. Sen takia yleensä small talkkaan kuljettajalle ja testatakseni, onko hän sosiaalisella tuulella. On toki olemassa ihmisiä, joilla on small talkissakin hyvin vähän annettavaa. Tosi useasti olen kuitenkin small talkinkin avulla oppinut jotain uutta kätevästi ja nopeasti, muuallakin kuin taksissa.
Okei, toi oli hyvä pointti.
Vierailija kirjoitti:
Se on vuorovaikutusta kuten muutama muukin on jo sanonut. Sen lisäksi se on kohteliasta. Fraasit helpottavat elämää. Kun toiselta on vaikka läheinen kuollut ei siihen juuri ole sanoja, siksi on kohteliasta sanoa "otan osaa".
Kyllähän koko ympäristön olo helpottuu, kun voi sanoa "hei, onpa kiva sää tänään" sen sijaan, että mykkänä kävelee ohi.
Minäkin ihmettelen, miten se on niin kovin syvällistä jurottaa nurkassa, sen sijaan, että puhuisi "mitä Maijalle kuuluu", "olipa ruuhkaa aamulla" jne.
Olisipa kovin ankeaa jos suustaan ei voisi päästää mitään muuta kuin syvällisiä ajatelmia tai valmistautua kuuntelemaan kaksi tuntia kokkareilla viereen sattuneen ihmisen elämäntilanteen koukeroita.
Eli sä koet, että kun sanot "hei, onpa kiva sää tänään", muiden olo helpottuu? Ja kun muiden olo helpottuu, sulle tulee parempi mieli itsellesi?
Voithan sinä sanoa itseesi kohdistuvaan small talk -yritykseen, että ei kiinnosta olla missään kontaktissa kanssasi. (Ellei analysoida jotain taideleffoja tms.) Saat ainakin jotain reaktiota aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Se on vuorovaikutusta kuten muutama muukin on jo sanonut. Sen lisäksi se on kohteliasta. Fraasit helpottavat elämää. Kun toiselta on vaikka läheinen kuollut ei siihen juuri ole sanoja, siksi on kohteliasta sanoa "otan osaa".
Kyllähän koko ympäristön olo helpottuu, kun voi sanoa "hei, onpa kiva sää tänään" sen sijaan, että mykkänä kävelee ohi.
Minäkin ihmettelen, miten se on niin kovin syvällistä jurottaa nurkassa, sen sijaan, että puhuisi "mitä Maijalle kuuluu", "olipa ruuhkaa aamulla" jne.
Olisipa kovin ankeaa jos suustaan ei voisi päästää mitään muuta kuin syvällisiä ajatelmia tai valmistautua kuuntelemaan kaksi tuntia kokkareilla viereen sattuneen ihmisen elämäntilanteen koukeroita.
Mua ainakin tosi useasti oikeasti kiinnostaa, mitä jollekulle kuuluu D: en kysy vain siksi, että olisi jotain puhuttavaa. En sitten tiedä, miksi musta on kiva tietää jonkun kuulumisia, kenellä ei kauheasti oikeasti ole tekemistä elämässäni. Ehkä jotenkin auttaa hahmottamaan ympäristöä ja lähipiiriin haaroja.
Vierailija kirjoitti:
Se on vuorovaikutusta kuten muutama muukin on jo sanonut. Sen lisäksi se on kohteliasta. Fraasit helpottavat elämää. Kun toiselta on vaikka läheinen kuollut ei siihen juuri ole sanoja, siksi on kohteliasta sanoa "otan osaa".
Kyllähän koko ympäristön olo helpottuu, kun voi sanoa "hei, onpa kiva sää tänään" sen sijaan, että mykkänä kävelee ohi.
Minäkin ihmettelen, miten se on niin kovin syvällistä jurottaa nurkassa, sen sijaan, että puhuisi "mitä Maijalle kuuluu", "olipa ruuhkaa aamulla" jne.
Olisipa kovin ankeaa jos suustaan ei voisi päästää mitään muuta kuin syvällisiä ajatelmia tai valmistautua kuuntelemaan kaksi tuntia kokkareilla viereen sattuneen ihmisen elämäntilanteen koukeroita.
Minulle kyllä tulee entistä tukalampi olo, kun huomaa että väkisin joku smalltalkkaa, jotta tunnelma muka jotenkin laukeisi tms.
Small talk on varovaista ja kohteliasta kontaktin ottamista tuntemattoman kanssa, osoittaen myös että lähestyy hyvissä ja rauhanomaisissa aikeissa eikä aio kumauttaa nuijalla päähän kuten luolakaudella.
Salavauva rahasta ja selibaatista. Kiitos vonkasi Tinderissä!