Mitä ihmiset saavat small talkista?
Tarkoitan siis niitä ihmisiä, jotka kokevat small talkin tärkeäksi sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Eikö yhtä hyvin voisi vain luetella sanoja peräkkäin? Kännykällä saisi helposti vaikka näin : " Koska fiilis et löydä vastausta runsaasti yleisöä oli vielä uskaltautunut se päivä ja aika äsken niin löydät tulostimet että jos joku ajattelee varmaan ilmeisesti huomenna "
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä sanoa itseesi kohdistuvaan small talk -yritykseen, että ei kiinnosta olla missään kontaktissa kanssasi. (Ellei analysoida jotain taideleffoja tms.) Saat ainakin jotain reaktiota aikaiseksi.
Ei nyt ollut kyse tuosta vaan siitä, mitä ihmiset saavat small talkista itselleen. Mä joudun ihan työni puolestakin small talkaamaan ihmisten kanssa, mutta en mä saa siitä itselleni mitään, firmalle kyllä mahdollisesti onnistuneet kaupat. Ja voin mä muissakin tilanteissa small talkata, jos sen hetkisessä tilanteessa mun kuuluu jollain tavalla viihdyttää toista ihmistä. Mutta en mä edelleenkään saa siitä itselleni yhtään mitään. Mä koen small talkin enemmänkin jonkinlaisena velvollisuuden hoitamisena ja yleensä en ole itse luonut tilannetta, jossa mulle syntyisi ko velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vuorovaikutusta kuten muutama muukin on jo sanonut. Sen lisäksi se on kohteliasta. Fraasit helpottavat elämää. Kun toiselta on vaikka läheinen kuollut ei siihen juuri ole sanoja, siksi on kohteliasta sanoa "otan osaa".
Kyllähän koko ympäristön olo helpottuu, kun voi sanoa "hei, onpa kiva sää tänään" sen sijaan, että mykkänä kävelee ohi.
Minäkin ihmettelen, miten se on niin kovin syvällistä jurottaa nurkassa, sen sijaan, että puhuisi "mitä Maijalle kuuluu", "olipa ruuhkaa aamulla" jne.
Olisipa kovin ankeaa jos suustaan ei voisi päästää mitään muuta kuin syvällisiä ajatelmia tai valmistautua kuuntelemaan kaksi tuntia kokkareilla viereen sattuneen ihmisen elämäntilanteen koukeroita.
Eli sä koet, että kun sanot "hei, onpa kiva sää tänään", muiden olo helpottuu? Ja kun muiden olo helpottuu, sulle tulee parempi mieli itsellesi?
No kyllä, juuri näin. Useinkin esimerkiksi työpaikalla se on helppo avaus, n.s. ice braker. Kaikki voivat osallistua jutusteluun: "on niin kiva kun on valoisaa", toinen: "huomasin taas, että voisikin pestä ikkunat" jne. Onhan se mukavampaa kuin tuijottaa mykkänä kahvikuppia.
Kiitos, tuokin on hyvä pointti. En ole koskaan ollut työpaikassa, jossa istuttaisiin porukalla juomassa kahvia. Hyvä kun ehtii jossain välissä nappaamaan kahvimukin tietokoneensa ääreen.
Vierailija kirjoitti:
Small talk on varovaista ja kohteliasta kontaktin ottamista tuntemattoman kanssa, osoittaen myös että lähestyy hyvissä ja rauhanomaisissa aikeissa eikä aio kumauttaa nuijalla päähän kuten luolakaudella.
Jep en mä voi enkä oikeasti halua sanoa varsinkaan tuntemattomalle mitään ns. diippiä. Siinä säikyttäisi toisen tai nolaisi itsensä. Oma ongelmani on että osaan ja pystyn juttelemaan mutta en uskalla kertoa että enemmän voisi kiinostaa.
Muutama sellainen mahdollisuus nainen on sen takia jäänyt yrittämättä. Ei vain ole uskaltanut vaikka olen muka reteä, kohtelias ja jutteleva. Niin hyvä näyttelemään normaalia että joskus hämään itsenikin. Nyt jo liikaa ikää, melkein 50 niin ei enää väliä. Vanha käpy joutaisi jo pois ilmaa pilaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Small talk on varovaista ja kohteliasta kontaktin ottamista tuntemattoman kanssa, osoittaen myös että lähestyy hyvissä ja rauhanomaisissa aikeissa eikä aio kumauttaa nuijalla päähän kuten luolakaudella.
Mulla on hyvin harvoin ollut tilanteita, joissa olisi pitänyt ottaa kontaktia tuntemattoman kanssa ilman mitään sellaista syytä, minkä kumpikin osapuoli tietää jo entuudestaan. Olen aika suora ihminen ja jos esim kiiruhdan bussipysäkille enkä ole varma, menikö bussi 123 jo, kysyn ihan suoraan joltain pysäkillä seisovalta menikö bussi 123 jo. Joka kerta mulle on vastattu ei, meni tai en tiedä, vaikka en olekaan ensin alkanut puhumaan säästä tai kyselemään kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vuorovaikutusta kuten muutama muukin on jo sanonut. Sen lisäksi se on kohteliasta. Fraasit helpottavat elämää. Kun toiselta on vaikka läheinen kuollut ei siihen juuri ole sanoja, siksi on kohteliasta sanoa "otan osaa".
Kyllähän koko ympäristön olo helpottuu, kun voi sanoa "hei, onpa kiva sää tänään" sen sijaan, että mykkänä kävelee ohi.
Minäkin ihmettelen, miten se on niin kovin syvällistä jurottaa nurkassa, sen sijaan, että puhuisi "mitä Maijalle kuuluu", "olipa ruuhkaa aamulla" jne.
Olisipa kovin ankeaa jos suustaan ei voisi päästää mitään muuta kuin syvällisiä ajatelmia tai valmistautua kuuntelemaan kaksi tuntia kokkareilla viereen sattuneen ihmisen elämäntilanteen koukeroita.
Eli sä koet, että kun sanot "hei, onpa kiva sää tänään", muiden olo helpottuu? Ja kun muiden olo helpottuu, sulle tulee parempi mieli itsellesi?
No kyllä, juuri näin. Useinkin esimerkiksi työpaikalla se on helppo avaus, n.s. ice braker. Kaikki voivat osallistua jutusteluun: "on niin kiva kun on valoisaa", toinen: "huomasin taas, että voisikin pestä ikkunat" jne. Onhan se mukavampaa kuin tuijottaa mykkänä kahvikuppia.
Mä kokisin aika kiusallisena, jos menisin uuteen työpaikkaan ja muut alkaisivat puhua säästä vain sen vuoksi, että mä tuntisin oloni mukavammaksi. Paljon parempi, että puhuvat samoja juttuja kuin aina ennenkin ja mä sitten osallistun jossain vaiheessa keskusteluun.
No kyllä, juuri näin. Useinkin esimerkiksi työpaikalla se on helppo avaus, n.s. ice braker. Kaikki voivat osallistua jutusteluun: "on niin kiva kun on valoisaa", toinen: "huomasin taas, että voisikin pestä ikkunat" jne. Onhan se mukavampaa kuin tuijottaa mykkänä kahvikuppia.