Kohtelu raskaana tai synnytyksen jälkeen?

No aikoinaan itsekkin pyysin apua imetykseen, ei tullut (eri sairaala-alue). Siskoni tuli visiitille, jolla oli jo useampi lapsi ja itse synnytin esikoisen. Sain häneltä apua.

Itse näin kuivumisen merkkejä vauvassa kolmantena päivänä ja veetuilua tuli aina kun pyysin lisämaitoa. Yhdellä lisämaito annoksella päivässä vauva nukkui hyvin kansliassa(hyvinhän se nukkuu, mitä sä selität) Itselläni meni kotona 2 viikkoa, että sain pumpattua pisaran rinnoista ulos. Puolentunnin pumppaamisella tuli puoli teelusikkaa. Elämä helpottui niin vauvalla ja äidillä, kun siirryttiin korvikkeisiin.

Muutenkin yksi kätilö neuvoi näin ja seuraava vuoroon tullut kätilö ihmetteli mitä tein ja jyräsi edellisen kätilön neuvot.

Viimeisenä laitospäivänä odotin 8 tuntia lääkäriä katsomaan minua ja eipä näkynyt, lähdimme kotiin.

Aika erikoista ettei synnäreiden ja osastojen kiire muka ole helpottanut, vaikka vauvoja syntyy koko ajan vähemmän.

Muistan aikoinaan kun olin toisen lapseni synnyttänyt niin tämä vain nukkui ja nukkui. Ei herännyt syömään millään ja nukahti rinnalle samointein. Tiesin että minulta ei maitoa juuri tule kuin nihkeästi ja kotona siirryttäisiin pulloruokintaan. Kysyin hoitajalta mitä pitäisi tehdä kun lapsi taitaa kuivua kun ei pysy hereillä millään. Vastaus oli, Ravista sitä. TYKS 2001

Näissä keskustellaan vakavasta asiasta. Kuitenkin koskaan ei puhuta oikeasta asiasta, milloin henkilökunta on syyllinen tai pirullinen johto käsiä hieroen vähentää työntekijöitä. Oikea syy on tietenkin raha, tai ennemmin sen puute. Johdolle vuosia ollut samama viesti, kustannuksia pitää vähentää ja lopputulos on kirjoittelun kaltainen. Mikä tässä on niin ihmeellistä? Ei syy ole hoitajissa eikä niissä johtajissakaan. AB Suomi Oy haluaa tätä.

Mä luulen, että monessa sairaalassa ei varsinaisesti ole pulaa kätilöistä, niitö ei vasn haluta palkata enempää vaikka hakijoita olisi. Itse olen ammatiltani sairaanhoitaja - kätilö ja usein kun olen hakenut töitä eri sairaaloista, olen saanut työnantajalta vastauksen, "meillä ei ole tarvetta palkata sijaisia".

Tai jos olen hakenut kesäsijaisuuksia, minua ei ole valittu mutta sitten kuulen toista kautta, että lapsivuodeosastolle on palkattu epäpäteviä kätilöopiskelijoita.

Ihmettelen tässä sitä, että äidit(ja isät) antavat pienen vauvansa kuolla nälkään mieluummin kuin hakevat kaupasta äidinmaidonkorviketta, ja tuttipullon. Miksi näin on?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tässä sitä, että äidit(ja isät) antavat pienen vauvansa kuolla nälkään mieluummin kuin hakevat kaupasta äidinmaidonkorviketta, ja tuttipullon. Miksi näin on?

Kun on osastolla niin sieltä saa ihan talon puolesta lypsettyä äidinmaitoa, ei tarvitse mennä kauppaan. Kotona sitten voi antaa korviketta. Maidon saaminen hoitajalta vaan edellyttää että kestät hoitajan halveksunnan ja veemäisen asenteen. Jos olet ensisynnyttäjä niin et välttämättä saa siltikään lapselle maitoa koska sinun pitää oppia nöyryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tässä sitä, että äidit(ja isät) antavat pienen vauvansa kuolla nälkään mieluummin kuin hakevat kaupasta äidinmaidonkorviketta, ja tuttipullon. Miksi näin on?

Joskus synnyttäjä lähtee kotiin synnöriltä eikä kiyona ole edes varalla korviketta. Kiva sitten yöllä klo 03 kun vauva itkenyt 5h yhtämittaa alkaa etsiä auki olevaa kauppaa josta hakea korviketta

Tuota samaa se on muuallakin synnyttäneiden osastolla. Omat kokemukset KYSistä, eikä ne mitään positiivisia olleet.

Oman kokemuksen mukaan hyvää hoitoa saa ihan missä tahansa muussa asiassa paitsi naistentaudeissa ja synnytyksessä. Jo hammaslääkärissä saa niin paljon kipulääkkeitä kun vaan pyytää mutta jotain kierukoita kaivellaan ilman mitään puudutuksia.

Ostakaa sitä korviketta hieman varuille kotiin ettei tarvitse yöllä lähteä etsimään. Eikö tuo nyt ole ihan talonpoikaisjärkeä?

Tavallaan on kokemusta. Synnytin Oysissa 2018 nuorimmaisen lapseni. Kiireen tuntu oli läsnä, vaikka huoneet eivät olleet edes täynnä. Synnytyksessä kätilö oli asiansa osaava, mutta kyllästyneen oloinen. Ei hymyn hymyä missään vaiheessa. Tuntui muutenkin, että olin rasittava, kun tulin synnyttämään. Vaikka synnytys siis sujui hyvin ja oli ohi parissa tunnissa.

Osastolla sama meno jatkui. Lapsi ei alkanut imemään. Pyysin lisämaitoa, mutta siitäkin annettiin ymmärtää, ettei mielellään anneta koska ? Minun käskettiin pumpata ja sanottiin, että pumppu löytyy jostain huoneesta. Kukaan ei kertonut, mistä huoneesta ja millainen pumppu. Kysyin toisilta äideiltä, löysin huoneen ja siellä kysyin toiselta äidiltä, että millainen pumppu. Pumppuja ei ollut koska ne oli varattuja. Kun kyselin toistuvasti pumpun perään, minun annettiin ymmärtää, että minun ongelmani ei ole heidän ongelma. Lopulta kotiutumispäivänä yksi kätilö huomasi, että pumppu oli jatkuvasti ollut huoneessamme tyhjän vuoteen vierellä verhon takana. Sitä ei oltu siis palautettu eikä näin ollen edes puhdistettu edellisen käyttäjän jäljiltä ja tosiaan viikon olin tuossa 3 hengen huoneessa ollut eikä tuossa keskivuoteessa ollut sinä aikana ketään.

Lapsi ei siis imenyt ja soitin yölläkin kelloa, kun oli mielestäni kellertävä. Kärttyinen kätilö tuli ”auttamaan” eli väänteli pari kertaa nänniä sinne tänne ja vaihtoi lapsen asentoa. Kun lapsi ei vieläkään imenyt, tiuskaisi että hänellä on kiireellisempääkin tekemistä. Aamulla lapsi oli jo niin keltainen, että joutui kiireellisenä sinivalohoitoon. Olin sitä ennen yrittänyt yön yli koko ajan saada lasta imemään.

Sitten lopussa paljastui uuteen vuoroon tulleen kätilön tarkastuksessa, ettei Äidin raskausdiabeteksesta ja kilpirauhaslääkityksestä huolimatta vauvalta oltu missään vaiheessa otettu verikokeita. Lapsi oli siis tavallaan asetettu hengenvaaraan. Onneksi hänellä oli kaikki arvot kunnossa, kun kotiutuspäivänä vihdoin mitattiin...

Jäi kieltämättä huono vaikutelma koko touhusta verrattuna esimerkiksi aikaisempiin kokemuksiin. Muutama asiallinen kätilö oli, mutta enemmän näitä tiuskivia kiireestä toiseen juoksevia. Ymmärrän kiireen, mutta synnytys on sen verran herkkä tapahtuma, usein vaikea ja kivuliaskin henkisesti ja fyysisesti, ettei siinä todellakaan pitäisi jättää äitiä ja vastasyntynyttä sen kiireen ja ärtymyksen jalkoihin. Yhtään kertaa kukaan henkilökunnasta ei edes hymyillyt. Sekin kertoo jotain ilmapiiristä.

Ei yllättänyt yhtään, että osastoon otsikoissa.

Sekin vielä, että koska en ollut ensimmäistä kertaa synnyttämässä, tuntui kuin minun olisi pitänyt vain tietää jo kaikki. Vaikka ennen ei ollut ollut kahdella lapsella keltaisuutta tai itselläni raskausdiabetesta jne. Siellä sairaalapedillä sitten surffailin ja yritin etsiä netistä tietoja... /12

Meidän lapsi sai Hyvinkäällä ennen kotiinlähtöä ensimmäisen kerran maitoa. Syntyi hyvin myöhään tiistaina, perjantai aamupäivällä päästiin kotiin. Lapsen paino putosi ja lapsi itki paljon. Imettämällä ei siis ravintoa saanut, vaikka käytännössä häntä piti pitää 24/7 koko ajan rinnalla.

Mutta koska ilmeisesti korvikkeen antaminen (ja tutin käyttö) on niin saatanasta (oli ainakin v. 2013), niin synnärin virallinen kanta on se, että vauva saa nähdä nälkää.

Enempää lapsia meiltä ei tähän asenneilmapiiriin sitten tehtykään.

Vauvan tiheä imetys on paras tapa saada maidontulo käynnistymään, ei suinkaan pumppaus vaikka sitä voi tehdä imetyksen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tässä sitä, että äidit(ja isät) antavat pienen vauvansa kuolla nälkään mieluummin kuin hakevat kaupasta äidinmaidonkorviketta, ja tuttipullon. Miksi näin on?

Miksi? Suomessa on sokeasti uskottu terveydenhuollon ammattitaitoon ja haluun auttaa ihmisiä. Näinhän se ei ole. Oikeasti ketään ei kiinnosta tippaakaan.

Kovasti on kontrollia ja kyttäystä, mutta todellista käytännön ohjausta ja hoitoa ei ole.

Lisäksi terveydenhuollossa on töissä ihmisiä, jotka päivästä toiseen voivat toitottaa siellä omaa agendaansa.

Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia Helsingin ja Espoon sairaanhoitopiiristä raskaus- ja synnytysajoiltani.

En huomannut ainuttakaan kielteistä kommenttia, katsetta tai mitään muutakaan hoitohenkilöstön osalta. Sain apua imetykseen ym. Myös eräs hoitaja tuli juottamaan extramaitoa lapsellemme läpi yön, kun en itse vielä päässyt imettämään.

Täydet viisi tähteä.

Olisiko kenelläkään tuoretta kokemusta TYKS:stä tähän aiheeseen liittyen? Kannattaako varautua siihen, että sielläkin on kiirettä ja välinpitämättömyyttä?

T. Esikoistaan sinne parin kk päästä synnyttämään menevä

Vierailija kirjoitti:

Vauvan tiheä imetys on paras tapa saada maidontulo käynnistymään, ei suinkaan pumppaus vaikka sitä voi tehdä imetyksen lisäksi.

Ei aina. Vauva oli rinnalla 24/7 ja ei ihmekkään, kun ei sieltä mitään tullut. Nänneihin sattuu, nukkua ei osaa, ettei litistä pientä. Puolentoista tunnin imetys, vartin tauko ja taas haluaa tissiä(tätä siis jatkui 24/7) Jonkun aikaa tätä jaksoin ja koitin korviketta. Maailma muuttui heti kummallakin parempaan suuntaan, vauva sai vatsansa täyteen ja minä ehdin jopa päivällä suihkuun ja nousemaan sohvalta ilman vauvaa rinnalla.

Toki toisen lapsen kohdalla synnytyksen jälkeen koitin itse tuleeko rinnasta mitään. Oi sitä onnen itkun määrääni, kun sieltä tuli sentään heti jotain.

Itse koen esikoisen kohdalla rintamaidon vähyyden vaikuttaneen siihen, että esikoinen on luokkansa vanhin, mutta hoikkarakenteisin.

Omasta mielestäni rinnoistani tuli vain "rasvatonta vesilitkua".

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi sai Hyvinkäällä ennen kotiinlähtöä ensimmäisen kerran maitoa. Syntyi hyvin myöhään tiistaina, perjantai aamupäivällä päästiin kotiin. Lapsen paino putosi ja lapsi itki paljon. Imettämällä ei siis ravintoa saanut, vaikka käytännössä häntä piti pitää 24/7 koko ajan rinnalla.

Mutta koska ilmeisesti korvikkeen antaminen (ja tutin käyttö) on niin saatanasta (oli ainakin v. 2013), niin synnärin virallinen kanta on se, että vauva saa nähdä nälkää.

Enempää lapsia meiltä ei tähän asenneilmapiiriin sitten tehtykään.

Just tämä asenneilmapiiri on yksi syy että en minäkään enempää lapsia tee.

Sitä ahkerasti kyllä ylpeillään maailmalla miten Suomessa on niin pieni lapsikuolleisuus mutta synnäreillä pihdataan maitoa ja annetaan ymmärtää että maidonnousu olisi jotenkin äidin omasta tahdosta kiinni.

Onko se ihmekään, ettei imetys meinaa lähteä käyntiin sairaalassa. Stressaava ympäristö ja ei saa levätä, eikä apua saa. Itse olen normaalisti hyvin runsasmaitoinen, mutta ei sitä maitoa meinaa sairaalassa tulla. Heti kun pääsee kotiin, niin ihmeellisesti maitohanat aukeaa ja se ihan humahtaa tisseihin. Mulla on jo useampi lapsi ja olen joutunut sauraalassa olemaan eri pituisia aikoja ja aina vasta heti kotiutumisen jälkeen maitoa on alkanut tulla runsaasti.