Kohtelu raskaana tai synnytyksen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi sai Hyvinkäällä ennen kotiinlähtöä ensimmäisen kerran maitoa. Syntyi hyvin myöhään tiistaina, perjantai aamupäivällä päästiin kotiin. Lapsen paino putosi ja lapsi itki paljon. Imettämällä ei siis ravintoa saanut, vaikka käytännössä häntä piti pitää 24/7 koko ajan rinnalla.

Mutta koska ilmeisesti korvikkeen antaminen (ja tutin käyttö) on niin saatanasta (oli ainakin v. 2013), niin synnärin virallinen kanta on se, että vauva saa nähdä nälkää.

Enempää lapsia meiltä ei tähän asenneilmapiiriin sitten tehtykään.

Just tämä asenneilmapiiri on yksi syy että en minäkään enempää lapsia tee.

Sitä ahkerasti kyllä ylpeillään maailmalla miten Suomessa on niin pieni lapsikuolleisuus mutta synnäreillä pihdataan maitoa ja annetaan ymmärtää että maidonnousu olisi jotenkin äidin omasta tahdosta kiinni.

Juurikin äidin oma toiminta vaikuttaa maidonnousuun. Muissa Pohjoismaissa imetetään paljon enemmän kuin Suomessa. Täällä ei satsata imetysohjaukseen ja tästäkin ketjusta voi lukea vääriä käsityksiä imetyksestä, jotka vaikuttavat kielteisesti imetyksen onnistumiseen.

Imetys ei lähtenyt sairaalan ahtaassa ja stressaavassa ympäristössä kunnolla käyntiin ja toivoinkin kotiin pääsyä sen vuoksi. Imuotteesta kukaan ei osannut sanoa juuta eikä jaata ja itse asiaa selvittelin netistä. Ote oli väärä ja siksi kivulias. Lisämaitoa ehdoteltiin, ja kun lopulta suostuin painostettuna, tuotiin korviketta. Onneksi tajusin sen ja pyysin äidinmaitoa.

Sain hyvää kohtelua neuvolassa raskausaikana. Synnyttäessä olin vähän kuin lehmä ainakin eräälle mieslääkärille, onneksi lääkäri vaihtui.

Imuotteeseenkin sain hyvin neuvoja kätilöiltä.

Vauvan nenä ja nänni kohikkain.

Myös minulla, Oysissa synnyttäneellä, onnistui imetys, kun päästiin kotiin. Tiesin kyllä eri tekniikat ja olin imettänyt ennenkin. Silti nuorimmaisen kohdalla kävi niin ettei hän syystä tai toisesta vain alkanut imemään. Imi siis vähän, mutta lopetti helposti kesken. Ehkei sitä maitoa vain tullut tarpeeksi äidin syömisestä ja juomisesta huolimatta. Asiahan on niin että kun vauva saa liian vähän maitoa hän alkaa olla unelias ja veltostuu ja imeminen käy yhä vaikeammaksi. Siksi en ymmärrä lisämaidon pihtaamista ensimmäisinä vuorokausia, kun näkee ettei se vauva jaksa enää imeä. Heti kun vauva voimistui ja päästiin kotiin, alkoi imetys sujua ja hän söi jopa enemmän kuin muut lapset.

Samassa huoneessa kanssani oli myös nuori esikoisen äiti, jolla myös ongelmia imetyksessä. Kukaan ei häntäkään neuvonut kuin aivan minimaalisen hetken. Kun vauvansa myös muuttui keltaiseksi, kävi kätilö sättimässä että lasta pitää imettää tai antaa lisämaitoa. Kun kätilö lähti, äiti jäi itkemään ettei osaa hoitaa lastaan ja on huono äiti. Ihana ensimmäisen vuorokauden kokemus äitiyden alusta... /12

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kenelläkään tuoretta kokemusta TYKS:stä tähän aiheeseen liittyen? Kannattaako varautua siihen, että sielläkin on kiirettä ja välinpitämättömyyttä?

T. Esikoistaan sinne parin kk päästä synnyttämään menevä

Älä ole huolissasi. Vajaa vuosi sitten siellä olin. Osastolla vietin aikaa ja vauvakin jäi sinne vielä joksikin aikaa. Ei ollut ongelmia henkilökunnan kanssa, kaikki olivat ihan ystävällisiä. Eikä tarvinnut kauaa odotella jos hoitajaa kutsui. Kysymyksiin vastattiin kyllä ja imetykseen sai apua enemmän kuin pyysin. Samoin rintapumpun käyttöön oli apua tarjolla aivan enemmän kuin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi sai Hyvinkäällä ennen kotiinlähtöä ensimmäisen kerran maitoa. Syntyi hyvin myöhään tiistaina, perjantai aamupäivällä päästiin kotiin. Lapsen paino putosi ja lapsi itki paljon. Imettämällä ei siis ravintoa saanut, vaikka käytännössä häntä piti pitää 24/7 koko ajan rinnalla.

Mutta koska ilmeisesti korvikkeen antaminen (ja tutin käyttö) on niin saatanasta (oli ainakin v. 2013), niin synnärin virallinen kanta on se, että vauva saa nähdä nälkää.

Enempää lapsia meiltä ei tähän asenneilmapiiriin sitten tehtykään.

Just tämä asenneilmapiiri on yksi syy että en minäkään enempää lapsia tee.

Sitä ahkerasti kyllä ylpeillään maailmalla miten Suomessa on niin pieni lapsikuolleisuus mutta synnäreillä pihdataan maitoa ja annetaan ymmärtää että maidonnousu olisi jotenkin äidin omasta tahdosta kiinni.

Jotenkin itselle kuulostaa niin oudolta, että tuollaisen asian antaa vaikuttaa siihen hankkiiko lapsia vai ei.

Meillä Jorvissa -17 oli niin päin, että pullo työnnettiin kouraan eikä kukaan auttanut imetyksessä vaikka pyysin. Onneks on Imetyksen tuki ry:n tukiäidin. Täysin pullovauvana kotiutunut poika lopetti itse rinnalla käymisen hieman ennen 3v juhlia. Joensuussa -18 sai tukea imetykseen ja lisämaidot annettiin ia laitteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kenelläkään tuoretta kokemusta TYKS:stä tähän aiheeseen liittyen? Kannattaako varautua siihen, että sielläkin on kiirettä ja välinpitämättömyyttä?

T. Esikoistaan sinne parin kk päästä synnyttämään menevä

Älä ole huolissasi. Vajaa vuosi sitten siellä olin. Osastolla vietin aikaa ja vauvakin jäi sinne vielä joksikin aikaa. Ei ollut ongelmia henkilökunnan kanssa, kaikki olivat ihan ystävällisiä. Eikä tarvinnut kauaa odotella jos hoitajaa kutsui. Kysymyksiin vastattiin kyllä ja imetykseen sai apua enemmän kuin pyysin. Samoin rintapumpun käyttöön oli apua tarjolla aivan enemmän kuin tarpeeksi.

Ja nyt huomasinkin, että kysyit TYKS:sta etkä TAYS:sta. Kokemukseni oli siis jälkimmäisestä.

No, älä silti ole huolissasi. Moni sieltäkin varmaan on hengissä selvinnyt vauvansa kanssa.

Onko teillä kokemuksia uudesta Espoon sairaalasta? Loppuvuodesta tuli juttua, että sielläkin oli kätilöt kannelleet työoloista, mutta syitä ei tarkemmin avattu julkisuuteen. Sairaalan johto kommentoi Ylen dokkarissa marraskuussa, että siirtymä Jorvista uusiin tiloihin ja Kätilöopistoon ennen ohjattujen potilaiden lisävirta Espooseen ei ole ole sujunut niin kuin Strömssössä. Tuossa oli siis hienoa se, että johtokin myönsi, että virheitä on tehty ja jäi kuva että yritetään fiksata. Kiinnostaisi kuitenkin kuulla kokemuksia miten on oikeasti, saako siellä apua synnytykseen ja imetykseen yms. kunnolla? Olen raskaana ja olisi minun lähin synnytyssairaalani, mutta harkitsen vakavasti Lohjalle synnyttämään menoa, siellä on enemmän henkilökuntaa suhteessa potilasmääriin. 

Lukeeko jossain, kuinka usein vauvan verensokeriarvoa pitäisi mitata sairaalassa? Mietin, kun menen synnyttämään, että osaan itse painaa hälytyskelloa ja muistuttaa asiasta, jos kätilöt homman unohtavat. Linkkejä ohjeisiin, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Lukeeko jossain, kuinka usein vauvan verensokeriarvoa pitäisi mitata sairaalassa? Mietin, kun menen synnyttämään, että osaan itse painaa hälytyskelloa ja muistuttaa asiasta, jos kätilöt homman unohtavat. Linkkejä ohjeisiin, kiitos!

Löysinkin itse tällaisen: https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/vastasyntynyt/m… Eli ensimmäinen mittaus tehdään 3-4 tunnin sisällä ja ensimmäisen vuorokausien aikana tulisi tehä 3-4 kertaa vuorokaudessa mitaus. Eli muistetaaan synnyttämän menevät äidit tämä ja vaaditaan mittauksia, jos unohtuu!

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista ettei synnäreiden ja osastojen kiire muka ole helpottanut, vaikka vauvoja syntyy koko ajan vähemmän.

Johtuu siitä, että yksikköjä on "tehostettu" ja tiivistetty isoiksi yksiköiksi, kansallinen tavoite on, että kaikki alle 1000 synnytyksen sairaalat pyyhitään pois kartalta ja yhdistetään suuremmiksi yksiköiksi. Tämä johtanut myös ns. taksisynnytysten lisääntymiseen. Kun yksikköjä yhdistetään, voidaan myös helposti tiputtaa "turhia" työntekijöitä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kenelläkään tuoretta kokemusta TYKS:stä tähän aiheeseen liittyen? Kannattaako varautua siihen, että sielläkin on kiirettä ja välinpitämättömyyttä?

T. Esikoistaan sinne parin kk päästä synnyttämään menevä

Synnytin TYKSissä vuonna 2015 ja toisen kerran viime marraskuussa. Oman kokemukseni mukaan siellä on saanut enimmäkseen asiallista palvelua, ja parempaa viime vuonna kuin vuonna 2015. Tuolloin esimerkiksi jäin synnärillä vaille ateriaa pariin otteeseen, kun siinä hormonihuuruissa/paljon unettomia öitä takana ym. en tajunnut, koska ruokaa olisi pitänyt hakea. Nyt henkilökunta ohjeisti paremmin ja muutenkin tuntui että heillä oli enemmän aikaa auttaa. Ensisynnyttäjänä olisin kaivannut esim. enemmän tukea imetykseen, jonka alku takkuili (vauvalla imuoteongelmia), mutta viime vuonna sitä tarjottiinkin jo enemmän esimerkiksi imetysasentojen suhteen. Molemmat imetykset lähtivät silti lopulta hyvin sujumaan alun hankaluuksien jälkeen, mutta paljon sai ekalla kerralla etsiä itse tietoa netistä. Itse synnytyksistä ei ole mitään valitettavaa, molemmilla kerroilla kätilöt olivat tosi ammattitaitoisia ja mukavia sekä kuuntelivat toiveitani. Minua ei myöskään syyllistetty yhtään, kun ekalla synnytyskerralla epävarmana tulin synnärille liiankin aikaisin eikä synnytys ollut vielä kauheasti edennyt, kysyivät vain, haluanko lähteä vielä kotiin vai jäädä jo tänne. Olen kuullut, että joissain sairaaloissa saa huutia, jos on liian aikaisin synnyttämään tulossa, mutta mistäpä ensisynnyttäjä sen voisi niin hyvin tietää? Olin siinä vaiheessa kuitenkin valvonut jo monta päivää ennakoivissa supistuksissa, jotka olivat yllättävän voimakkaita. Mutta tosiaan, enimmäkseen positiivisia kokemuksia TYKSistä täällä. :) Paljon tsemppiä tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Onko se ihmekään, ettei imetys meinaa lähteä käyntiin sairaalassa. Stressaava ympäristö ja ei saa levätä, eikä apua saa. Itse olen normaalisti hyvin runsasmaitoinen, mutta ei sitä maitoa meinaa sairaalassa tulla. Heti kun pääsee kotiin, niin ihmeellisesti maitohanat aukeaa ja se ihan humahtaa tisseihin. Mulla on jo useampi lapsi ja olen joutunut sauraalassa olemaan eri pituisia aikoja ja aina vasta heti kotiutumisen jälkeen maitoa on alkanut tulla runsaasti.

Minulla sama juttu. Tästä syystä olenkin aina halunnut polikliinisen synnytyksen, sairaalaympäristö stressaa minua jotenkin tavattomasti, enkä saa siellä levättyä saati nukuttua. Aina vauvan vointi tai oma vointi ei polikliinistä synnytystä suo, mutta meillä onneksi ollaan aina saatu lähteä aikaisin ja tultu sitten parin päivän päästä kontrollikäynnille. Kotona saa rentoutua ja maito nousee ihan urakalla.

 no ei se lapsen teko ole mikään ihmiskunnan suurin suoritus.

jos ei kelpaa niin synnyttää kotona yksin, kyllä niissäkin aina jäis henkin iha riittävästi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kenelläkään tuoretta kokemusta TYKS:stä tähän aiheeseen liittyen? Kannattaako varautua siihen, että sielläkin on kiirettä ja välinpitämättömyyttä?

T. Esikoistaan sinne parin kk päästä synnyttämään menevä

Synnytin TYKSissä vuonna 2015 ja toisen kerran viime marraskuussa. Oman kokemukseni mukaan siellä on saanut enimmäkseen asiallista palvelua, ja parempaa viime vuonna kuin vuonna 2015. Tuolloin esimerkiksi jäin synnärillä vaille ateriaa pariin otteeseen, kun siinä hormonihuuruissa/paljon unettomia öitä takana ym. en tajunnut, koska ruokaa olisi pitänyt hakea. Nyt henkilökunta ohjeisti paremmin ja muutenkin tuntui että heillä oli enemmän aikaa auttaa. Ensisynnyttäjänä olisin kaivannut esim. enemmän tukea imetykseen, jonka alku takkuili (vauvalla imuoteongelmia), mutta viime vuonna sitä tarjottiinkin jo enemmän esimerkiksi imetysasentojen suhteen. Molemmat imetykset lähtivät silti lopulta hyvin sujumaan alun hankaluuksien jälkeen, mutta paljon sai ekalla kerralla etsiä itse tietoa netistä. Itse synnytyksistä ei ole mitään valitettavaa, molemmilla kerroilla kätilöt olivat tosi ammattitaitoisia ja mukavia sekä kuuntelivat toiveitani. Minua ei myöskään syyllistetty yhtään, kun ekalla synnytyskerralla epävarmana tulin synnärille liiankin aikaisin eikä synnytys ollut vielä kauheasti edennyt, kysyivät vain, haluanko lähteä vielä kotiin vai jäädä jo tänne. Olen kuullut, että joissain sairaaloissa saa huutia, jos on liian aikaisin synnyttämään tulossa, mutta mistäpä ensisynnyttäjä sen voisi niin hyvin tietää? Olin siinä vaiheessa kuitenkin valvonut jo monta päivää ennakoivissa supistuksissa, jotka olivat yllättävän voimakkaita. Mutta tosiaan, enimmäkseen positiivisia kokemuksia TYKSistä täällä. :) Paljon tsemppiä tulevaan!

Myös siitä saa huutoa jos menet liian myöhään synnyttämään. Itselleni kävi näin kun esikoista odottaessani noudatin neuvolan ohjeita, 10 minuuttia kun on tullut supistuksia 2 minuutin välein saa lähteä synnärille. En edes ollut erityisen kipeä tässä vaiheessa, mutta kun päästiin symmörin eteiseen vedet valahti potkin lattioita ja poika meinasi syntyä siihen paikkaan. Siinä sitten pää jalkojen välissä kipuinesi hiihdöt hissiin että pääsee saliin, kätilö katsoi tarpeelliseksi manata kuinka hän joutuu lattiat luuttuamaan. Kun poika syntyi joutui teholle seurantaan huonojen saturaatioarvojen takia. Minua saattanut kätilö ei kertonut mistä saisin puhtaita vaatteita, milloin on ruoka ja mistä pääsisin oikasemaan teholle poikaa katsomaan. Olin lähes koko päivän syömättä ja kun menin alkuillasta poikaa katsomaan (olin kiertänyt jostain helkatin pitkältä, tosi kiva kun oli tikkejä haaroissa) kätilö kysyi että oliko hyvä iltapala. Siinä sitten tajusin että eihän kukaan ole mulle kertonut mistä ja milloin ruokaa saa. Kahdella seuraavalla kerralla olikin käytännöt tuttuja niin osasin oma-aloitteisesti toimia.

Tämä Keski-Suomessa 2015

Musta oli ihan järkyttävää huomata miten synnytyksen jälkeen äidillä ei ole enää mitään väliä. Kun olin raskaana niin otettiin heti tutkimuksiin ja huolehdittiin todella tarkkaan, ja kun synnytyksen jälkeen tulin kipeäksi en päässyt mihinkään tutkimukseen. ”Jaa a et ole enää raskaana niin ei kuulu meille.. mee vaikka terveyskeskukseen.” Sinne kun menin niin ”jaa sä kuulut kyllä äitiyspoliklinikan asiakkaaksi.. kysyisin kyllä sieltä..” lopulta ambulanssilla teholle.

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tässä sitä, että äidit(ja isät) antavat pienen vauvansa kuolla nälkään mieluummin kuin hakevat kaupasta äidinmaidonkorviketta, ja tuttipullon. Miksi näin on?

Joskus synnyttäjä lähtee kotiin synnöriltä eikä kiyona ole edes varalla korviketta. Kiva sitten yöllä klo 03 kun vauva itkenyt 5h yhtämittaa alkaa etsiä auki olevaa kauppaa josta hakea korviketta

Mitä se kiva tähän liittyy? Silloin kun vauvalla on nälkä eikä omaa maitoa tule, niin sitä korviketta haetaan vaikka kolmelta yöllä, jos ei olla osattu päiväsaikaan varautua. Yleensä se maidon tulon heikkous on kyllä tiedossa jo kotiutuessa ja harvemmin sieltä synnäriltä pikkutunneilla kotiudutaan. Ei vanhemmuus ja vastuu pienestä ihmisestä aina ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tässä sitä, että äidit(ja isät) antavat pienen vauvansa kuolla nälkään mieluummin kuin hakevat kaupasta äidinmaidonkorviketta, ja tuttipullon. Miksi näin on?

Kun on osastolla niin sieltä saa ihan talon puolesta lypsettyä äidinmaitoa, ei tarvitse mennä kauppaan. Kotona sitten voi antaa korviketta. Maidon saaminen hoitajalta vaan edellyttää että kestät hoitajan halveksunnan ja veemäisen asenteen. Jos olet ensisynnyttäjä niin et välttämättä saa siltikään lapselle maitoa koska sinun pitää oppia nöyryyttä.

Mies huomasi tämän kun olimme 2,4 kiloisena syntyneen lapsemme kanssa synnärillä eikä maito noussut. Hän kävi hakemassa maidot jatkossa, että säästyimme siltä jatkuvalta puhetulvalta ja jauhannalta. 

Synnytin Kättärillä 2016 ja siellä ei kyllä mikään erikoinen kiire hoitajilla ollut. Sen sijaan siellä oli vanha imetys na t s i kätilö, mikä piti saman puhelitanian joka ikinen kerta imetyksen hohdokkuudesta ja tärkeydestä kun siltä uskalsi kysyä jotain ja jossain vaiheessa vain kävelin kesken tämän harjoitellun puheripulin ohi, koska en jaksanut sadatta kertaa kuunnella sitä. Parasta oli kun kotiuduttiin osastolle kaksi tuntia salissa olon jälkeen, minä ja vauva umpiunessa ja mies hereillä valvomassa vauva sylissä, niin tämä tuli oikein tomeralla pätevyydellä selittämään lapsen ruokinnasta ja repimään meitä hereille. Mies suuttui ja ilmoitti, että hän on sitä varten hereillä että akka saa nukkua synnytyksen jälkeen päänsä selväksi lääkehöyryistä. "Ei kun äidin pitää ruokkia". Unenpöpperöisenä otin vauvan hänen neuvomaansa otteeseen, rintaani riuhdottiin, jaa ei tule maitoa, vauva parahtelee, ettete te osaa, minä näytän ja kas, vauva sulki suunsa ihan suppuun ja kätilö sanoi että tulee hetken kuluttua uudelleen ruokkimaan pienokaisen et jospa se sitten siitä tokenisi. 

Tiesin ettei vauvalla ole nälkä, ja eikö pari tuntia myöhemmin koko huonekunta tiennyt kun se iski. Miksi silti kätilön pitää suhtautua tuoreeseen äitiin kuin idioottiin?