Parisuhteeni tekee minut onelliseksi
Kun sanotaan että ihmisen on oltava onnellinen itsensä kanssa ennenkuin voi olla onnellinen parisuhteessa, ja että toinen ei voi tehdä toista onnelliseksi jne..
Minun kohdallani on niin että vihdoin olen suhteessa jossa olen todella rakastunut ja saan vasta rakkautta. Mies on kiltti, mukava, huomioon ottava ja haluaa viettää aikaa kanssani sekä harrastella yhdessä.
Ei kulje omia menojaan jätkäporukalla mökkeilemässä, ei vietä suurinta osaa vapaa- ajastaan ilman minua omissa harrastuksissaan tai reissuissaan. En ole ennen ollut näin hyvässä ja onnellisessa suhteessa.
Olen itse sellainen että pidän rakkautta ja parisuhdetta äärimmäisen tärkeänä osana elämää, se on asia jota olen aina kaivannut ja odottanut.
Toki pärjännyt ilmankin sinkkuaikoina mutta koen elämääni olevan nyt kohdallaan ja sanoisin että kyllä kumppanini tekee minut onnelliseksi.
Jos erottaisiin en olisi enää onnellinen ja myönnän että musertuisin.
Tykkään toki omasta ajasta myös ja kaipaankin omaa aikaa usein.
Ja kavereitakin on.
Mutta tärkeimmäksi koen mieheni.
Muita joilla samanlain?
Kommentit (10)
Juu eihän se heti ala kuljeksimaan.
Meilläkin meni abaut 2 vuotta, sitten tuli mökkireissua ja laivareissua ja reissua.
Nyt 4 v yhdessä joista 3 naimisissa eikä minuu haittaa reissut.
Saan mennä itsekkin mutta useimmiten jään kotiin.
Millaista on olla onellinen?
Onko onellinen olo samanlainen kuin onea olo?
Ymmärrän ja koen lähes samoin. Lapset ovat elämässäni ykkössijalla, mutta mies on se vieressä kulkeva tasavertainen kumppani ollut jo yli 20 vuotta (eli en usko että tunne liittyy aina suhteen tuoreuteen).
Toivottavasti tulet joskus huomaamaan ettei kukaan mies ole sen arvoinen että kun suhde kariutuu niin siitä pitäisi musertua. Mutta onnea nyt tälle hetkelle ja tunteelle.
Vierailija kirjoitti:
Juu eihän se heti ala kuljeksimaan.
Meilläkin meni abaut 2 vuotta, sitten tuli mökkireissua ja laivareissua ja reissua.
Nyt 4 v yhdessä joista 3 naimisissa eikä minuu haittaa reissut.
Saan mennä itsekkin mutta useimmiten jään kotiin.
Meillä jo 22 vuotta yhdessä eikä vieläkään ole mies alkanut erityisesti kuljeksimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu eihän se heti ala kuljeksimaan.
Meilläkin meni abaut 2 vuotta, sitten tuli mökkireissua ja laivareissua ja reissua.
Nyt 4 v yhdessä joista 3 naimisissa eikä minuu haittaa reissut.
Saan mennä itsekkin mutta useimmiten jään kotiin.Meillä jo 22 vuotta yhdessä eikä vieläkään ole mies alkanut erityisesti kuljeksimaan.
Tarkoitin lähinnä sitä, ettei se mies koko ikäänsä 24/7 kyljessä kiehnää. Tulee aika jolloin on mökkireissua ilman akkaa. 100% varmana eikä siinä mitään pahaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Ja anna kun arvaan, suhde on tuore.....
Katopa, kun on niitäkin jotka ovat löytäneet itselleen juuri sopivan kumppanin. Täällä ollaan oltu jo kymmenen vuotta yhdessä ja aina vaan puoliso on yhtä mieluisaa seuraa.
Mulla ihan samanlainen tilanne ja samanlainen mies myös! Olen kyllä tosi onnellinen nyt. Olin sinkkuna kauan. Juteltiin tästä joskus miehen kanssa ja hänkin on sitä mieltä että se sanonta ei voi olla onnellinen suhteessa ennenkuin on onnellinen yksin on vähän väärin, tai ainakin me ollaan onnellisempia yhdessä. Mutta ehkä sillä toisaalta tarkoitetaan jotain vakavia ongelmia, kuten vaikka masennusta. Mutta olin masentunut yksin, nyt en ole.
Tai siis kyllähän ihminen kaipaa rakkautta, hyväksyntää, sellaista kenen kanssa viihtyy ja on hyvä olla. Ei kaverisuhteet ainakaan tuollaisia mulle ole koskaan olleet, ja perheenkin kanssa on valitettavasti vähän niin ja näin.
Ja anna kun arvaan, suhde on tuore.....