Mitä mieltä olet ihmisestä jolla
ei koskaan ole huolia, eikä murheita? Hänen asiansa ovat aina hyvin, jos kysyy. Jos tällaiselle kertoo omista huolistaan, niin hän vain hymyilee ja nauraa iloisesti ja sanoo että ei pidä murehtia vaan elää. Voiko tosiaan elää näin? Ei sure edes kuoleman äärellä. Voiko tällainen olla oikeasti mahdollista? Onko tällainen todellisuutta vai todellisuuden peittelyä?
Onko kokemuksia?
Kommentit (37)
Todellisuuden peittelyä. Kyllä jokaisella on jotakin huolia joskus. Ei halua kohdata vaikeuksia. On helpompi olla miettimättä murheita.
On mahdollista. Tai tottahan sitä jotain murheita aina välillä on, mutta ei niistä ole tarvetta muille puhua. Kun asiat kuitenkin aina selviää tavalla tai toisella ja hengis ollaan sen jälkeenkin. Kuolema toki surettaa, jos joku läheinen kuolee, tai oma lemmikki.
Ajattelen, että se on hänen selviytymisstrategiansa. Parempi sekin kuin vatvominen.
Ja miten se on sinulta pois, jos joku nauttii elämästä?
On kokemuksia, mutta annan sellaisille tilaa ja päättää kenelle hän haluaa kertoa herkimmistä tunteistaan ja heikoista hetkistään. En ota henkilökohtaisesti.
Kukaan ei pärjä yksin, mutta on myös ihmisiä jotka eivät halua jakaa asioitaan missä tahansa ja kenelle tahansa.
Mun tuttavapiirissä on yks tuollainen. Perusasiat on hyvin, on perusterve, hyvä palkkakin. Onhan se helppo mennä ja porskuttaa. Ei tarttee miettiä, miten 20 euroo riittäis viikoks ruokaan, kun käytössä on useita satasia per viikko ruokaan. Aina uusi auto alla, ei auto huolia. Siivoukset hoitaa siivousfirma, vanhempansa aina käytettävissä lasten hoitoon. Ulkomaanmatkoja tekee ainakin kolmesti vuoteen, koska nauttii auringosta.
Aika moni suomi nainen nykyään. On joko hyvästi lääkitty tai omistaa rautaiset hermot.
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se on sinulta pois, jos joku nauttii elämästä?
Sori, mutta tämä on minusta aivan yksioikoinen ja vanhentunut lause asioiden käsittelyn suhteen. Se on liian helppo lause vastaväitteeksi. ----- Kysyn millaisia ajatuksia tällainen herättää, voiko tällainen olla mahdollista: miten ja miksi?
Nämä tyypit ottavat pikavippejä ja takaisinmaksu on "sen ajan murhe" eli ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni suomi nainen nykyään. On joko hyvästi lääkitty tai omistaa rautaiset hermot.
mies52v
Niin minustakin, ehkä veikkaan hyvää lääkitystä. Onko tällainen nainen ihanne miesten mielestä?
Menen surulliseen aiheeseen, joka tulee mieleeni omistaa rautaiset hermot -lauseesta. Vuosia sitten tapahtuneen Kuopion s u r m a n naisella (äidillä) oli tuttavapiirin mukaan ollut rautaiset lehmänhermot ja t a p p oi lapsensa kylyammeeseen.
Onko kaiken yltiöpositiivisuuden alla muhiva tunteiden ja asioiden käsittelemättömyyden pommi?
Sitten tulee näitä tapauksia, että "kaikki yhtäkkiä vaan kaatui ja pimeni, voimat loppuivat kertaheitolla". On käyty viinilasilla vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se on sinulta pois, jos joku nauttii elämästä?
Sori, mutta tämä on minusta aivan yksioikoinen ja vanhentunut lause asioiden käsittelyn suhteen. Se on liian helppo lause vastaväitteeksi. ----- Kysyn millaisia ajatuksia tällainen herättää, voiko tällainen olla mahdollista: miten ja miksi?
Jeps, ja kun ei olla yksioikoisia, niin ymmärrämme hyvin, miksi joku herää ihmettelemään tuollaisia kysymyksiä. Siksi, että hän ei pidä asiaa mahdollisena ja epäilee jotain vilpillisyyttä tai synkkää salaisuutta. Hän haluaisi sen tietää. Miksikö? Mikä saa ihmisen haluamaan löytää vilpin tai synkän salaisuuden toisen onnellisuuden kulissien takaa? Ei mikään hyväntahtoinen motiivi.
Tulee tapauksia vastaan, että "en vaan jaksanut enää". Aiemmin kaikki oli niin hyvin.
Olen itse osittain tuollainen. Siis siltä kannalta, että minulla ei oikeasti ole mitään huolia ja murheita elämässä. Jos joku kysyy miten menee, vastaan että kiitos oikein hyvin, ja se on 100 % totta. On hyvä pysyvä työpaikka, onnellinen parisuhde, terveys kunnossa, jne. jne. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut huolissani jostakin asiasta. Niin ja kun tuolla epäiltiin että hyvät lääkeet, niin todellakaan en syö mitään mielenterveyslääkkeitä enkä ole ikinä syönyt. Terapiakaan en ole koskaan tarvinnut.
Sen sijaan en tunnista tätä puolta itsessäni ollenkaan: "Jos tällaiselle kertoo omista huolistaan, niin hän vain hymyilee ja nauraa iloisesti ja sanoo että ei pidä murehtia vaan elää".
Kun ystävä kertoo minulle huolistaan, niin en todellakaan toimi noin, vaan kuuntelen empaattisesti ja yritän tukea sen minkä voin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten se on sinulta pois, jos joku nauttii elämästä?
Sori, mutta tämä on minusta aivan yksioikoinen ja vanhentunut lause asioiden käsittelyn suhteen. Se on liian helppo lause vastaväitteeksi. ----- Kysyn millaisia ajatuksia tällainen herättää, voiko tällainen olla mahdollista: miten ja miksi?
Jeps, ja kun ei olla yksioikoisia, niin ymmärrämme hyvin, miksi joku herää ihmettelemään tuollaisia kysymyksiä. Siksi, että hän ei pidä asiaa mahdollisena ja epäilee jotain vilpillisyyttä tai synkkää salaisuutta. Hän haluaisi sen tietää. Miksikö? Mikä saa ihmisen haluamaan löytää vilpin tai synkän salaisuuden toisen onnellisuuden kulissien takaa? Ei mikään hyväntahtoinen motiivi.
Ei ole kyseessä minkään vilpin tai synkän salaisuuden löytämisen etsiminen, vaan se kiinnostaa, miksi ihminen ei pysty katsomaan totuuksia silmästä silmään. Mielestäni ihminen pakenee, on selviytymiskeino aina vaan kulkea huolettomasti. Esim lasten opettaja on osoittanut huolen vanhemmilleen yhdenki lapsen asioista jo useita kertoja ja ihan asiasta, ei mitään sadistista wilma-nus simista ja vanhempansa vaan kohauttaa olkapäätään ja sanoo että hyvinhän tää asia on, meidän tapaista. (ei tästä enempää)
Voisiko olla luonneperäinen asia? Tai kasvatusperäinen asia, miten suhtautuu asioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni suomi nainen nykyään. On joko hyvästi lääkitty tai omistaa rautaiset hermot.
mies52v
Niin minustakin, ehkä veikkaan hyvää lääkitystä. Onko tällainen nainen ihanne miesten mielestä?
Menen surulliseen aiheeseen, joka tulee mieleeni omistaa rautaiset hermot -lauseesta. Vuosia sitten tapahtuneen Kuopion s u r m a n naisella (äidillä) oli tuttavapiirin mukaan ollut rautaiset lehmänhermot ja t a p p oi lapsensa kylyammeeseen.
Onko kaiken yltiöpositiivisuuden alla muhiva tunteiden ja asioiden käsittelemättömyyden pommi?
No ei ole. Valitettavan moni vain koettaa taistella tuulimyllyjä "miehiä" vastaan ja kaatuu korkokengät jalassa. Sopu sijaa antaa olisi parempi keino.
mies52v
Pidän hieman hidasälyisenä