Te jotka olette joutuneet työstämään enemmän itsetunnon kanssa!

Self help kirjat 

Tää on nyt ehkä maailman huonoin neuvo, mutta mä vaan päätin. Päätin tiukasti itseni kanssa, että en ole enää huonoitsetuntoinen. Pidin tiukasti kiinni tästä ajatuksesta joka tilanteessa, aivan kuten pidättäytyisi syömästä herkkuja niin itse pidättäydyin itseni aliarvioimisesta, huonommuuden kokemisesta yms. Vaihdoin väkisin ajatukseni positiivisiin tai armeliaampiin. Jos meinasin loukkaantua jostakin (kuten herkästi huonoitsetuntoisena tein) niin päätin vain että enpäs loukkaanukaan, mua ei liikuta tää asia pätkääkään. Kyllä, valehtelin itselleni. Eikä se toiminut heti, luulen että kuukausia meni... Mutta jossain vaiheessa se positiivinen ajattelu itsestä sekä vähän kovapintaisempi asenne muita/elämää kohtaan oli muuttunut automaatioksi, jota ei tarvinnut enää pakottaa itsessä. Nykyään pidän itsestäni tosi paljon ja olen tyytyväinen sekä ulkonäkööni että henkiseen puoleen ja saavutuksiini. Kuten sanoin, huono neuvo sinänsä että tätä on vaikea opettaa kenellekään toiselle, enkä voi edes taata että se toimii. Tärkein pointti tässä kai on, että se on mahdollista päästä eroon surkeasta itsetunnosta. Kunhan löytää itselleen parhaan tavan. Mulle on tehnyt todella hyvää huomata, kuinka vahva oma mieleni onkaan ja kuinka voin vain omalla päätökselläni saada asioita aikaan. Sekin kohottaa itsetuntoa osaltaan.

Eiköhän tossa yllä oo valitettavasti luotu false self taikka narsistinen ja todellinen minä on edelleen piilossa ja haavat hoitamatta. Sori vaan, mutta en usko kyllä yhtään, että tollainen itsek*setus OIKEASTI korjaa mitään.

Itse oon kirjoittanut päiväkirjaan todella paljon, ollut ihan rehellinen ja tutustunut tunteisiini. Antanut itseni mm.loukkaantua pienistäkin ja päiväkirjaan purkanut niitä auki ja lopulta päässyt kiinni juurisyihin. Sitten aloin olla näistä tosi avoin lähimmissä ihmissuhteissa, mikä paransi ystävyyksiäkin, kun hiljalleen muutkin alkoivat uskaltautua olla rehellisesti omia, inhimillisiä itsejään. En enää yritä olla mitään, olen vain. Oma itseni. Hyväksyminen ja armollisuus tosi tärkeitä tällä matkalla! Sitten, kun saa kokea tulevansa edelleen rakastetuksi -ihan omana itsenään- niin kyllä vaan tuntuu ihanalta.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tossa yllä oo valitettavasti luotu false self taikka narsistinen ja todellinen minä on edelleen piilossa ja haavat hoitamatta. Sori vaan, mutta en usko kyllä yhtään, että tollainen itsek*setus OIKEASTI korjaa mitään.

Itse oon kirjoittanut päiväkirjaan todella paljon, ollut ihan rehellinen ja tutustunut tunteisiini. Antanut itseni mm.loukkaantua pienistäkin ja päiväkirjaan purkanut niitä auki ja lopulta päässyt kiinni juurisyihin. Sitten aloin olla näistä tosi avoin lähimmissä ihmissuhteissa, mikä paransi ystävyyksiäkin, kun hiljalleen muutkin alkoivat uskaltautua olla rehellisesti omia, inhimillisiä itsejään. En enää yritä olla mitään, olen vain. Oma itseni. Hyväksyminen ja armollisuus tosi tärkeitä tällä matkalla! Sitten, kun saa kokea tulevansa edelleen rakastetuksi -ihan omana itsenään- niin kyllä vaan tuntuu ihanalta.

Päinvastoin, aivot on todella mukautuva elin ja tottuu siihen mitä toistat ja mihin keskityt, tämän takia positiivisuutta ja huonosta tavoista irti päästämistä on mahdollita opetella ihan vaan toistolla.