Lue keskustelun säännöt.
Miksi ikisinkkunaisia aina haukutaan nirsoiksi?
23.02.2020 |
Olen yli 30v nainen. Hoikka, urheilullinen, ahkera. Ehkä naama ei ole kaunein mahdollinen mutta minkäs teet.
Olen elämäni aikana antanut pakit yhdelle miehelle joka painoi lähemmäs 200kg ja käyttäytyi ahdistavasti.
Tässä 10v sisään olen luopunut monista kriteereistäni ja pari vuotta sitten olin valmis asettumaan aloilleni miehen kanssa joka ei halunnut lapsia (itse haluaisin), ei harrastanut liikuntaa eikä halua tehdä töitä (oli siis rehdisti elämäntapatyötön). No minut dumpattiin tästäkin suhteesta.
En enää tiedä mitä tehdä ja mistä joustaa. Pakko on vaan hyväksyä ikisinkkuus ja se että ikinä en saanut edes mahdollisuutta omaan perheeseen, tai puolisoon. En vaan jaksaisi lukea nettipalstoilta miten ikisinkkunaiset ovat prinsessaharhaisia ja nirsoja.
Kommentit (79)
Siis onko kirurgi uudelleenrakentanut kasvosi jonkun onnettomuuden jäljiltä, vai miten on mahdollista, että et kasvonpiirteidesi vuoksi kelpaa miehille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin kuullut tämän kommentin varmaan satoja kertoja. Olen 37v. nainen enkä ole onnistunut löytämään parisuhdetta kertaakaan elämäni aikana. Toki en ihastu koko ajan, mutta aina kun olen ollut kiinnostunut, olen jonkinlaisen aloitteen tehnyt. Jutellut, pyytänyt jonnekin, ehdottanut jotain, kertonut kiinnostuksestani... Tilanteesta riippuen vähän eri tavoilla. Vastaus on aina ollut että kiva kiitos mutta ollaan kavereita. Miehet ovat olleet todella erilaisia niin ulkonäöltään, luonteiltaan kuin ammateiltaan/elämäntyyleiltäänkin.
Ulkoisesta olemuksestani en mitään niin suurta vikaa löydä että se selittäisi tämän. Olen paremminkin paremman näköinen nyt kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Käytän esim. kukkamekkoja, nilkkureita, villatakkeja. Hiukset on usein kiharrettu, pituus pitkä polkka. Kynnet aina hoidettu, minulla on kauniit kädet ja jalat. Käyn suihkussa ja pesen hiukset joka päivä, uskoisin tuoksuvani ihan hyvältä (tai en ainakaan pahalta).
Olen introvertti mutten ujo. Aika puhelias, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Ehkä suurin syy sitten on että en flirttaile avoimesti/seksuaalisesti? En halua luvata miehelle liikoja, koska tarvitsisin pitkähkön tutustumisajan potentiaaliseen kumppaniin. Koen siis että en uskalla vihjailla ja keimailla, kun treffit eivät kuitenkaan pääty sänkyyn. Siksikö kukaan ei halua tavata minua uudestaan? Hetikö pitäisi kikatella käsivarressa hiussuortuvaa näpelöiden?
En tiedä. Mutten myöskään jaksa enää. Hyväksyin pari vuotta sitten sen että jään yksin. Ja kun lopetin itse seuran hakemisen, juttuseuraa on ollut tasan 0 kpl. Olen täysin näkymätön kaikille miehille.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kuullut tämän kommentin varmaan satoja kertoja. Olen 37v. nainen enkä ole onnistunut löytämään parisuhdetta kertaakaan elämäni aikana. Toki en ihastu koko ajan, mutta aina kun olen ollut kiinnostunut, olen jonkinlaisen aloitteen tehnyt. Jutellut, pyytänyt jonnekin, ehdottanut jotain, kertonut kiinnostuksestani... Tilanteesta riippuen vähän eri tavoilla. Vastaus on aina ollut että kiva kiitos mutta ollaan kavereita. Miehet ovat olleet todella erilaisia niin ulkonäöltään, luonteiltaan kuin ammateiltaan/elämäntyyleiltäänkin.
Ulkoisesta olemuksestani en mitään niin suurta vikaa löydä että se selittäisi tämän. Olen paremminkin paremman näköinen nyt kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Käytän esim. kukkamekkoja, nilkkureita, villatakkeja. Hiukset on usein kiharrettu, pituus pitkä polkka. Kynnet aina hoidettu, minulla on kauniit kädet ja jalat. Käyn suihkussa ja pesen hiukset joka päivä, uskoisin tuoksuvani ihan hyvältä (tai en ainakaan pahalta).
Olen introvertti mutten ujo. Aika puhelias, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Ehkä suurin syy sitten on että en flirttaile avoimesti/seksuaalisesti? En halua luvata miehelle liikoja, koska tarvitsisin pitkähkön tutustumisajan potentiaaliseen kumppaniin. Koen siis että en uskalla vihjailla ja keimailla, kun treffit eivät kuitenkaan pääty sänkyyn. Siksikö kukaan ei halua tavata minua uudestaan? Hetikö pitäisi kikatella käsivarressa hiussuortuvaa näpelöiden?
En tiedä. Mutten myöskään jaksa enää. Hyväksyin pari vuotta sitten sen että jään yksin. Ja kun lopetin itse seuran hakemisen, juttuseuraa on ollut tasan 0 kpl. Olen täysin näkymätön kaikille miehille.
Lisäys viimeiseen lauseeseen: en siis tiedä miten olen ollut nirso, kun ei ole ollut KETÄÄN jonka olisi voinut nirsosti torjua. Ja toisaalta, jos niitä ottajia olisi, niin miksei saisi olla nirso? Kai nyt jokainen haluaa sen parhaan kumppanin, mitä se muille kuuluu?
Ap, mieti viimeistä 50 kertaa kun olet saanut pakit. Onko näissä tilanteissa ollut jotain yhteistä (paikka, ajankohta, miestyyppi jne.)?
Ja toiselta kantilta: ei ole myöskään nirsoutta se, ettei halua ylipäänsä aloittaa yhtään minkäänlaista parisuhdetta yhtään kenenkään kanssa. Kaikille sinkkuus ei ole mikään välitila suhteiden välillä, ongelma tai virhe, vaan just se elämä mitä halutaan elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ikisinkkunaiset ovat nirsoja. Siksi.
Mäkin oon niin nirso että en ole koskaan joutunut antamaan pakkeja kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan minun kaltaiseten naisten takia haukutaan. Olen antanut pakit monelle miehelle, ei riitä lähellekään kahden käden sormet laskemaan. Joukossa on ollut tosi monenlaisia miehiä, oikeasti hyviäkin. En ihastu helposti ja ilman ihastumista en ryhdy minkäänlaiseen suhteeseen. Ennemmin olen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mieti viimeistä 50 kertaa kun olet saanut pakit. Onko näissä tilanteissa ollut jotain yhteistä (paikka, ajankohta, miestyyppi jne.)?
En löydä yhteistä nimittäjää, paitsi että kaikki ovat olleet etnisesti suomalaisia.
On ollut laihaa, lihavaa, duunaria, koulutettua, työtöntä, kaljua, pitkätukkaista... Pakko on vaan uskoa että en kelpaa mutta kukaan ei ole kertonut miksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsoja ovat kirjoitti:
Koska ikisinkkunaiset ovat nirsoja. Siksi.
Ja syystä. Siis ei ihan kaikki ole, mutta ne jotka on ovat oppineet kokemuksen kautta että tyhjän saa pyytämättäkin. Elämä on helpompaa yksin kuin jonkin riippakiven kanssa.
Kai se sitten on nirsoutta, etten halua (enää) yhtään parisuhdetta sellaisten miesten kanssa joihin omat rahkeet riittää. Muutenkin tuntuu, ettei parisuhde anna lähellekään niin paljon kuin mitä se ottaa ja parisuhteessa eläminen on kokemukseni mukaan todella raskasta. Toisille se kaikki näyttää sopivan mainiosti, mutta itselleni se jatkuva epävarmuuden sietäminen, joustaminen ja kompromissien teko ei vaan sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsoja ovat kirjoitti:
Koska ikisinkkunaiset ovat nirsoja. Siksi.
Tarkoitat että olen nirso koska 30v aikana olen antanut tasan yhdet pakit, ihmiselle jonka käytös ja ulkomuoto eivät miellyttäneet? -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kuullut tämän kommentin varmaan satoja kertoja. Olen 37v. nainen enkä ole onnistunut löytämään parisuhdetta kertaakaan elämäni aikana. Toki en ihastu koko ajan, mutta aina kun olen ollut kiinnostunut, olen jonkinlaisen aloitteen tehnyt. Jutellut, pyytänyt jonnekin, ehdottanut jotain, kertonut kiinnostuksestani... Tilanteesta riippuen vähän eri tavoilla. Vastaus on aina ollut että kiva kiitos mutta ollaan kavereita. Miehet ovat olleet todella erilaisia niin ulkonäöltään, luonteiltaan kuin ammateiltaan/elämäntyyleiltäänkin.
Ulkoisesta olemuksestani en mitään niin suurta vikaa löydä että se selittäisi tämän. Olen paremminkin paremman näköinen nyt kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Käytän esim. kukkamekkoja, nilkkureita, villatakkeja. Hiukset on usein kiharrettu, pituus pitkä polkka. Kynnet aina hoidettu, minulla on kauniit kädet ja jalat. Käyn suihkussa ja pesen hiukset joka päivä, uskoisin tuoksuvani ihan hyvältä (tai en ainakaan pahalta).
Olen introvertti mutten ujo. Aika puhelias, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Ehkä suurin syy sitten on että en flirttaile avoimesti/seksuaalisesti? En halua luvata miehelle liikoja, koska tarvitsisin pitkähkön tutustumisajan potentiaaliseen kumppaniin. Koen siis että en uskalla vihjailla ja keimailla, kun treffit eivät kuitenkaan pääty sänkyyn. Siksikö kukaan ei halua tavata minua uudestaan? Hetikö pitäisi kikatella käsivarressa hiussuortuvaa näpelöiden?
En tiedä. Mutten myöskään jaksa enää. Hyväksyin pari vuotta sitten sen että jään yksin. Ja kun lopetin itse seuran hakemisen, juttuseuraa on ollut tasan 0 kpl. Olen täysin näkymätön kaikille miehille.
Lisäys viimeiseen lauseeseen: en siis tiedä miten olen ollut nirso, kun ei ole ollut KETÄÄN jonka olisi voinut nirsosti torjua. Ja toisaalta, jos niitä ottajia olisi, niin miksei saisi olla nirso? Kai nyt jokainen haluaa sen parhaan kumppanin, mitä se muille kuuluu?
Olet ihan kuin minä. Oikeasti. Jopa tyyli on sama kukkamekkoja, nilkkureita ja hiusten pituutta myöten. Minäkin olen introvertti, enkä osaa flirttailla. Miehet kyllä lähtevät mielellään treffeille, mutta yleensä saan pakit muutamien treffien jälkeen. Olen myös kallistunut siihen suuntaan, että tuo flirtti on se tekijä. Olen aika asiakeskeinen tutustuessa. Tykkään kyllä vitsailla ja naurankin, mutta en osaa mitään silmiintuijottelua, keimailua, kosketusta yms. Kainalossa on kiva oleilla, mutta kaipaisin tosiaan pidempää tutustumista ennen suutelua tai seksiä.
Olen tapaillut aika monenlaisia miehiä. Ujoista nörttipojista salimakeihin. Aina homma kaatuu johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsoja ovat kirjoitti:
Koska ikisinkkunaiset ovat nirsoja. Siksi.
Mä voin ihan hyvin omistaa nirsouteni. Se on subjektiivinen ja arvottava sana, sä selvästi ajattelet että olen kohtuuton kun haluan tulla kohdelluksi suhteessani hyvin ja kokea jonkinlaista henkistä yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta kumppanini kanssa. Tätä ei ole tarjolla ja susta se kertoo musta jotain pahaa, itsekkyyttä tai ahneutta tai typeryyttä, etten jousta näistä tarpeistani. Voin ihan hyvin hyväksyä että ajattelet musta näin. Mitään objektiivista nirsouden mittaa ei ole, joten se on tietenkin vaan sun mielipiteesi.
Minä en edes halua miestä, vaikka olisi kuinka täydellinen! Minuakin haukutaan nirsoksi.. onko se Nirsoutta jos ei edes halua koiraa eikä sitten ota koiraa?? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes halua miestä, vaikka olisi kuinka täydellinen! Minuakin haukutaan nirsoksi.. onko se Nirsoutta jos ei edes halua koiraa eikä sitten ota koiraa?? En ymmärrä.
Jotkut ei vaan usko että nainen voi haluta mitään muuta kun miehen. Kai ne selittävät asian itselleen mielessään niin että lesbot ja omasta halustaan sinkut vaan valehtelee ja muuttaisi heti mieltään jos tarpeeksi hyvä mies tulisi kohdalle, ja että kun tarpeeksi hyvää ei ole, täytyy olla sitten nirso.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin kuullut tämoän kommentin varmaan satoja kertoja. Olen 37v. nainen enkä ole onnistunut löytämään parisuhdetta kertaakaan elämäni aikana. Toki en ihastu koko ajan, mutta aina kun olen ollut kiinnostunut, olen jonkinlaisen aloitteen tehnyt. Jutellut, pyytänyt jonnekin, ehdottanut jotain, kertonut kiinnostuksestani... Tilanteesta riippuen vähän eri tavoilla. Vastaus on aina ollut että kiva kiitos mutta ollaan kavereita. Miehet ovat olleet todella erilaisia niin ulkonäöltään, luonteiltaan kuin ammateiltaan/elämäntyyleiltäänkin.
Ulkoisesta olemuksestani en mitään niin suurta vikaa löydä että se selittäisi tämän. Olen paremminkin paremman näköinen nyt kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Käytän esim. kukkamekkoja, nilkkureita, villatakkeja. Hiukset on usein kiharrettu, pituus pitkä polkka. Kynnet aina hoidettu, minulla on kauniit kädet ja jalat. Käyn suihkussa ja pesen hiukset joka päivä, uskoisin tuoksuvani ihan hyvältä (tai en ainakaan pahalta).
Olen introvertti mutten ujo. Aika puhelias, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Ehkä suurin syy sitten on että en flirttaile avoimesti/seksuaalisesti? En halua luvata miehelle liikoja, koska tarvitsisin pitkähkön tutustumisajan potentiaaliseen kumppaniin. Koen siis että en uskalla vihjailla ja keimailla, kun treffit eivät kuitenkaan pääty sänkyyn. Siksikö kukaan ei halua tavata minua uudestaan? Hetikö pitäisi kikatella käsivarressa hiussuortuvaa näpelöiden?
En tiedä. Mutten myöskään jaksa enää. Hyväksyin pari vuotta sitten sen että jään yksin. Ja kun lopetin itse seuran hakemisen, juttuseuraa on ollut tasan 0 kpl. Olen täysin näkymätön kaikille miehille.
En usko. Yksinkertaisesti en vain usko näitä juttuja. Valehtelette joko siitä mitä itse olette,tai vielä luultavammin siitä, että miehet ei vain ole kelvanneet.
M/39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes halua miestä, vaikka olisi kuinka täydellinen! Minuakin haukutaan nirsoksi.. onko se Nirsoutta jos ei edes halua koiraa eikä sitten ota koiraa?? En ymmärrä.
Jotkut ei vaan usko että nainen voi haluta mitään muuta kun miehen. Kai ne selittävät asian itselleen mielessään niin että lesbot ja omasta halustaan sinkut vaan valehtelee ja muuttaisi heti mieltään jos tarpeeksi hyvä mies tulisi kohdalle, ja että kun tarpeeksi hyvää ei ole, täytyy olla sitten nirso.
Jep. Minulle pariutuminen ei ole mikään elämäntavoite enkä varta vasten etsi miestä. Aiemmin deittailin mutta koin sen todella turhauttavaksi. Lopulta tajusin että sellaista mitä etsin, ei ehkä olekaan. Mikään muu ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Piste i:n päälle oli lyhyt suhde, jossa satutin itseni sen verran pahasti, että kaikki fiilis deittailuun ja miehiin katosi. Todellakin saisi ihme tapahtua, jos joskus itseni parisuhteesta löytäisin. Tällä hetkellä kiinnostus on nollassa.
Kyse on mitätöinnistä.
Minä olen sievä, mutta en halunnut seksikielteistä, pettäjää, tupakoijaa (YÖK!), alkoholistia, työnarkomaania tai useissa parisuhteissa ollutta jämämiestä.
Siksi että ihmiset edelleen ajattelevat miehen miellyttämisen ja palvelemisen olevan naisen elämäntehtävä ja nainen joka ei tee tätä herättää heissä vihaa, joka puolestaan johtaa oletukseen, että nainen on jollakin tapaa moraalisesti viallinen eli vaatii ylemmältään (eli mieheltä) enemmän kuin mihin hänellä asemansa (eli naiseuden) perusteella olisi oikeus.