Raastava alkuraskaus, mikä auttaa?
Koko ajan epäilen joka oireesta, että on menossa kesken. Joka vessareissulla tarkistan ettei vuoda, ja jokaisesta vatsan vihlaisusta epäilen että nyt ei ole kaikki hyvin. Oireetkin vaihtelee päivästä toiseen, ensimmäisenä tuli kuukautiskivut joita kesti 4 päivää ja turvonnut olo,sitten ne olivat aamulla poissa mutta rinnat kipeät, jokaista oiretta seuraan ja en osaa uskoa että tämä jatkuu...
Yksi keskenmeno on pohjalla vuosi sitten, ja yritystä takana jo melkein 2 vuotta...
Nyt on vasta 5+5 menossa. Alkuraskauden ultraan olen menossa vasta 7+2.
Huoh.
Kommentit (6)
Ymmärrän että keskenmenon kokeneena huolehdit. En osaa sanoa muuta kuin että menkkakivut on ihan normaalia, jostuu kohdun soputumisesta.
Tsemppiä! Menee miten menee, sun epäilyt ei siihen vaikuta mitään. Yritä keksiä jotain kivaa tekemistä, älä roiku täällä!
Ap, ymmärrän sinua niin täysin. ❤️
Sain kaksi alkuraskauden keskenmenoa ja käytiin läpi lapsettomuushoidot (IVF) ennen kolmatta onnistunutta raskautta, joka toi syliin asti maailman suloisimman pikkupojan. Lapsettomuus ja keskenmenon läpikäyminen todella jättää jälkensä. Pelkäsin keskenmenoa tässä kolmannessa raskaudessa aivan hysteerisesti. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä ottaa päivä kerrallaan. Joka ikinen päivä keskenmenon riski myös alenee. Sykkeen havaitsemisen jälkeen riski on enää todella pieni.
Muista myös että oireista tai niiden puutteesta ei juurikaan voi päätellä mitään suuntaan tai toiseen. Olin itse 100 prosenttisen varma, että varhaisultrassa ei ole sykettä, koska alkanut pahoinvointini oli yhtäkkiä lähes poissa pari päivää ennen ultraa. Mutta niin se vaan pikku sintin sydän siellä sykki! Ja pahoinvointiin palasi taas vähän myöhemmin todella pahana.
Pelkäsin itse tosiaan vauvan menettämistä oikeastaan koko raskausajan ja sain tämän takia lähetteen neuvolapsykologille sekä pelkopolille. Suuri apu oli myös yksityisen lapsettomuusklinikkamme lääkäristä, jolla kävin alussa ultrassa noin 1-2 viikon välein. En olisi muuten pysynyt järjissäni. Kun raskaus eteni rauhoituin hieman. Ja kun vauva syntyi katosivat kaikki pelkoni! Tuntui, että ensimmäisen kerran yhdeksään kuukauteen saatoin hengittää! Vaikka todellisuudessa elämä on ihmiselle vaarallisempaa varmaan tällä puolen kohtua niin jotenkin se raskausaika oli vaan aivan hirveän pelottavaa.
Hetki ja päivä kerrallaan nyt. ❤️Todennäköisyydet sille, että kaikki menee tällä kertaa hyvin ovat paljon vahvemmat kuin että ei menisi. Uskon ja toivon todella, todella hartaasti, että näette kohta ultrassa pikkuisen sykkeen!
täällä sama tilanne. yksi keskenmeno takana yritystä melkein vuosi. viikot vasta 4+3 ja ultra myös 7+2.
Kaikenlaiset juilimiset ja pistelyt mahassa ovat tosi tavallisia alkuraskaudessa. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Onneksi ultraan ei ole enää kovin pitkä aika. Jos haluat ja jaksat niin tule kertomaan ultran kuulumiset vielä tänne.
abortti