Masentunut ex. Miten saada hänen tajuntaansa että ainoastaan hän itse voi auttaa itseään?

Koska on ex, ei tietenkään pitäisi kuulua minulle enää hänen ongemansa. Mutta kyseessä kuitenkin jollakin tavalla minulle läheinen ihminen, jonka elämässä kaikki tuntuu takkuavan. Ja ihan saman takkuamisen vuoksi pistin suhteen poikki.

Taustalla on pitkään jatkunut työttömyys, jonka johdosta talousasiat hunningolla. Olen kannustanut hakemaan töitä mutta mikään sellainen tehtävä ei kelpaa, jonka voisi saada. On ollut poissa työelämästä pian 10 vuotta tehden vain pieniä projekteja mutta silti haluaa palkkatasonsa olevan sama, kuin yrittäjänä töitä tehdessään. Haluaisi palkkatasoa, jota maksetaan parikymmentä alaista omaavalle. Uskoo vakaasti kykyihinsä mutta valitettavasti näytöt puuttuvat kokonaan tämän palkkatason töistä pitkältä ajanjaksolta.

Minusta tyyppi on jotenkin menettänyt todellisuudentajunsa. Lisäksi hänellä on kamala katkeruus siitä, että rahan puuttuminen hankaloittaa kaikkea arjessa. On toivoa täynnä käytyään työhaastattelussa (on jo katsellut valmiiksi haluamansa työsuhdeauton merkin malleineen, tilaa luottokortillaan uuden puhelinen ja älykellon) mutta kun ei taas kerran tule valituksi, masentuu ja haluaa minulta tukea. Suoraa sanottuna luulen, että tämä erittäin impulsiivinen puoli hänessä paistaa tarkkanäköisille rekrytoijille niin, ettei häntä uskalleta palkata vaikka saattaisikin osata hoitaa hommat teknisen osaamisensa turvin.

Mitä tällaiselle ihmiselle voi sanoa? Ei ole paha mutta tunnen haaskaavani omaa aikaani yrittäessäni kannustaa häntä. Mikään ei tunnu muuttuvan. Onko aikuista ihmistä mahdollista saada näkemään itsensä ulkopuolisen silmin? Minusta hännen peliaikansa rupeaa kohta olemaan vanhenemisenkin myötä (50 vuotta lähestyy) lopussa ja minusta ainoa järkevä mahdollisuus olisi joustaa palkkatoiveessaan ja sitten yhteen paikkaan kiinni päästyään voisi jo vuoden kuluttua hakea astetta paremmin palkattua tehtävää.