Huomioikaa tämä ennenkuin masennus varoittaa ensikerran!

Surullista, että 80 % suomalaisista on kokonaan vailla diagnoosia ja monenkin vuoden hoitoa masennuslääkkeillä ja neurolepteillä.

Kyllä masennus olisi oltava lähtökohtana kaikessa terveydenhuollossa.

Vielä tänäkin päivänä järkyttävä määrä ihmisiä ilman diagnoosia ja lääkitystä.

No eipä ollut klikkaamisen arvoinen tämäkään ”artikkeli”.

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että 80 % suomalaisista on kokonaan vailla diagnoosia ja monenkin vuoden hoitoa masennuslääkkeillä ja neurolepteillä.

Niin vasta viidesosa syö mömmöjä. Asiaa varmasti pyritään korjaamaan että kyllä se siitä yleistyy.

Ööö, tiedän kyllä, että olen kroonisesti masentunut. Viimeinen asia, minkä teen, on kuitenkin lääkärille meno.  Se virhe on tullut tehtyä kahdesti aiemmin. En suostu enää ottamaan nappeja naamariin kuin kiltti Pavlovin koira. Ei ne edes parantaneet mitään, ja oireisiinkin auttoivat todella kehnosti. 

Vierailija kirjoitti:

Ööö, tiedän kyllä, että olen kroonisesti masentunut. Viimeinen asia, minkä teen, on kuitenkin lääkärille meno.  Se virhe on tullut tehtyä kahdesti aiemmin. En suostu enää ottamaan nappeja naamariin kuin kiltti Pavlovin koira. Ei ne edes parantaneet mitään, ja oireisiinkin auttoivat todella kehnosti. 

Älä heitä kirvestä kaivoon, kannattaa kokeilla kymmeniä vaikka enemmänkin lääkkeitä.

Nykyaikana jokaiselle löytyy psyykenlääke, joka on mukava käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö, tiedän kyllä, että olen kroonisesti masentunut. Viimeinen asia, minkä teen, on kuitenkin lääkärille meno.  Se virhe on tullut tehtyä kahdesti aiemmin. En suostu enää ottamaan nappeja naamariin kuin kiltti Pavlovin koira. Ei ne edes parantaneet mitään, ja oireisiinkin auttoivat todella kehnosti. 

Älä heitä kirvestä kaivoon, kannattaa kokeilla kymmeniä vaikka enemmänkin lääkkeitä.

Nykyaikana jokaiselle löytyy psyykenlääke, joka on mukava käyttää.

Nauti ihan itse vaan niistä lääkekokeiluista. 

Kyllä se on monella ihan tietämättömyys joka aiheuttaa, että diagnoosi on hankkimatta, ei laiskuus.

Masennus on ihmisen kaveri ja sensori. Ihmisen tuleekin välillä vähetä tapahtumien edessä, ja välillä laajeta. Elämä on aaltoliikettä.

Kun harjainen kaikkivoipa egolla pärjääminen ennenpitkää väistyy, se etsikkovaihe tulkitaan nykyään masennukseksi. Vaikka se on ensimmäinen askel kohti yksilön luonnollista elämää tässä maailmassa.

Myös vanhemmilla on vastuu asiassa, lapsille on haettava diagnoosi yhdessä vanhempien kanssa, eikä olettaa koulun hoitavan asian.

Entä koulut, otetaanko siellä masennus riittävästi esille.

Luinnevikainen se ihminen joka ei masentuisi tässä maailmassa. Ei siihen lääkettä ole.

Masentunut tarvitsee vain ympäristönvaihdoksen ja tarkistaa ihmiset, joiden ympäröimänä on . Ei lääkkeitä.

Minäkin menin ilman diagnoosia ja lääkitystä melkein 65 vuotta, ennenkuin hoksasin ottaa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menin ilman diagnoosia ja lääkitystä melkein 65 vuotta, ennenkuin hoksasin ottaa puheeksi.

Ainakin 55 vuotta elämästä :(

Auttaisi paljon jos lääkäreille uskaltaisi kertoa mikä auttaa. Ei se käy vaan pitää uskoa lääketehtaiden markkinahenkilöitä.