Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus, kokemuksia suuntaan tai toiseen?
20.02.2020 |
Kuinka usein omat lapsenne näkevät isovanhempia? Ovatko läheisiä? Kuinka usein toivoisitte heidän näkevän tai kuinka paljon apua toivoisitte?
Tai kuinka usein itse näette lapsenlapsianne? Onko vaikea olla puuttumatta oman lapsenne kasvatustyyliin? Koetteko että voitte olla lepsumpia?
Kertokaa muutenkin ajatuksianne aiheesta.
Kommentit (9)
Meillä on yksi lapsenlapsi, hurmaavan suloinen lokakuussa vuoden täyttänyt poika. Näemme aika usein koska lapsen isä on reissutyössä, olemme apuna ja seurana ehkä 1-3 kertaa viikossa. Yleensä tytär tulee pojan kanssa meille.
Ensi kuussa mieheni alkaa hoitamaan poikaa 2-3 päivää viikosta, jotta tytär pääsee palaamaan osa-aikaisesti töihin. Täytyy myöntää että olen samaan aikaan erittäin kateellinen ja en tippaakaan kateellinen. Hämmentävä tunne :D
Autamme aina tarvittaessa, mutta toki ymmärrämme että tyttärellä on nyt oma perhe ja meidän pitää arvostaa sitä. Olemme sanoneet että on yö tai päivä, meille saa aina soittaa jos tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset (6v & 4v) näkee lähellä asuvia miehen vanhempia 1-2 kertaa viikossa ja yökyläilevät siellä ehkä noin kerran kuussa. Ovat todella läheisiä ja nauttivat toistensa seurasta.
Minun vanhempani asuvat kauempana, heitä lapset näkevät noin 4 kertaa vuodessa. Pidempiä aikoja kerrallaan tosin. Ovat myös läheisiä, mutta eivät tietenkään aivan samalla tavalla. Ensi kesänä olisi tarkoituksena että lapset menevät sinne ensimmäisen kerran keskenään viettämään lomaa. Odottavat sitä innolla jo nyt.
Miehen vanhemmista on meille niin valtava apu että välillä se hävettää. Ilman heitä lapsi olisi ollut jo ajat sitten päivähoidossa ja emme miehen kanssa pystyisi oikein harrastamaan. Miehen äiti siis hoitaa lasta 3 päivää viikosta, kun meillä on kummallakin töitä. Lisäksi miehen isä käy meillä kahtena iltana viikosta mahdollisimmassa harrastuksemme. Pikkuhiljaa on myös alettu satunnaisesti yökyläilemään. Tavoitteena olisi päästä miehen kanssa kevään aikana kahdestaan minilomalle.
Miehen vanhemmat nauttivat tästä ja lapsi se vasta hehkuukin kun saa tavata isovanhempiaan. Tämä on kaikille osapuolille win-win tilanne joten ei voi muuta kuin nauttia saamastamme avusta ja toivottaa hurjasti tsemppiä niille joilla ei ole tukiverkkoa.
Täällä tuore mummi!
Vauvalla on nyt ikää 5 viikkoa ja täytyy myöntää että rajojen suhteen on ollut hankaluuksia (oman pään sisällä) Ei millään malttaisi pysyä poissa vauvan luota. Olen kyllä ollut ihan tyttären toiveestakin siellä nyt vähän enemmän kun tyttären mies palasi töihin. Yleensä menen sinne aamupäivällä selittelemään vaivaa jotta tytär saa nukkua vielä hetken. Komppaan aiempaa, on ihanaa olla mummi!
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuore mummi!
Vauvalla on nyt ikää 5 viikkoa ja täytyy myöntää että rajojen suhteen on ollut hankaluuksia (oman pään sisällä) Ei millään malttaisi pysyä poissa vauvan luota. Olen kyllä ollut ihan tyttären toiveestakin siellä nyt vähän enemmän kun tyttären mies palasi töihin. Yleensä menen sinne aamupäivällä selittelemään vaivaa jotta tytär saa nukkua vielä hetken. Komppaan aiempaa, on ihanaa olla mummi!
Jestas sentään, tarkoituksena oli kirjoittaa että SYLITTELEMÄÄN VAUVAA.
Anteeksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania isovanhempia, näin sivustalukijana. Meillä isovanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat estävät kovin läheiset välit. Se on surullista, mutta yritän silti olla olematta kateellinen muille, joilla on tällaisia ihania isovanhempia ja apua arjessa.
Lapsemme käyvät n. 2 kertaa vuodessa muilla sukulaisilla yökylässä, hoidossa muutaman tunnin ajan ehkä kerran kahdessa kuussa. Jos siis jollain jäi kiinnostamaan, että miten muu apu.
Tällaiset isovanhemmat kuin tässä ketjussa ovat varmasti suuri rikkaus ja rakkaus lapsenlapsille. Ja iso apu vanhemmille ja heidän parisuhteelle.
Isovanhempia meidän lapsilta (4v, 2x1v) löytyy vain yksi, mutta isoisovanhempia on 6 kappaletta. Ainoa isovanhempi on vielä niin vahvasti työelämässä ja reissutyössä kiinni että aika harvoin ehtivät näkemään, ehkä 4-6 kertaa vuodessa. Suurin osa isoisovanhemmista sen sijaan on mukana ja apuna meidän elämässä viikottain. Osan isoisovanhempien kanssa auttaminen on hyvin vastavuoroista, he ovat jo sen ikäisiä että tarvitsevat meidän apuamme monessa asiassa, mutta yhdet isoisovanhemmat ovat vielä sen verran "nuoria" ja hyväkuntoisia että ovat usein hoitamassa meidän kolmikkoamme. Lapset ovat myös olleet siellä nyt kerran yökylässä ja kovasti olisi suunnitteilla tälle keväälle toinenkin kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä juurikaan ole isovanhemmista apua. Yksi on kuollut, toinen dementikko ja kolmas asuu eri puolella Suomea. Neljäs käy ehkä kerran pari kuussa kylässä, lapset voivat muutaman kerran vuodessa mennä yökylään lomillaan. Kyllähän se vähän harmittaa kun muitakaan sukulaisia ei ole..
Meillä on miehen kanssa kaksi lastenlasta, 4-vuotias pojantyttö ja 3-vuotias tytöntyttö. Haluamme olla tukena ja apuna arjessa, mutta emme liikaa. Kerran kuussa tytöt tulevat meille yökylään jotta vanhemmat saavat laatuaikaa sekä pitkät yöunet. Muutoin näemme noin kerran viikossa puolin tai toisin.
Olemme aina valmiita auttamaan, mutta emme tuputa itseämme. Monta kertaa pappa on lähtenyt keskellä yötä kuskaamaan astmasta kärsivää tytöntyttöä päivystykseen ja minä olen usein hoitamassa tyttöjä jos he ovat pidempään sairaita, jotta vanhempien ei tarvitse olla niin pitkään töistä pois.
Isovanhemmuus on ihana juttu.