Auttakaa, äitini kateuksissaan tuhoaa tavaraa

Katkaisisin välit. 70-luvulla syntyneenä lapsesikaan eivät varman enää ihan pieniä ole. Jos ovat, hanki maksullista hoitoapua.

Ottaisin asian puheeksi ihan suoraan, ja sanoisin että jos tämä toistuu niin emme voi olla enää kutsua sinua käymään tai tulla sinun luoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Katkaisisin välit. 70-luvulla syntyneenä lapsesikaan eivät varman enää ihan pieniä ole. Jos ovat, hanki maksullista hoitoapua.

Jos on syntynyt 1979 niin on tänä vuonna 41-vuotias. Ihan hyvin voi siis olla pieniä lapsia.

Minulla oli ihan samanlaista. Homma repesi täysin kun ostimme talon ja sisustin sen kauniiksi.

Joka kerta käydessään hän tuhosi sisustusta ihan tahallaan.

En ole enää tekemisissä.

Passiivis-aggressiivisuutta. Välit poikki, jos ei suora puhe tehoa. Epäilemättä kieltää kaiken eikä itse tiedosta tai halua tiedostaa.

Mari Karoliina taas vauhdissa otsikkoineen.

Ota etäisyyttä ja ÄLÄ turvaudu lomilla häneen. Tee joku suunnitelma lomille, että pärjääkö isommat lapset itsekseen, kodinhoitaja tai voiko lasten isä auttaa asiassa tms. Äitisi rasittuu luultavasti lastenhoidosta tai stressaantuu, vaikka yrittää hoitaa velvollisuudet sukua kohtaan. Toki osalla on joku häiriökäytös tai häiriö, mutta sille ei vain voi mitään. Lapsille hänen seuransa ei tee hyvää, kotona turvallisempi ja parempi - vaikka itse keskittyisit välillä muuhunkin kuin lapsiin. Ellei ole pikkulapsi kyseessä.

Ehkä voit yrittää saada itselle paremman mielen äidistäsi huolimatta, ihmissuhteista jotka toimivat tai puhua puhelimessa äitisi kanssa vain niistä aiheista jotka eivät triggeröi häntä. Usea päivä sukulaisten kanssa ei sovi kaikille ja vähiten äidillesi, hän ei osaa sanoa EI ajoissa tai ilmaista tunteitaan erilailla. Keksi joku helppo tapa ruokien tekoon ja siivoukseen paperille (pienissä erissä), jolloin et rasitu liikaa ja suunnitelmia on tehty aiemmin? 

En kyllä jättäisi noin käyttäytyvälle omaa lastani hoitoon. Jos ei pysty kunnioittamaan sinua niin, että huolehtii omaisuudestasi asiallisesti, niin ei pysty kyllä kohtelemaan lastasikaan asiallisesti. Siis lasta, joka kuitenkin saattaa välillä sanoa aikuiselle loukkaavasti ja käyttäytyä ärsyttävästi. En millään jaksa uskoa, että äitisi omaa riittävästi tunteiden hallintaa ja itsereflektiota, että voisi olla vastuussa sen ikäisestä lapsesta, joka ei vielä iän puolesta pärjää yksin.

Eli hanki hoitoapu muualta. On eri asia olla sillä tavalla mielenterveysongelmainen, että esimerkiksi ajottain masentuu ja vetäytyy, kun taas sillä tavalla mielenterveysongelmainen että tuhoaa toisen omaisuutta ja loukkaa toista ihmistä sanoin tai teoin. Jos oma itsehillintä ei pidä edes sellaisten kanssa joiden kanssa ei asu saman katon alla, niin ei totta vie pidä pientä lasta hoitaessa.

Ja siis lapsille voi keksiä lomalle muuta kuin isovanhemmat ja sukulaiset. Mitä he itse toivovat. Tavallinen elämä on hyvä tai jossain käynti joskus. Paljon saa kotiin /ulos järjestettyä leluja, pelejä, kirjaa ja tekemistä. Ellet ole innokas matkustamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkaisisin välit. 70-luvulla syntyneenä lapsesikaan eivät varman enää ihan pieniä ole. Jos ovat, hanki maksullista hoitoapua.

Jos on syntynyt 1979 niin on tänä vuonna 41-vuotias. Ihan hyvin voi siis olla pieniä lapsia.

Mutta jos onkin syntynyt 1970, harvalla viisikymppisellä on pieniä lapsia.

Onko mitenkään mahdollista, että hän on vain hirveän epäkäytännöllinen, kömpelö, hajamielinen? Ei siis vanhuudenhöperö, vaan luontaisesti sellainen? Tuhoaako hän omia tai isäsi vaatteita pesemällä väärässä lämpötilassa tai väärän väristen kanssa? Ja sitten pitää liian kiikkanoita vaatteita itse, kun ei niin välitä? 

Onko hän muuten ilkeä, esim. puheissaan epäsuoran vihamielinen ja piikittelevä?

Jos hän tahallaan tuhoaa omaisuuttasi, niin ei kai siinä muu auta kuin ottaa asia puheeksi tai ainakin olla antamatta hänelle vaatteita tai mitään omaisuutta huollettavaksi. 

On kai sellainenkin psykologinen ilmiö, että tuntee kateutta, mutta ei pysty hyväksymään sitä tunnetta itsessään, ja sen takia alitajuisesti, jotenkin epämääräisesti vahingossa, sabotoi kateuden kohteen omaisuutta. Tai ainakin jotkut väittävät, että tuollainen ilmiö on olemassa. En kyllä kovin herkästi tulkitsisi noin jotain toista ihmistä, koska mitä jos hän onkin vain tosi kömpelö ja hajamielinen.

Vierailija kirjoitti:

Passiivis-aggressiivisuutta. Välit poikki, jos ei suora puhe tehoa. Epäilemättä kieltää kaiken eikä itse tiedosta tai halua tiedostaa.

Puhe ei tehonnut ja kielsi kaiken myhäillen, kokemusta on. Suosittelen hankkimaan todisteet tapahtumista ja tekemään rikosilmoituksen omaisuuden tuhoamisesta, kun alkaa tuhoamaan arvokkaampaa omaisuutta. Kyse voi olla persoonallisuushäiriöisestä vanhemmasta, joka kokee oikeudekseen kohdella lastaan ja lastenlapsiaan henkisellä väkivallalla. En ole ap.

Faith kirjoitti:

Onko mitenkään mahdollista, että hän on vain hirveän epäkäytännöllinen, kömpelö, hajamielinen? Ei siis vanhuudenhöperö, vaan luontaisesti sellainen? Tuhoaako hän omia tai isäsi vaatteita pesemällä väärässä lämpötilassa tai väärän väristen kanssa? Ja sitten pitää liian kiikkanoita vaatteita itse, kun ei niin välitä? 

Onko hän muuten ilkeä, esim. puheissaan epäsuoran vihamielinen ja piikittelevä?

Jos hän tahallaan tuhoaa omaisuuttasi, niin ei kai siinä muu auta kuin ottaa asia puheeksi tai ainakin olla antamatta hänelle vaatteita tai mitään omaisuutta huollettavaksi. 

On kai sellainenkin psykologinen ilmiö, että tuntee kateutta, mutta ei pysty hyväksymään sitä tunnetta itsessään, ja sen takia alitajuisesti, jotenkin epämääräisesti vahingossa, sabotoi kateuden kohteen omaisuutta. Tai ainakin jotkut väittävät, että tuollainen ilmiö on olemassa. En kyllä kovin herkästi tulkitsisi noin jotain toista ihmistä, koska mitä jos hän onkin vain tosi kömpelö ja hajamielinen.

Sanotaanko näin, että jos ystävä epäilee toisen ystävän tuhoavan tahallaan omaisuutta, niin silloin pitää olla varovainen syytöksissään. Jos taas aikuinen lapsi kokee että vanhempansa rikkoo tahallaan tämän omaisuutta, niin kyllä siinä on jo taustalla sellainen historia (kukapa ihmisen olisi nähnyt pahimmillaan jos ei oma lapsi), niin hyvin todennäköisesti tätä ei ole syytä epäillä.

Jotenkin tabu aihe on ennen ollut, äidin kateus tytärtään tai jotain läheistään kohtaan. Mitä järkeä on ollut peitellä väkivaltaisen käytöksen seurauksia, ei mitään järkeä. Apua ja ratkaisuja varmasti löytyy.

Tiesittehän, että toisen tavaroiden tahallaan vahingoittaminen on henkistä väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tabu aihe on ennen ollut, äidin kateus tytärtään tai jotain läheistään kohtaan. Mitä järkeä on ollut peitellä väkivaltaisen käytöksen seurauksia, ei mitään järkeä. Apua ja ratkaisuja varmasti löytyy.

Niinpä. Mun äiti nolasi mut jatkuvasti. Rintojen kasvua ja kuukautisten alkua vitsailtiin koko suvulle ja kissani saamilta pennuilta äiti väänsi niskat nurin kun olin koulussa. Äiti voi olla paha ja sairas, vaikka sen pitäisi olla maailman turvallisin ihminen. Ja täysin ohis ja sivusta. Oli vaan pakko avautua.

Kiitos kun olette vastanneet.

Tosiaan tuo usein käynnistyy vasta kun olemme olleet siellä yli 2 yötä. Sitä ennen sujuu ok. Voisin koittaa niin että käymme lyhyempiä aikoja.

Kyseessä on hyvin tarkka ja pedantti ihminen, ei todellakaan kömpelö tai hajamielinen. Pesee omat vaatteensa tarkasti lämpötilassa, joka on lapussa. Käsin neuleet, vaakatasossa kuivaten. Minulta tuhonnut nuorena useita kauniita neuleita kutistamalla. Ei tässä ole kysettä, tiedän ja tunnen hänet ja haluan oppia tulemaan toimeen. En halua katkaista välejä, hän on tällä tavalla rikki enkä usko että sitä voi korjata. Mutta voin itse koittaa vähentää tätä. Hän oli lapsuudessani väkivaltainen. Lapsiani jätän harvoin yksin hänelle, olen useimmiten itse mukana koska hän puhuu kummia juttuja jotka alkavat lapsia pelottaa.

Nuo triggerit ovat aina hyvin samanlaisia, kauniita esineitä tai vaatteita. Tai hyvää ruokaa jota laitan. Hän on tosiaan hyvin kateellinen siskolleen ja minulle, ollut niin kauan kuin muistan. Ja nyt tyttäreni vaatteet herättävät tämän saman.

Helpottaa kyllä kirjoittaa tästä. Kiitos kun olette kirjoittaneet viisaita viestejä.

Ap

Tässä oli paljon hyvää joka auttaa minua. Kiitos.

Samoin seuraava tästä.

Tiedän hyvin, että käytös on passiivis-aggressiivista ja väkivaltaista. Yritän nyt vain löytää keinoja olla yhteydessä ilman että näin käy.

Lapset haluavat häntä nähdä vaikka ei mikään lämmin mummo olekaan.

Voin vielä jatkaa.

Hän on hyvin aggressiivinen, mutta ei osaa mitenkään viisaasti kanavoida sitä. Hän on se hullu vanha nainen, joka soittaa ja haukkuu asiakaspalvelun, kirjoittaa järjettömiä reklamointeja etc. Käyttää aikansa tällaiseen pahaan. En halua enää edes kuulla näitä kun hän tiloissaan kertoo mitä oli kirjoittanut jonnekin. Hävettäisi jos minut jotenkin yhdistettäisiin häneen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voin vielä jatkaa.

Hän on hyvin aggressiivinen, mutta ei osaa mitenkään viisaasti kanavoida sitä. Hän on se hullu vanha nainen, joka soittaa ja haukkuu asiakaspalvelun, kirjoittaa järjettömiä reklamointeja etc. Käyttää aikansa tällaiseen pahaan. En halua enää edes kuulla näitä kun hän tiloissaan kertoo mitä oli kirjoittanut jonnekin. Hävettäisi jos minut jotenkin yhdistettäisiin häneen.

Ap

Oletko ajatellut, että sinussakin voi olla jotain samantyyppistä kuin äidissäsi? Teet sen vain hiljaa, kuten nytkin, kirjoitat äidilläsi olevan ongelmia ja samaan aikaan tavallaan piilottelet omaa käytöstäsi palstalle kirjoittaen, että annat kuitenkin lapsesi äidillesi hoitoon. Kyllä ihan itse yhdistät itsesi sekä lapsesi häneen. Onko äitisi saanut oikeasti huonoa asiakaspalvelua, mistä hän kirjoittaa reklamointia? Nykyään kaikki palvelualat eivät tarjoa luvattua, joten ehkä äitisi kirjoitaa aiheesta?